Kiinnostus vuoden 1918 Helsingin punavankileirien historiaa kohtaan yllätti meidät järjestäjät. Kahden aluksen 280 paikkaa muistoristeilylle varattiin täyteen hetkessä ja tulijoita olisi ollut paljon enemmän.

Vankileirien ja joukkohautojen muistopaikoilla ja laivalla Helsingin sotasurmat 1917-1918 -tutkimushankkeen vetäjä Jarmo Nieminen, naisten ja lasten kohtaloita sodassa ja vankileireillä tutkinut Sari Näre ja Isosaaren tuntija Petri Asikainen esittelivät sisällissodan jälkiselvittelyjen ankaria vaiheita. Santahaminan hautamuistomerkillä puhui Työväenperinteen puheenjohtaja Vesa Mauriala.

Vankileirien saaristo

Sisällissodan jälkiselvittelyissä perustettiin Suomenlinnaan, Santahaminaan, Isosaareen ja Katajannokan Merikasarmille vankileirit. Niillä oli kesäkuussa 1918 yli 13 000 punaista miestä ja naista, joukossa myös kolmattakymmentä lasta.

Jarmo Niemisen vetämän tutkimushankkeen tuloksena on selvitetty Helsingin vankileireillä menehtyneen ainakin 1 554 punaista ja ainakin 50 vangin kuolleen välittömästi vapauduttuaan leirillä sairastumisen ja aliravitsemuksen seurauksiin. Heistä 1 318 on Santahaminan joukkohaudassa, 106 vainajaa omaiset saivat viedä Malmin hautausmaalle ja lisäksi eräitä vankeja on haudattu Isosaareen.

Naisvangit keskitettiin Helsingissä Santahaminan leirille, jossa heitä oli kesällä 1918 yli tuhat. Suurin osa heistä oli 15-20-vuotiaita. Kyseessä olikin pitkälti tyttövankileiri. Se pystytettiin keskelle varuskunta-aluetta, missä monet nuoret naiset joutuivat kokemaan varsinkin saksalaissotilaiden harjoittamaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Toisaata naisten työtehtävät ruokahuollossa ja keskinäinen solidaarisuus suojasivat heitä nälkäkuolemilta paljon miesvankeja paremmin, kertoi Sari Näre.

1918-muistoristeilyn järjestivät hyvässä yhteistyössä Työväenperinne ry ja työväen sivistysjärjestöt TSL, KSL ja DSL. Myös sisällissodan muistotapahtuma Suomenlinnassa 20.toukokuuta järjestetään laajalla yhteistyöllä, jossa ovat mukana niin SDP:n, Vasemmistoliiton kuin SKP:n piirijärjestöt.

Milloin vainajien nimet esiin muistomerkin luo?

Jostain syystä punavankileireillä kuolleiden muistaminen näyttää edelleen olevan vaikea joillekin Helsingin kaupungin johdossa. Kaupunginhallitus käsitteli vasta viime torstaina 1918 muistovuoden huomioimista. Muistovuosi on toki jo näkynyt muun muassa kaupunginmuseon Vihan kevät -draamaproduktiona ja valokuvainstallaationa. Mutta vieläkään ei kaupunginhallitukselle haluttu esittää myönteistä vastausta aloitteeseen siitä, että Helsingin punavankileirien joukkohautojen vainajien nimet saataisiin muistopaikoille.

Ehdotin vainajien nimien saamista Santahaminan joukkohaudan yhteyteen sopivalla tavalla, esimerkiksi digitaalisella infotaululla, jo vuonna 2015, kun sotasurmat-tutkimushankkeen tulokset julkistettiin Santahaminassa. Aloite sai silloin kaupunginvaltuuston enemmistön tuen. Kaupungin johto ei sitä kuitenkaan suvainnut. Verukkeena aloitteen torjumiselle on vedottu milloin rahapulaan (kaupungissa, joka tekee vuosittain satoja miljoonia ylijäämää!), tutkimustyön resurssien puutteeseen (vaikka asia on jo poikkeuksellisen perusteellisesti tutkittu ja kaikki tiedot ovat myös kaupungin tietokeskuksella) tai joukkohautojen sijaintiin puolustusvoimien alueella (vaikka näiden muistopaikkojen ylläpito on aikapäiviä sitten siirtynyt virallisesti kaupungin vastuulle ja puolustusvoimien kanssa on sovittu pääsystä muistopaikoille).

Viimeisin kuulemani selitys aloitteen torjumiselle on se, että vainajien nimien kertominen muistomerkin yhteydessä vaatisi omaisten luvat. Tässä voisi olla kyse väärinkäsityksestä, että ei ymmärretä muistomerkin ja hautauslupia edellyttävän hautausmaan eroa. Tämä ero on kuitenkin selvitetty useampaankin kertaan asian valmistelijoille, ja aloitekin perustuu juuri omaisten keskuudesta esitettyyn toivomukseen. Luulisi kaupungin johdossa edes jonkun tietävän tai voivan ottaa selvää, miten muualla, eri puolilla Suomea, on saatu nimet esille yhä useammille muistomerkeille.