Hallitus pitää kiinni yhä sote-palvelujen markkinamallista, menoleikkurista, palvelujen siirtämisestä kokonaan pois kunnista ja maakuntien alistamisesta tiukasti valtiovarainministeriön komentoon. Sen tänään vastineestaan sote-lautakunnalle julkisuuteen esittelemillä paikkailuilla ei korjata soten valuvikoja.

Riittävä rahoitus?

Perustuslakivaliokunta totesi selvästi, että hallituksen esitys ei turvaa maakuntien palvelujen riittävää rahoitusta. Hallitus ei kuitenkaan suostu luopumaan menoleikkurista vaan esittää siihen vain joustoelementtejä. Menoleikkuri lievenisi vain laajan, vähintään 8 maakuntaan ja yli 40 % asukkaista koskevan järjestelmäongelman ilmetessä. Yksittäinen maakunta voisi rahoituskriisis hakea tiukoin ehdoin lisärahoitusta.

Realistinen aikataulu?

Toinen perustuslakivaliokunnan keskeinen vaatimus koski uudistuksen siirtymäajan olennaista pidentämistä ja sen toteuttamisen vaiheistamista palveluittain ja alueittain. Hallitus vastaa tähän esittämällä vain yhden vuoden – käytännössä alle vuoden – lisää sote-keskusten toteuttamiseen. Ne aloittaisivat 1.1.2022, mutta voivat hakea aloitusta jo aiemminkin.

Muilta osin – esimerkiksi asiakassetelit ja henkilökohtainen budjetti – ns. valinnanvapaus alkaisi jo vuotta aiemmin eli 1.1.2021. Hammashoidon aikatauluun ei tullut muutosta.

Hallituksen linjauksissa sivuutetaan ongelmat, jotka koskevat tietojärjestelmien uudistamisen ja yhteensovittamisen vaatimaa lisäaikaa.

Näitäkin siirtymäaikoja voi lyhentää vielä se, jos maakuntavaalien järjestäminen lykkääntyy enemmän kuin hallitus nyt arvioi.

Palvelujen integraatio?

Hallitus esitti muutaman erikoisalan lisää listalle, niistä aloista, joista vähintään kahdessa sote-keskusten pitää tarjota jotain palvelua. Tämä ei poista sote-keskusten perusongelmaa, joka on palvelujen pirstoutuminen, joka johtuu sosiaalipalvelujen puuttumisesta (neuvontaa lukuunottamatta) ja palvelukokonaisuuden suppeudesta.

Kun perustuslakivaliokunta halusi selvyyttä asiakassuunnitelmien sitovuuteen, vastasi hallitus tähän poistamalla sitovuuden. Yksityiset yritykset kyllä saavat sitovat sopimukset rahoituksestaan maakunnan kanssa, mutta palvelujen tarvitsijat saavat asiakassuunnitelman, joka ei anna oikeutta palveluun tai korvauksiin. Samalla vähenevät entisestään keinot turvata yhtenäiset palveluketjut ja yhteensovittaa sosiaali- ja terveyspalveluja.

Varmuus EU-säännöistä?

Perustuslakivaliokunnan peräänkuuluttamaan varmuuteen siitä, että sotemalli ei ole ristiriidassa EU:n kilpailu- ja valtionapusäännösten kanssa, hallitus vastaa viittaamalla virkamiesten epävirallisiin keskusteluihin ja maakuntien mahdollisuuteen antaa omalla liikelaitokselleen EU-säännöksiin sopiva SGEI-palveluvelvoite.

Varmin keino ehkäistä EU-sääntelyyn liittyvät riskit maakuntien omien palvelujen pakkoyhtiöittämisestä olisi tietysti luopuminen lakisääteisten ja verovaroilla rahoitettujen sote-palvelujen markkinoistamisesta, kilpailuttamisesta ja ulkoistamisesta. Mutta tämä ei hallitukselle käy – onhan sen esitysten ytimenä pyrkimys siirtää mahdollisimman suuri osa julkisista palveluista yksityisille markkinoille.

Mitä sanovat valiokunnat – entä kansalaiset?

Hallitus ei halunnut esittää muutoksia täydentävinä lakiesityksinä, joista olisi käyty eduskunnassa lähetekeskustelu ennen sotevaliokunnan käsittelyä. Sen vastine valiokunnalle vuodettiin kuitenkin julkisuuteen ja valiokunnan enemmistö päätti julkistaa sen huomenna.

Sote-valiokunnan lausunnon tekeminen hallituksen nyt korjaamasta esityksestä vie aikaa. Sitten sote-valiokunnan esitys menee vielä perustuslakivaliokunnan uuteen käsittelyyn. Nähtäväksi jää, tyytyykö se hallituksen pieniin paikkailuihin. Se on joka tapauksessa selvää, että tänä vuonna ei maakuntavaaleja pidetä. Paljon riippuu siitä, mitä me kansalaiset sanomme jo ennen vaaleja.