Hitaita ovat Helsingin herrojen kiireet avoimuuden lisäämisessä. Tein vuonna 2016 valtuustossa aloitteen pormestarien ja toimialajohtajien ns. avoimista kalentereista, joissa kerrottaisiin tahot, joita he päätösten valmistelussa ja muissa virkatehtävissä tapaavat. Kaupunginhallitus käsitteli eilen asiaa jo ainakin kolmatta kertaa ja torjui avoimuuden lisäämisen äänin 8-7.

Alun perin aloite esitettiin hylättäväksi EU:n tietosuojadirektiivin vastaisena. Perustelu oli naurettava kun aloitteessakin viitatiin EU-komissaarien vastaaviin avoimiin kalentereihin.

Nyt oli perusteluksi kyhätty outo tulkinta julkisuuslaista ja yksityisyyden suojasta. Julkisuuslain pääperiaatehan edellyttää kuntien päätöksenteon, päätösten valmistelun ja toiminnan julkisuutta. Nimenomaan tästä on kyse, kun esitin kalenteria, josta näkyisivät kapungin johtajien tapaamiset rakennusliikkeiden, kauppaliikkeiden ym intressiryhmien edustajien kanssa. Ei se tietenkään koskenut yksityisyyden suojaan kuuluvia asioita, kuten keskusteluja joidenkin terveydentilasta tms. Eikä siitä ole kaupunginhallituksen päätöksessäkään nyt kyse vaan liike-elämän lobbauksen ja kaupungin johdon kytkösten salailusta.

Voi olla, että lainsäädäntö ei ole tarpeeksi selvää erilaisen lobbauksen ja muun julkiseen päätöksentekoon vaikuttamisen suhteen. Mutta terveen järjen käyttöä ei kai ole avoimuuden lisäämisessä kielletty?

Helsingin strategiassa korostetaan avoimuutta.  Käytäntö kulkee kuitenkin päinvastaiseen suuntaan.  Uusi johtamisjärjestelmä on siirtänyt entistä enemmän asioita pois valtuuston avoimista kokouksista lautakuntien ja jaostojen suljettuihin kokouksiin, yhtiöihin ja pormestareille.

Kiinnostavaa eilisessä äänestyksessä oli sekin, että avoimuuden lisäämistä vastustivat kokoomus, perussuomalaiset ja juuri ne pormestarit, joita se eniten koskee eli kokoomuksen Jan Vapaavuori ja Pia Pakarinen (koulutus) sekä vihreiden Anni Sinnemäki (kaavoitus, kiinteistö ja rakentaminen) ja Sanna Vesikansa (sote). Vähemmistöön jäivät kaikki muut.

Yle kertoi kaupunginhallituksen ratkaisusta. Helsingin Sanomat vaikeni.