Kenen tarpeista ja ehdoilla Helsinkiä kehitetään? Pormestari Jan Vapaavuoren eilen esittelemä ehdotus kaupunkistrategiaksi korostaa ennen muuta elinkeinoelämän, kaupungin nopean kasvun ja kansainvälisen kilpailun tarpeita. Ehdotuksessa luvataan toki parempaa kaupunkia myös asukkaille, mutta painopiste on selvästi yksityisten yritysten toiminnan edistämisessä ja tiukka menokuri jatkuu julkisissa palveluissa.

Vapaavuoren ehdotus kaupunkistrategiaksi sisältää aiempaa vähemmän konkreettista. Monet asukkaiden kannalta tärkeät asiat jäävät ylimalkaisten sanojen tasolle. Kaupungin päätöksenteossa tämä tarkoittaa, että valtuusto ohjaa entistä vähemmän sitä, miten tavoitteita konkretisoidaan ja toteutetaan. Vapaavuori ei ole ottanut edes kaikkia valtuustoryhmiä mukaan kaupunkistrategian valmisteluun.

Missä demokratia ja rahat?

Kaupunkistrategian visiona on ”maailman toimivin kaupunki”. Se edellyttää muun muassa nopeampaa ja ketterämpää toimintakulttuuria sekä uusien teknologian hyödyntämistä. Keskeisimmäksi tehtäväksi määritellään kestävän kasvun turvaaminen. Lisäksi esitetään linjauksia uudistuvista palveluista, vastuullisesta taloudenpidosta ja kaupungin edunvalvonnasta.

Mutta kaksi asiaa puuttuu ja niiden takia koko strategia on vinossa: Kahdessa aiemmassa strategiaohjelmassa tärkeällä sijalla ollut osallistuva demokratia ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on pudotettu pois. Puuttuu myös lisärahoitus palvelujen, työllisyyden ja asemisen parantamiseen – Vapaavuoren ehdotus päinvastoin edellyttää menojen karsimista.

Positiivista ehdotuksessa ovat tavoitteet syrjäytymisen ehkäisemisestä ja kaupunginosien välisten hyvinvointierojen kaventamisesta, varhaiskasvatuksen kehittämisestä ja osittaisesta maksuttomuudesta, terveyskeskusten maksuttomuudesta, lasten ja nuorten perustason palveluketjujen vahvistamisesta sekä, eräistä panostuksista koulutukseen ja Suvilahden alueen kehittämisestä. Nämä tavoitteet jäävät kuitenkin monelta osin vain sanoiksi, jos pidetään kiinni menoja leikkaavista budjettiraameista.

Lähipalveluina strategiaohjelma toteaa varhaiskasvatuksen ja peruskoulun. Sen sijaan terveys- ja sosiaaliasemia, neuvoloita ja asukastaloja ei määritellä lähipalveluiksi. Lähipalvelujen sijasta ensisijaiseksi on määritelty sähköiset palvelut.

Keskustakirjasto Oodi ja Jätkäsaaren liikuntakeskus Bunkkeri luvataan toteuttaa tavalla, joka ei vaaranna lähipalveluja. Miten tämä tehdään, kun Vapaavuoren budjettiraami ei tarjoa siihen lisää rahaa? Annetaanko esimerkiksi osa Oodin tiloista kaupalliseen toimintaan ja pyöritetään lähikirjastoja entistä vähemmällä väellä?

Kallista asumista ja keskustatunneli

Vapaavuori esittää asuntotuotannon lisäämistä aluksi 6 000:een ja sitten 7 000:een asuntoon vuodessa, kun se on viime vuosina ollut runsaat 4 000. Valtion lainoittaman ara-vuokra-asuntotuotannon osuutta Vapaavuori ei kuitenkaan esitä lisättäväksi. Näin kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen osuus uusista asunnoista jää viidennekseen ja supistuu vähitellen koko asuntokannasta. Asunnottomuuden poistaminen ei kuulu strategian tavoitteisiin. Myöskään Helsingin kaupungin asunnoista Hekasta  ja vuokralaisdemokratiasta ei puhuta, vaikka ne koskevat suoraan joka kuudetta helsinkiläistä.

Vapaavuori on kaivanut uudelleen esille Keskustatunnelihankkeen, joka aiemmin hylättiin kalliina ja yksityisautoilua suosivana. Nyt hankkeelle on annettu uusi nimi: ”maanalainen kokoojakatu” ja sitä kaupitellaan kävelykeskustan varjolla. Yleisradio paljasti eilen, että kaksi suurta rakennusliikettä – SRV ja Lemminkäinen – ovat jo tehneet suunnitelmat keskustatunnelista, joka olisi vielä laajempi kuin aiemmin hylätty hanke. Kun Vapaavuori puhuu, kuuluukin usein suurfirmojen ääni.

Ilmastotavoitteet ylös, viheralueet alas?

Vapaavuori ehdottaa Helsingille kunnianhimoisempia ilmastotavoitteita. Päästövähennystavoite on 60 % vuoteen 2030 mennessä ja hiilineutraalisuuteen pyritään vuoteen 2035 mennessä.

Ehdotuksessa mainitaan luonnon ja sen monimuotoisuuden vaaliminen, mutta sivuutetaan se, kun on kyse rakentamisesta ja kaavoituksesta. Keskuspuistosta ja muista tärkeistä viher- ja virkistysalueista ei sanota mitään.

Mitä etuja valvotaan?

Vapaavuori puhuu myös Helsingin edunvalvonnan vahvistamisesta. Tässä riittääkin haasteita. Yksi suurimmista on Vapaavuoren oman puolueen, kokoomuksen ajama sote-hanke, jossa valinnanvapauden nimissä aiotaan murentaa julkisia terveys- ja hyvinvointipalveluja yksityisten markkinoiden laajentamiseksi. Se uhkaa heikentää lähipalveluja, tuoda terveyskeskusmaksut takaisin ja lisätä eriarvoisuutta. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen puolustaminen junaliikenteen kilpailuttamiselta, jota ministeri Berner ajaa lähinnä isojen kansainvälisten yritysten hyväksi, on toinen iso edunvalvonnan haaste. Kolmas iso haaste on kuntien rahoituksen leikkaaminen, jota Sipilän hallitus on jatkanut. Tällaisista edunvalvonnan haasteita strategiaehdotuksessa kuitenkin vaietaan.

Ylijäämät ja alibudjetointi

Helsingin uudella valtuustolla on mahdollisuus tehdä kaupunkistrategia, jossa tavoitteet eivät jää vain puheiksi. Helsinki on tehnyt jatkuvasti ylijäämää, viime vuonna noin 500 miljoonaa ja koko kaupunkikonsernin tasolla 600 miljoonaa. Kaupungilla on yli miljardin rahavarat ja poikkeuksellisen vahva tase. Vapaavuori pelottelee, että sote-uudistus vie kaupungilta verotuloja. Mutta hän jättää mainitsematta, että jos sote-uudistus toteutuu, siirtyy kaupungilta vastaavasti pois myös menoja. Vielä vähemmän Vapaavuori nostaa esille palvelujen alibudjetoimisen ongelmia ja korjaamista.

Rahaa on, kyse on poliittisista valinnoista.