Viime vuonna valmistuneista asunnoista tavallisia ara-vuokra-asuntoja oli vain 211. Se on alle viisi prosenttia koko asuntotuotannosta. Tämä on hätkähdyttävän pieni luku tilanteessa, jossa Helsingissä on huutava pula edullisista vuokra-asunnoista. Aloitetussa tuotannossa osuus oli vähän korkeampi, mutta sekin vain noin 15 prosenttia. Suurin osa tuotannosta on sääntelemätöntä.

Asuntotuotanto on kasvanut, mutta asuntojen hintojen ja vuokrien nousu on jatkunut. Erityisesti pienemmistä asunnoista on tullut sijoituskohteita. Tätä muutosta on vauhdittanut ara-sääntelyn purkaminen, jolle tuleva pormestari Jan Vapaavuori avasi tietä asuntoministerinä toimiessaan.

Kun edullinen vuokra-asuntotuotanto ei kiinnosta yksityisiä sijoittajia ja rakennusliikkeitä, tarvitaan kaupungin omaa tuotantoa. Seuraavan asunto-ohjelman valmistelussa säännellyn vuokra-asuntotuotannon osuutta pitääkin nostaa huomattavasti. Siksi esitän ponnen vuokra-asuntotuotannon, erityisesti ara-vuokra-asuntotuotannon osuuden lisäämiseksi seuraavassa asunto-ohjelmassa. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi tarvitaan myös kaupungin oma, voittoa tavoittelematon rakennusliike. Kaupungin omaa tuotantoa tarvitaan myös vanhusten erilaisten asumisvaihtoehtojen ja palveluasuntojen lisäämiseksi.

Täydennysrakentamisella on iso osa asunto-ohjelman toteuttamisessa. Täydennysrakentamiseen tarvitaan kunkin alueen ominaislaatua kunnioittavia pelisääntöjä. Kaupunkia ei pidä rakentaa yksipuolisilla määrällisen kasvun tavoitteilla. On pidettävä huolta myös nykyisten asukkaiden tarpeista ja hyvinvoinnista.

Räikeä esimerkki vääränlaisesta täydennysrakentamisesta on Pirkkolaan, yleiskaavassa ja maakuntakaavassa vahvistetulle valtakunnallisesti merkittävälle yksikerroksisten puutalojen suojelukaava-alueelle esitetty jopa viisikerroksiset talot. Kaupunkisuunnitteluvirasto perustelee suojelukaavan sivuuttamista sillä, että näin tehdään ”uusi kerrostuma” kaupunkikuvaan. Tällä voi perustella vaikka pilvenpiirtäjän rakentamista Senaatintorille. Maankäyttö- ja rakennuslain periaatteiden ja hyvän suunnittelun kanssa sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä.

Pirkkalassa keinottelua tonttimaalla on saatu kuriin kaavoittamalla vain kunnan omistamalle maalle ja ilman, että kunta tavoittelee tonteilla voittoa. Helsingissä pyrittiin aiempina vuosikymmeninä samaan suuntaan. Nyt kaupunki jättää käyttämättä nämä mahdollisuudet, siirtää lisää tonttimaata keinottelijoille ja kiihdyttää hintojen nousua myös tonttivuokrien jättikorotuksilla. Myös tonttipolitiikka pitäisikin ottaa seuraavassa AM-ohjelmassa uudelleen arvioitavaksi.