Helsingin kaupunginvaltuusto käynnisti noin kahdeksan vuotta sitten demokratiahankkeen. Sen ehdotuksia lähidemokratiasta ei kaupunginjohtaja tuonut koskaan päätettäväksi. Seuraavalla valtuustokaudella aloitettiin johtamisjärjestelmän uudistaminen, joka päätyi kokoomuksen ja vihreiden johdolla keskittämään valtaa entistä pienempään piiriin. Asukkaiden osallistuminen kuitattiin ponnella, joka edellytti siitä erillistä valmistelua. Nyt asia on lopulta kaupunginhallituksessa.

Kansliapäällikön esittelemä ”osallisuusmalli” on lähinnä ylhäältä päin ohjattua ”osallistamista” vuorovaikutukseen virkamiesten kanssa ja pienten ”joululahjarahojen” jakamiseen. Päätösvaltaa kaupungin varsinaisessa toiminnassa ja siihen liittyviä resursseja ei selvästikään haluta jakaa uudelleen. Virkamiehet voivat esitetyssä mallissa paljolti ohjata sitäkin, mitä ovat ne pienet asiat, joihin asukkaita ”osallistetaan”.

Lähidemokratia?

Tarve luoda asukkaiden osallistumiselle ja lähidemokratialle alueellisia foorumeita ja pysyvämpiä puitteita on ollut esillä ensimmäisestä demokratiahankkeesta alkaen. Se sisältyi myös edellisen valtuuston ponteen ja nousi keskeiseksi johtopäätökseksi niissä tilaisuuksissa, joissa asukkaita ja yhteisöjä kuultiin osallisuusmallin valmistelussa. Heti uuden mallin ensimmäisessä kohdassa torjutaan kuitenkin kategorisesti alueellisten toimielinten perustaminen.

Uusi kuntalaki tarjoaisi mahdollisuuden delegoida päätösvaltaa mm. lähipalveluja ja asumista koskevissa ratkaisuissa kaupunginosavaltuustoille tai aluelautakunnille, joiden päätöksentekoon asukkaat voisivat vaikuttaa osallistuvalla budjetoinnilla, asukaskokouksilla ja äänestyksillä. Helsingille nyt esitetyssä osallisuusmallista asukkaiden itsehallintoon ja yhteisölliseen toimintaan nojaavat puitteet ja foorumit loistavat poissaolollaan.

Asukkaiden omaehtoista toimintaa ei toki ole kokonaan sivuutettu, mutta sitä tarkastellaan ikään kuin kyse olisi vain yksittäisten asukkaiden ja yhteisöjen erillisistä aloitteista kaupungin varsinaisen toiminnan ulkopuolella tai vain hyvin pienten erillisrahojen jakamisesta vailla yhteyttä laajempiin kokonaisuuksiin.

Asukkaiden omaehtoisen ja itsehallinnollisen toiminnan sijasta esitetty malli on virkamiesten käsissä. Tarkoitus on palkata seitsemän ”Stadin luotsia”, joista kullakin on vastuulla yksi suurpiiri eli 40 000 – 110 000 asukkaan alue. ”Stadin luotsit rakentavat yhdessä alueen toimijoiden kanssa alueelle sopivat yhteistyöfoorumit.” Siis virkamiehet ovat tässä ensisijainen subjekti.

Osallisuusmallin valmistelussa kerrotaan perehdytyn kansainvälisiin esimerkkeihin isoista kaupungeista. Se jätetään kuitenkin kertomatta, että niistä kaikissa – yhtä, pienintä lukuun ottamatta – on osallistuvan budjetoinnin lisäksi kaupunginosavaltuustot, jotka ohjaavat monia lähipalveluja ja alueiden kehittämistä.

Osallistuva budjetointi vai ”joululahjarahoja”?

Osallistuva budjetointi oli mukana jo ensimmäisen demokratiahankkeen esityksissä ja sitä alettiin kokeilla nuorisotoimessa. Maunulassa osallistuvaa budjetointia on jo käytetty uuden monitoimitalon, Maunula-talon toiminnassa. Valtuustossa toimiessani tein osallistuvan budjetoinnin laajentamisesta lukuisia ehdotuksia.

On positiivista, että osallistuvan budjetoinnin toimintamalli ehdotetaan nyt laajennettavaksi nuorisotoimen ja opetustoimen lisäksi asukkaiden esittämistä hankkeista järjestettävään äänestykseen. Se on kuitenkin rajattu viiteen miljoonaan euroon vuodessa koko kaupungissa. Tämä summa on tarkoitus jakaa koko kaupunkia koskevien ja seitsemän suurpiirin alueellisten hankkeiden kesken. Kyse on siis joistain sadoista tuhansista euroista hanketta kohti, jolla ei paljon näkyvää saa Helsingissä aikaan. Kaupungin budjetista se on vain vähän yli yksi promille.

