”Asukasosallisuutta”?
Asukastaloja ajetaan taas alas
Helsingin kaupunginhallituksen torstaina julkistetulle listalle on lisätty jälkikäteen kohta ”Asukasosallisuuden avustuksen myöntämisperusteet ja asukastalojen hallinnon järjestely”. Miksi asia tuotiin listalle vaivihkaan jälkikäteen? Ilmeisesti siksi, että esitys on jyrkässä ristiriidassa asukastalojen käyttäjien, työntekijöiden, kaupungin ylläpitämien asukastalojen puolesta kantaa ottaneiden lautakuntien ja asian uuteen valmisteluun palauttaneen kaupunginhallituksen kannanottojen kanssa.
Menettely kuvaa valitettavan hyvin kaupunginjohtaja Jussi Pajusen ja hänen alaisuudessaan toimivan ”asukasosallisuusyksikön” vuorovaikutuspäällikkö Johanna Seppälän suhtautumista asukkaiden mielipiteisiin ja menettelytapoja, joilla asukkaiden lisäksi on tässä asiassa pyritty sivuuttamaan asiantuntijalautakunnat ja asukastalojen työntekijät. Erityisen häpeällistä on se, että asukasosallisuutta edistämään perustetun yksikön päällikkö vähät välittää asukkaiden mielipiteistä.
Edellisellä kerralla, kun kaupunginhallitus käsitteli asukastaloja, oli kokouksen listalta oli jätetty pois liite, joka osoitti asukkaiden ja henkilöstön olevan asukastalojen säilyttämisen kannalla. Liite lisättiin vasta kun sen puuttuminen nousi julkisuuteen. Nyt asia tuodaan listalle vasta sen julkaisemisen jälkeen. Tätäkö on asukasosallisuus?
Päätösesityksessä on sotkettu tahallaan samaan paperiin kaksi eri asiaa: Asukasosallisuuden avustuskriteerit ja kaupungin sote-viraston ylläpitämistä asukastaloista luopuminen.
Sote-viraston asukastalot ovat tarjonneet tietysti tiloja asukkaille osallistua, mutta ne ovat samalla tärkeää alueellista sosiaalityötä, ehkäisevää toimintaa, työllistämistä ja monenlaista muuta tukea tarjoava osa sote-viraston työtä. Päätösesityksessä ja sen perusteluissa sivuutetaan kokonaan nämä asukastalojen merkitykset, vaikka niin asukkaat kuin alan ammattilaiset niitä korostavat. Puhumattakaan siitä, että kasvava työttömyys, syrjäytymisen uhkat ja yhteisöllisyyden heikentyminen korostavat asukastalojen ja niiden ympärille rakentuneiden sosiaalisten verkostojen merkitystä.
Kaupunginhallitus on nyt periateellisesti isojen, vaikka kaupungin taloudessa pienten, kysymysten edessä: Ajetaanko Helsingissä alueellinen matalan kynnyksen sosiaalityö alas juuri kun sen tarve kasvaa voimakkaasti? Saako kaupunginjohtaja esikuntineen kävellä asukastalojen puolesta erittäin laajasti kantaa ottaneiden asukkaiden, asukasjärjestöjen, sote-ammattilaisten ja asiantuntijalautakuntien mielipiteiden yli? Toistetaanko 90-luvun laman virheet leikkaamalla sellaisia palveluja, joiden heikentäminen maksaa pidemmän päälle paljon enemmän?
Helsingin asukastalojen puolesta on osoitettu mieltä ja vedottu laajalla joukolla jo moneen kertaan. Kansalaistoimintaa tarvitaan taas. Oletan, että kaupunginhallituksessa asia menee maanantaina pöydälle. Mutta kun se tulee päätökseen, on kaupunginhallituksen jäsenten lunastettava lupauksensa ja turvattava sote-viraston kaikkien 10 asukastalon toiminnan jatkuminen kaupungin ylläpitäminä.