Helsingin kaupunginhallituksen pöydällä on yleiskaavan toteuttamisohjelma. Voi kysyä, miksi siitä halutaan päätös jo nyt, vaikka yleiskaavan valitukset ovat vielä Korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä ja valtuuston strategiaohjelmaa varten kartoitettiin jo lähivuosille kaavoitettavaa ei-kiistanalaisille alueille. Yritetäänkö toteutusohjelmalla sitoa uusi kaupunginvaltuusto linjauksiin, joiden läpi ajamisen pelätään vaikeutuvan oikeuden päätöksen myötä?

Ehdotettu toteuttamisohjelma ei ole millään tavalla ottanut huomioon yleiskaavaan esitettyjä valituksia ylimitoitetuista rakentamistavoitteista, viher- ja virkistysalueille rakentamisesta sekä monien arvokkaiden luontoalueiden suojelun laiminlyömisestä. Itsekritiikin puute näkyy räikeästi myös siinä, miten ohjelmassa kehutaan laajaa vuorovaikutusta asukkaiden kanssa yleiskaavan valmistelussa, vaikka siinä käveltiin asukkaiden mielipiteiden yli ja torjuttiin lähes totaalisesti muutosesitykset.

Toteuttamisohjelmassa aikataulutetaan suunnittelu kolmeen vaiheeseen, joista ensimmäinen on konkreettisin ja ulottuu vuoteen 2030. Toinen vaihe 2030-2040 ja kolmas vaihe 2040-2050 on kuvattu yleispiirteisemmin.

 

Ylimitoitetut rakentamistavoitteet

Ensimmäisen vaiheen aikana on tarkoitus tehdä asemakaavat, jotka sisältävät yhteensä noin 4,5 miljoonan kerrosneliömetriä asuntorakentamista. Tätä mitoitusta ei eritellä tarkemmin ja se perustuu suoraan kiistanalaisen yleiskaavan mitoitukseen. Se perustuu olettamuksiin, joiden mukaan asukasmäärä ja asumisväljyys kasvavat yhtä aikaa voimakkaasti. Yleiskaavan olettamuksiin kuuluu myös se, että toimitiloja ja liiketiloja olisi työntekijää ja asukasta kohti nykyistä enemmän – päinvastoin kuin nyt on tapahtumassa. Rakentamisen mitoitusta ja määrällisiä tavoitteita olisi syytä harkita realistisemmaksi.

Rakentamistavoitteista peräti 40 % aiotaan toteuttaa täydennysrakentamisella. Ohjelmassa puhutaan useiden lähiöiden ”massiivisesta” ja muidenkin ”reippaasta” täydennysrakentamista, joitain säilytettäviä ja suojeltuja alueita lukuun ottamatta. Laajaankin täydennysrakentamiseen sopivia alueita toki löytyy, ja joillekin alueille se voi tuoda lisää palveluja (etenkin jo kaupunki turvaa sinne julkiset lähipalvelut). Mutta uhkana on monien viihtyisien ja luonnonläheisten kaupunginosien pilaaminen.

 

Päällekkäisiä ja kiistanalaisia liikennehankkeita

Liikennehankkeista ohjelman ensimmäisessä vaiheessa on tarkoitus suunnitella mm. Vihdintien ja Tuusulantien bulevardien ykkösvaiheet, Jokeri 2 välille Malmi-Kontula, Viikin-Malmin ratikka, Vartiosaaren ratikka, Östersundomin metro ja mahdollinen keskustatunneli (keskustan maanalainen kokoojakatu). Lisäksi varaudutaan Pisara-radan, Itäväylä-Kehä I tunnelin, Lentoradan, Tallinnantunnelin ja Hakamäentien itäisen tunnelin edistämiseen.

Liikennesuunnittelijoille siis näyttää riittävän puuhaa. Mutta ovatko kaikki nämä hankkeet järkeviä?

