Kirsi Marie Liimataisen dokumenttielokuva ”Toveri, missä olet nyt?” sai äsken Saksan ohjaajaliiton palkinnon parhaasta dokumenttielokuvan ohjauksesta. Tänään ohjaaja oli mukana dokumentin esityksessä ja keskustelemassa sen jälkeen meidän katsojien kanssa Helsingin Kinopalatsissa.

Elokuva on palkintonsa todella ansainnut. Hieno kuvaus 80-luvun lopulla kansainväliseen Wilhelm Pieck -nuorisoliittolaiskouluun opiskelemaan lähteneestä nuoresta aktivistista, joka halusi nyt etsiä opiskelijatovereitaan ja selvittää, mitä sosialistisista ihanteista on jäljellä.

Liimataisen käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti antaa nuorina kommunisteina DDR:ään poliittiseen koulutukseen lähteneiden kertoa tarinansa – haaveistaan, pettymyksistään, vaiheistaan ja nykymaailmasta. Se ei selittele, kaunistele eikä peittele. Samalla se antaa arvon pyrkimyksille muuttaa maailmaa oikeudenmukaiseksi, tasa-arvoiseksi ja solidaariseksi.

Parikymppisenä opiskelemaan lähtenyt Kirsi päätyi historian oikusta Wilhelm Pieck -koulun viimeiselle kurssille. Muutama kuukausi kotiin paluun jälkeen Berliinin muuri ja DDR kaatuivat.

”Toveri, missä olet nyt?” on tervetullutta vastapainoa voittajien historiankirjoitukselle. Se ei väistele reaalisosialismin ja kommunististen puolueiden virheitä, mutta ei myöskään hylkää sosialismin aatteita ja taistelua, jolle ainakin useimmat toverit hakevat nykyoloissa toimivia vaikuttamisen foorumeita.

Itse tulin Kinopalatsiin suoraan Demos Helsingin järjestämästä seminaarista, jossa keskusteltiin uusista osallistuvan demokratian mahdollisuuksista. Seminaarissa ja elokuvassa asetettiin molemmissa toivo ruohonjuuritasolta kasvavaan muutokseen. Seminaarin keskusteluille olisi kyllä tehnyt terää, jos joku alustajista olisi nostanut esille myös kapitalistiset valtarakenteet.