Tietoliikenteen vakoilu ja vapaakauppa

Paljastukset USA:n maailmanlaajuisesta internet- ja puhelinliikenteen vakoilusta ja sen kohdistumisesta myös Euroopan unioniin asettavat entistä kyseenalaisempaan valoon EU:n ja USA:n alkamassa olevat neuvottelut vapaakauppasopimuksesta.

USA:n hallinto ei ole edes kiistänyt vakoilevansa EU:n ja muiden maiden nettiliikennettä, sähköposteja, tekstiviestejä puheluja ja toimitiloja laittomin keinoin. Esimerkiksi USA:n presidentti ja ulkoministeri kommentoivat asiaa vetoamalla siihen, että monet muutkin tekevät ”kaikenlaista”.

Edward Snowdenin paljastamat tiedot osoittavat USA:n turvallisuusviranomaisten harjoittaman netti- ja puhelinliikenteen vakoilun olevan valtavan laajaa. Pelkästään Saksassa on kyse miljoonien viestien päivittäisestä seuraamisesta. Sotilaallisen ja taloudellisen vakoilun ohella tämä voi kohdistua oikeastaan keneen tahansa.

USA:n harjoittama tietoliikenteen vakoilu ja tähän liittyvä yhteistyö eräiden suurten yritysten, kuten Microsoftin kanssa ei ole varsinaisesti yllätys. Jo aiemmin on julkisuudessa esitetty tietoja muun muassa ECHELON-järjestelmästä, jota USA, Britannia ja muutamat muut maat ovat käyttäneet tietoliikenteen valvonnassa. Yllätys on se, että niinkin matalalla turvallisuusorganisaatiossa työskennellyt henkilö kuin Snowden on voinut päästä käsiksi näin laajasti noihin tietoihin.

Suomen kannalta tietovuodot nostavat joukon kysymyksiä.

Miksei Kataisen hallitus ota asiaan tiukasti kantaa esimerkiksi vaatimalla poistumaan Suomesta USA:n lähetystössä tunnetusti vakoiluasioista vastaavia ns. diplomaatteja?

Miksi hallitus on kritiikittömästi hyväksynyt EU-komission mandaatin käydä – jopa parlamentit ohittaen – neuvotteluihin USA:n ja EU:n välisestä vapaakauppasopimuksesta, jota jo USA:n edellinen ulkoministeri luonnehti USA:n kannalta sanoilla ”talous-Nato” ja jossa USA pyrkii muun muassa vakoilutietoja hyväksi käyttäen saamaan yksipuolista etua amerikkalaisille suurfirmoille?

Kysymyksiä voi asettaa myös Nokia-yhtiön ja sen amerikkalaisjohdon roolista. Ajettiinko Nokia yhdysvaltalaisten suursijoittajien johdolla Microsoft-sopimukseen taloudellisen kilpailun lisäksi siksi, että Yhdysvalloissa haluttiin varmistaa silloin maailman suurimpiin lukeutuneen tietoliikenneyhtiön kontrolli, ja esimerkiksi estää Nokian päätyminen liian läheiseen yhteistyöhön Kiina kanssa? Entä onko Nokia täysin erillään vai jotenkin – esimerkiksi Microsoftin kautta – mukana USA:n kansallisen turvallisuusviraston tai muiden vastaavien tahojen tietoliikenteen vakoiluohjelmissa?

Entä Suomen turvallisuusviranomaiset, miten puhtaat jauhot heillä on pussissa? Esimerkiksi millaista tietojen vaihtoa Supolla on tai mitä tietää EU:n korkeassa turvallisuusorganisaatiossa korkeassa virassa oleva entinen kokoomusministerin erityisavustaja ja Supo-johtaja Ilkka Salmi?

(Kuva Nokia)

Kirjoita kommentti