Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan pöydällä on esitys massiivisesta Garden Helsinki rakennuskompleksista Keskuspuiston laidalle ja Stadionin kansallismaisemaan. Bisnesmiesten alun perin HIFK-hallina esittelemä suunnitelma on paisunut moninkertaiseksi rakennushankkeeksi, jossa pääroolissa on urheilun sijasta kiinteistöbisnes.

On vaikea ymmärtää, miten tällainen hanke on voinut edetä vihreiden Anni Sinnemäen johtamassa kaupunkiympäristölautakunnassa asemakaavamuutokseen asti.

Esitetty jättirakentaminen tulee Keskuspuiston eteläiseen osaan, muuttaa virkistyskäyttöön tarkoitettua julkista tilaa yksityiseksi ja katkaisee Keskuspuiston maiseman etelästä pohjoiseen. Stadionin, Nordiksen ja Bolliksen viereen keskelle virkistysaluetta läjäytettäisiin Pasilan tornirakentamisen kanssa kilpaileva, Stadionin katsomojen kattojen yläpuolelle nouseva rakennusmassa. Se veisi myös osan Töölön pallokentistä ja toisi alueelle runsaasti lisää autoliikennettä.

 

Ylimitoitettu ja väärässä paikassa

Jotkut kokoomuksen ja vihreiden edustajat ovat perustelleet tätä sillä, että Nordiksen osittain suojellun vanhan jäähallin perusparantaminen tulee kalliiksi ja että osa uudesta rakentamisesta tulee jäähallin vieressä olevalle pysäköintialueelle. Erikoisia perusteluja.

Jos kaupunki julkisena yhteisönä ei halua vastata suojeltujen rakennusten kunnossapidosta, miten suojelua voi vaatia muiltakaan? Sitä paitsi Helsingin investointibudjetissa Nordiksen peruskorjaukseen tarvittava 25 – 30 miljoonaa euroa ei ole ongelma – eikä sekään, jos samalla hallia uudistettaisiin ja sen toimintoja uudistettaisiin muun muassa maanalaisia tiloja laajentamalla. Julkisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan kokonaisuutena tämä olisi noin 50 miljoonan investointi. Sitä voi verrata esimerkiksi Sörnäisten autotunnelin runsaaseen 160 miljoonaan, Kruunusiltojen noin 375 miljoonaan, pormestari Jan Vapaavuoren miljardiluokan keskustatunneleihin tai vaikka kaupungin viime vuonna taas keräämään yli 400 miljoonan euron ylijäämään. Osa jäähalliin investoiduista rahoista tulisi tietysti takaisin vuokra- ym tuloina.

Mitä tulee pysäköintialueeseen, se voidaan jäähallia uudistettaessa sijoittaa maan alle. Töölönlahden eteläpuolelle entiselle lastaus- ja pysäköintialueelle rakennettu puisto on esimerkki siitä, miten Keskuspuisto voisi myös tässä Nordiksen hallin vieressä kehittyä.

Rahaa rakennusoikeuksilla

Uutta kerrosalaa asemakaavamuutos toisi alueelle peräti 175 800 kerrosneliötä. Vanhan Nordiksen jäähallin viereen nousisi YIT:n urakoimana monitoimiareena, hotelli-, kauppa-, liike- ja toimitiloja sekä asuntoja. Hanketta on aiheellisesti arvosteltu ylimitoitetuksi.

Sen sijaan, että kritiikki olisi otettu huomioon, esittää kaupunkiympäristötoimialan johto jättihanketta valmistelleelle Projekti GH -yhtiölle vielä lisäksi 28 000 kerrosneliötä rakennusoikeutta arvokkaille ranta-alueille (Kalasatamaan, Kruunuvuorenrantaan tai Jätkäsaareen). Perustelu tälle on: Koska kaikkea yhtiön esittämää lisärakentamista ei saatu mahtumaan Nordenskiöldinkadun varteen, turvaa kaupunki muualta annettavalla rakennusoikeudella kiinteistösijoittajien alkuperäisellä esityksellään tavoittelemat voitot! (HS 28.3.2019)

Isot rahat ja koplaukset

Tässäpä oiva malli kiinteistöbisnekseen. Esitä virkistys- ja viheralueelle tolkuton määrä rakentamista, ja kun sitä ei hyväksytä, sovi toteutumatta jäänyttä osaa vastaavasta rakennusoikeudesta toiselle alueelle, jossa asunnoista taatusti hyvän hinnan. Varsinkin kun Garden Helsinki ei ole ainoa tällainen tapaus.

Esimerkiksi rakennusliike SRV sai aikoinaan lähes kaksi kertaa alun perin kaavoitettua enemmän rakennusoikeutta kauppakeskus Redin alueelle. Kun jo rakentamisvaiheessa osoittautui, että hanke on oletettua haastavampi, antoi kaupunki SRV:lle pidennystä maksuaikoihin ja vaihtoi metroaseman päälle kaupungin sote-keskukselle varatut tilat sivummalle jotta SRV sai kauppakeskukselleen lisää tilaa. Nyt ylimitoitettu Redi on vaikeuksissa – ja kaupunkisuunnittelijat kaavoittavat lisää jättihankkeita.

Toinen esimerkki on Hietalahden Telakkaranta, jota suunniteltaessa luvattiin elävän musiikin yhdistys Emulle konserttitilat Konepajahallista. Näin olisi Helsinkiin saatu keskikokoinen konserttisali, joka täältä puuttuu, ja kehitetty Telakkarantaa elävän kulttuurin keskuksena. Vaan kuinkas sitten kävikään? Rakennusliike Skanska halusi laajentaa kiinteistöbisnestään Telakkarannassa myös Konepajahalliin. Näin Elmu jäi vaille tiloja. Niitä luvattiin Suvilahden Kaasukelloon, mutta nyttemmin sekin on todettu liian kalliiksi.

Ja vastaavaa tapahtuu Helsingissä kaiken aikaa. Isojen urakoiden kilpailutukset joihin tulee vain yksi tarjous, Keski-Pasilan Triplan kerrosalan kaksinkertaistaminen YIT:n halutessa isompia voittoja, Jätkäsaaren Bunkkerin myyminen SRV:lle ja osan tiloista takaisinvuokraaminen kalliimmalla, Kruunuvuorenrannan ylimitoitettu rakentaminen, Lapinlahden sairaalan myyntihanke…

Kaiken tämän jälkeen voi kysyä, kuka uskoo, että Helsingin kaavoituksessa aikoinaan rehottanut rakenteellinen ja muu korruptio on jäänyt kokonaan historiaan?