Lauantaina vietettiin Suomen luonnon päivää. Helsingissä päätapahtuma järjestettiin Keskuspuiston eteläisessä päässä, Hesperianpuistossa. Suomen luonnonsuojeluliitto oli nimennyt Keskuspuiston yhdeksi 100-vuotiaan Suomen luontohelmeksi.

Hesperianpuiston tilaisuudessa luonnonsuojeluliitto jakoi tämän vuoden valtakunnallisen ympäristöpalkinnon. Sen sai Helsingin Keskuspuistoryhmä aktiivisesta ja laajasta toiminnasta pääkaupungin lähiluonnon suojelemiseksi kaavoituspaineiden alla.

Ympäristöpalkinto oli merkittävä tunnustus laajalle ja monipuoliselle toiminnalle, joka on koonnut tuhansia helsinkiläisiä, kymmeniä asukas- ja ympäristöjärjestöjä, tutkijoita, taiteilijoita ja urheilijoita puolustamaan Keskuspuistoa ja vastustamaan sinne yleiskaavassa esitettyä rakentamista.

Ikävän särön Keskuspuiston Luontohelmi-juhlaan toi tapa, jolla tilaisuuden avannut pormestari Jan Vapaavuori ja paneelikeskusteluun osallistunut apulaispormestari Anni Sinnemäki suhtautuivat palkinnon antamiseen Keskuspuistoryhmälle. Kumpikaan ei onnitellut ryhmän edustajia. Voi ehkä ymmärtää, että Keskuspuistoon rakentamista ajaville pormestareille ei ollut mieleen palkinnon antaminen puiston suojelijoille. Jotain käytöstapoja voisi kaupungin johtajilta kuitenkin odottaa.

”Vaihtoehtoinen totuus”?

Kaupunkiympäristöstä vastaava apulaispormestari Sinnemäki hätkähdytti myös kaavoitusta koskevilla kannanotoillaan paneelissa. Puolustaessaan yleiskaavaa, joka on johtanut ennätyksellisen suureen määrään valituksia hallinto-oikeuteen, hän otti Raide-Jokeriin liittyvän Pirkkolan alueen asemakaavamuutoksen esimerkiksi siitä, miten kaavoituksessa voidaan edetä jo ennen oikeuden päätöksiä.

Sinnemäen mukaan kesäkuussa valtuustossa hyväksytty Pirkkolaa koskeva kaavamuutos toteuttaa riidattomasti yleiskaavaa ja merkitsee rakentamista asfalttikentälle. Mikään tässä väitteessä ei pidä paikkaansa.

Kaavamuutoksella ulotetaan rakentaminen yleiskaavaan merkityn viheryhteyden päälle ja rakennetaan viisikerroksista kerrostaloa pientalo-alueelle, joka on suojeltu valtakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä asemakaavalla, yleiskaavassa ja maakuntakaavassa. Rakentaminen ei todellakaan tapahdu asfalttikentälle, jota alueella ei edes ole. Tästäkin kaavasta on valitettu.

Kuinka paljon kaupunkisuunnittelusta vastaava apulaispormestari saa vääristellä tosiasioita? Etenkin kun tämä ei tapahtunut ensikertaa. Vai onko apulaispormestarillakin omat ”vaihtoehtoiset totuudet”, kuten eräällä presidentillä Atlantin toisella puolen?