Puheet Suomesta hyvinvointivaltiona ovat tuntuneet suorastaan irvokkailta, kun on seurannut uutisia vanhuspalveluista. Ehkä järkyttävintä on se, että samoista ongelmista on puhuttu jo vuosikausia.

Maunulassa yli 65-vuotiaiden osuus on Helsingin alueista suurin, yli viidennes. Kotona joutuu asumaan moni, vaikka ei enää yksin pärjää.

Kaupungilla on liian vähän palveluasuntoja. Ympärivuorokautisen hoidon paikkoja on jopa vähennetty monena vuonna, vaikka niiden tarve kasvaa. Kotihoidon henkilöstön vähyydestä Helsinki on saanut moitteita aluehallintovirastolta. Myös omaishoidon tuki on riittämätöntä.

Kaupunginvaltuuston päätettäväksi on tulossa Stadin ikäohjelma. Siinä linjataan, miten kaupunki huolehtii ikäihmisten hyvinvoinnista ja terveydestä.

Ohjelman luonnokseen on koottu monia hyviä esityksiä, mutta onko niihin tarvittavat resurssit? Vanhuspalvelulain mukaan ohjelmassa pitää osoittaa tarvittavat voimavarat sen toteuttamiseen. Stadin ikäohjelman tavoitteet uhkaavat kuitenkin jäädä osin tyhjän päälle.

Samaan aikaan kun vanhuspalveluista puuttuu resursseja, tekee kaupunki jatkuvasti satojen miljoonien ylijäämää. Viime vuonna sitä kertyi 354 miljoonaa.

Miksi ylijäämistä ei ohjata lisää rahaa muun muassa vanhuspalveluihin? Tehdäänkö näin lisää markkinoita yksityiselle hoivabisnekselle, jolle myös Helsinki on jo ulkoistanut osan palveluista? Vai ovatko miljardihankkeet keskustan autotunneleista tärkeämpiä kuin vanhusten hyvinvointi?

 

(Kirjoitus Maunulan Sanomissa 1/2019)