Voi kysyä, jääkö osallistuva budjetointi asukkaiden enemmistölle etäiseksi ja näennäiseksi puuhasteluksi? Mikä asukkaiden osallistumisessa ja demokratiassa pelottaa niin, että osallistuvalle budjetoinnille ei voida antaa laajempaa sisällöllistä merkitystä esimerkiksi lähipalveluissa tai kaupungin vuokrataloissa?

Helsingin malli on todella kaukana Brasilian Porto Alegresta alun perin liikkeelle lähteneestä osallistuvan budjetoinnin mallista, jossa asukkailla ja kaupunginosavaltuustoilla on todellinen valta monista asuinalueensa palveluista ja hankkeista. Helsingin malli on myös kovin vaatimaton verrattuna Rovaniemellä kokeiltuun aluelautakuntamalliin.

Helsingin mallin rahoitukseen tuo pitkäjänteisyyttä ehdotus nykyisen Lähiörahaston muuttamisesta osallisuusrahastoksi. Kuvaako Lähiörahaston ottaminen tähän käyttöön virkamiesten odotuksia siitä, millaisia hankkeita osallistuvan budjetoinnin halutaan tuovan?  Vai onko tarkoitus, että Lähiörahastosta esikaupunkien kehitykseen annettu tuki loppuu? Lähiörahaston pääomat olivat viime vuonna yli 60 miljoonaa euroa.

Päätösehdotuksesta ei käy myöskään selville, mikä on osallisuusrahaston suhde niihin avustuksiin, joita eri virastot ja toimialat ovat jakaneet asukastoimintaan, asukastaloille, alueellisiin kulttuurihankkeisiin ym. Avustusten jakoa keskitetään kaupunginjohtajan alaisuuteen, entä paljonko rahaa sinne siirtyy?

Asukastalot ja muut ”demokratiatilat”?

Demokratiahankkeissa on vuosien varrella toistuvasti esitetty asukkaiden osallistumisen edellyttävän asukastalojen verkoston laajentamista ja kaupungin tilojen maksuttomien käyttömahdollisuuksien lisäämistä. Samoin on esitetty, että pitää osoittaa henkilö- ja muita resursseja asukkaiden käyttöön, jotta he voivat hyödyntää kaupungin avointa dataa ja vaikuttaa asioihin jo suunnitteluvaiheessa. Siksi on yllättävää, että esitykseen ei sisälly mitään asukastalojen rahoituksen turvaamisesta eikä lisää resursseja kaupungin tilojen ja avoimen datan käyttöön.

Yhtä vähän mitään uutta esitetään kuntalaisten aloitteiden käsittelyyn. Miksei kuntalaisaloitteiden käsittely voisi nykyisen virkamiesvastausten sijaan olla samankaltainen kuin kansalaisaloitteiden käsittely eduskunnassa: vastaukset valmisteltaisiin lautakunnissa ja niistä päätettäisiin valtuuston kokouksessa, jossa ne nykyisin merkitään vain tiedoksi.

Myös vanhusneuvostolle, vammaisneuvostolle ja nuorten Ruuti-vaikuttamiskanavalle voitaisiin antaa lisää todellista vaikutusta päätöksenteossa. Itse esitin aikoinaan valtuustossa, että nuorten Ruudin tärkeänä pitämien nuoria koskevista päätöksistä pitäisi olla velvoite pyytää Ruudin lausunto jo valmisteluvaiheessa ja että koko nuorisotoimen budjetti pitäisi käsitellä Ruudissa.

Digitaalinen osallisuus on eräs tämän päivän haasteista. Verkkopalvelujen kehittämisen ohella olisin odottanut, että tähän esitykseen olisi välittynyt edes jotain myös keskustelusta, jota on käyty digitaalisen syrjäytymisen uhkista. Yhdenvertainen osallisuus edellyttää niidenkin helsinkiläisten huomioon ottamista, jotka eivät eri syistä voi osallistua verkossa.

Heka ja vuokralaisdemokratia?

Eräs sokea piste osallisuusmallissa on kaupungin vuokrataloyhtiö Heka Oy. Viime aikoina Heka Oy:n hallitus on ajanut systemaattisesti alas vuokralaisdemokratiaa ja keskittänyt valtaa alueyhtiöiltä Heka Oy:n hallitukselle.

Vielä yksi kommentti: Ehdotuksen mukaan kaikki eri toimialojen vapaaehtoistoiminnan täysipäiväiset koordinaattorit keskitetään kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla. Tästä voi toki olla joissain tilanteissa hyötyä, mutta epäilen, onko järkevää irrottaa koordinointi vapaaehtoistoiminnan sisällöistä ja kentistä, jotka ovat hyvinkin erilaisia eri toimialoilla.

***

Kaiken kaikkiaan osallisuusmallissa on kyse kunnallisen demokratian peruskysymyksistä. Perustuslain mukaan kunnan hallinto perustuu asukkaiden itsehallintoon. Jos tämä otetaan lähtökohdaksi ja hylätään pormestarimalliin liittyvä vallan keskittäminen, voi Helsinki nousta edelläkävijäksi osallistuvan demokratian tiellä.