Vapun kunniakäynti punaisten muistomerkillä Helsingissä

Hyvää vappua toverit ja ystävät. Olemme kokoontuneet tälle muistomerkille kunnioittamaan työväenliikkeen miehiä ja naisia, jotka nousivat vastustamaan riistoa ja sortoa – puolustivat työväen oikeuksia, demokratiaa, ihmisarvoa ja vapausihanteita.

Porvaristo murskasi Saksan sotavoimien tuella vuoden 1918 työväenvallankumouksen. Noin 28 000 punaista tapettiin ja menehtyi vankileireillä, joiden historiasta on vaiettu pitkään. Vasta viime syksynä julkaistiin perusteellinen tutkimus esimerkiksi Helsingin vankileireistä, joilla kuoli noin 1 600 punaista.

Työväenliike saavutti myöhemmin monia tavoitteista, joiden puolesta punaiset taistelivat. Mutta perusongelmat ovat yhä ratkaisematta, ja se uhkaa myös tähänastisia saavutuksia. Raha ja valta on keskitetty harvoihin käsiin. Taloutta eivät ohjaa ihmisten tarpeet vaan voitontavoittelu. Nytkin, samaan aikaan kun kapitalistit rohmuavat yhtiöistä osinkoina enemmän kuin koskaan, irtisanotaan työntekijöitä, poljetaan palkkoja ja leikataan sosiaaliturvaa. Ja hallitus avaa keinottelijoille lisää mahdollisuuksia yksityistämällä valtion yhtiöitä ja kuntien palveluja.

Maailmassa on käynnissä valtava omaisuuksien ja vallan uudelleenjako. 62 rikkainta ihmistä omistaa jo yhtä paljon kuin puolet ihmiskunnasta yhteensä. Kymmenet miljoonat ihmiset joutuvat pakenemaan sotia, nälkää ja ympäristötuhoja. Sadat miljoonat tekevät työtä ja pätkätöitä vailla kunnollisia työehtosopimuksia. Äärioikeisto usuttaa köyhiä toisiaan vastaan. Suomeakin ajetaan Natoon ja suurvaltojen konfliktien etulinjaan.

Tänäänkin tarvitaan vallankumouksellista taistelua.

Kapitalismi ei tuo ratkaisua työttömyyteen, köyhyyteen, eriarvoisuuteen, ympäristökriiseihin ja sodan vaaroihin. Tarvitaan voimien kokoamista torjumaan porvarihallituksen ja kansainvälisen suurpääoman hyökkäykset työläisiä ja vähävaraisia vastaan. Porvariston luokkapolitiikkaa vastaan on asetettava työväen luokkataistelu, joukkovoima ja tavoitteet pääoman vallan murtamiseksi. Sotaa ja rasismia vastaan tarvitaan rauhantyötä ja työväenliikkeen kansainvälisyyttä.

Työväenliike nousi sata vuotta sitten ihmisten omaan aktiivisuuteen ja joukkovoimaan perustuvana poliittisena, ammatillisena, tasa-arvon, sivistyksen, kulttuurin ja kansainvälisen solidaarisuuden liikkeenä. Tätä voimaa rakennamme tänään Joukkovoiman toiminnassa leikkauspolitiikkaa vastaan, ammattiosastojen yhteistyössä työehtoja heikentävän kilpailukykysopimuksen kaatamiseksi, aloitteilla osallistuvasta demokratiasta vaihtoehtona yhtiövallalle ja mielenosoituksissa USA:n Suomeen järjestämiä sotaharjoituksia vastaan.

Hyvät toverit, ystävät, kuten Pentti Saaritsa runossaan kirjoitti:
”Jos heikko ei luota voimiinsa / se ei ole luonnotonta, /
mutta heikoilla on silti voimansa,/ se on se, että heitä on monta.”