Harvemmin tulee oltua festarilla, jossa ei ymmärrä laulujen ja runojen sanoja. Omalla tavallaan tässä ilmeni saamelaismusiikin festivaalin Ijahis Idjan poliittisuus – viesti saamen kielen ja saamelaisten oikeuksien puolesta. Samalla se oli luontevaa, olihan ylivoimaisesti suurin osa Inarissa järjestetyn festivaalin yleisöstä saamelaisia.

Oikeastaan ihmettelinkin sitä, ettei paikalla ollut enempää muita, vaikka ajankohta elokuun puolivälissä on monelle Lapin retkeilijälle hyvä. Etenkin kun lavalle nousi iso joukko kansainvälisestikin tunnettuja esiintyjiä: Mari Boine, Isák, Wimme, Article 3, Anna Morottaja, Aydar Churupov, Sančuari…

Wimme Saari konsertoi Siidan ulkoilmamuseon pienessä tuvassa, jossa kaikki pelkistyi olennaiseen: vain mies, ääni ja joiku. Nuorten saamelaisten suosikkeihin kuului Dj-kollektiivi Article 3, jonka nimi tulee alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan sopimuksen itsemääräämisoikeutta koskevasta artiklasta. Toivottavasti tämä viesti meni perille myös Inarissa samaan aikaan saamelaiskäräjien ja saamelaisnuorten seminaarissa olleille kansanedustajille.

YK:n alkuperäiskansojen kielten vuoden merkeissä festarilla oli Pirita Näkkäläjärven vetämä paneelikeskustelu saamenkielisestä kirjallisuudesta. Runsas lasten ja nuorten ohjelma osoitti, että saamen kieli ja kulttuuri elävät uutta nousua.

Vaikka olen Lapissa usein käynyt, pääsin vasta tällä reissulla tutustumaan saamelaismuseo Siidaan. Rakennus oli julkisivultaan pettymys, mutta museona se kuuluu minusta Suomen museoiden kärkijoukkoon. Ulkoilmamuseokin oli laajentunut huomattavasti siitä, kun siellä aikoinaan kävin. Uutta minulle oli Inarissa myös saamelaiskulttuurin keskus Sajos, jonka alueella Ijahis Idja järjestettiin.