Kun kaupunginhallitus siirsi ratkaisut Vartiosaaren kaavoituksesta seuraavalle valtuustokaudelle, miksi se näyttäisi vihreää valoa Vartiosaaren ratikkahankkeelle? Jos Vartiosaarta ei rakenneta ja saaristoratikka jää toteutumatta, on myös Kruunusiltojen rakentaminen entistäkin kyseenalaisempana syytä laittaa jäihin. Kumpulanlaaksoon ja siitä edelleen Keskuspuiston läpi esitetään jääräpäisesti ratikkalinjaa, jonka vaihtoehtoja ei haluta selvittää. Sen sijaan selvittämisen varjolla yritetään toteutusohjelmaan ujuttaa keskustatunnelia, miljardiluokan autotunnelia. Östersundomiin ei ole vielä saatu edes osayleiskaavaa ja rakentamisen isot tavoitteet ovat törmänneet luonnonsuojelun normeihin. Onko perusteita sitoutua nyt metroon, eikö pitäisi selvittää vaihtoehtona myös pikaratikkaa?

Monien ja osin päällekkäisten liikennehankkeiden suunnitteluun sitoutumisen tekee kyseenalaiseksi myös se, että valtion ja Helsingin seudun kuntien kesken valmisteltavassa maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL 2019 -suunnitelmassa on esillä myös Helsingin yleiskaavasta poikkeavia liikenneratkaisuja. Esimerkiksi HQS-selvitys ja Espoon kautta tuleva Tallinnantunneli muuttaisivat raideliikenteen verkostoa tavalla, joka voisi vapauttaa VR:ltä ja Ratahallintokeskukselta maata rakentamiselle. Tämä puolestaan vähentäisi tarvetta rakentaa viheralueille. Miksi tätä vaihtoehtoa ei ole nostettu toteutusohjelmassa selvitettäväksi? Onko syynä se, että siinä suurin hyöty tonttimaasta menisi valtiolle – kun taas viheralueille kaavoittaminen tuo tonttien vuokra- ja myyntitulot Helsingille?

 

Viherpuheita, missä teot?

Yleiskaavasta päätettäessä etenkin vihreät korostivat, että toteutusvaiheessa selvitetään tarkemmin suojelutarpeet ja rakentamisalueiden rajaukset Keskuspuiston ja muiden tärkeiden viheralueiden osalta. Näistä lupauksista ei Anni Sinnemäen johtaman kaupunkiympäristölautakunnan esittämässä toteutusohjelmassa ole mitään konkreettista, vain uusi ponsi luontoarvojen selvittämisestä.

Esimerkiksi Hämeenlinnanväylän bulevardihankkeen keskeisimmiksi solmukohdiksi esitetään rakentamista Keskuspuistoon Pirkkolassa, Metsäläntien varressa ja Haaganpuron päälle. Tuusulanbulevardiin puolestaan liittyy rakentaminen Keskuspuiston itälaidalla mm. osaan Maunulanpuistoa.

Ehdotetussa toteuttamisohjelmassa kyllä puhutaan viheralueiden merkityksestä, vihersormista ja viheryhteyksistä, mutta rakentamista suunnitellaan monille tärkeille viheralueille: Keskuspuistoon (aluksi viheryhteyden katkaiseminen Oulunkylään ja toisessa vaiheessa rakentaminen mm. Hämeenlinnanväylän varteen), Vartiosaareen (seuraavalla valtuustokaudella), Rastilan rantaan, Vanhankaupunginlahden reuna-alueille, Mätäjoen varteen ja kolmannessa vaiheessa mm. Ramsinniemeen, Melkkiin ja Tuomarinkylän alueelle. Mistään yleiskaavan valmistelussa kiistellystä viheralueelle rakentamisesta ei toteutusohjelmassa ole luovuttu. Kansallisen kaupunkipuiston perustamisselvityksen valmistelu mainitaan, mutta käytännössä esitetyt kaavasuunnitelmat kaventavat sen mahdollista aluetta.

 

Aikalisä ja uusi ohjelma

Mitään pakkoa nopeisiin päätöksiin yleiskaavan toteuttamisesta ei ole, koska Helsingillä on jo edellisen yleiskaavan mukaisilla projektialueilla vielä kaavoitettavana yli 2 miljoonaa kerrosneliömetriä asuntorakentamiseen ja tämän lisäksi meneillään muita kaavoitushankkeita yli 2,5 miljoonan kerrosneliömetrin verran (ks. ehdotus Yleiskaavan toteuttamisohjelmaksi, sivu 9).

Kaupunginhallituksen onkin syytä ottaa aikalisä toteuttamisohjelman käsittelyssä ja rajata ainakin tässä vaiheessa ohjelman ulkopuolelle ne viher- ja virkistysalueet, joita koskevat valitukset ovat Korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä.