– 26.10.2016

Yleiskaavan valmistelu voisi tarjota mahdollisuuden rakentaa Helsinkiä niin, että asukkaat ovat mukana sen tekijöinä, nykyisten helsinkiläisten hyvinvoinnista pidetään huolta samalla kun rakennetaan uutta ja vaalitaan Helsingin vahvuuksia, joita ovat muun muassa inhimillinen mittakaava, lähiluonto ja merellisyys.

Valitettavasti tässä yleiskaavaehdotuksessa sivuutetaan lähes totaalisesti asukkaiden mielipiteet, ylimitoitetaan rakentamistavoitteet ja jyrätään luontoa, virkistysalueita ja kulttuuriympäristöjä gryndereiden rakennusmaaksi. Julkisten palvelujen verkostoista ei sanota oikeastaan mitään.

Ylimitoitettu kaavavaranto

Kaavaehdotukseen tehtiin ennätykselliset 1 444 muistutusta. Niistä yli 96 prosenttia vastusti viher- ja virkistysalueille rakentamista. Jopa kymmenet tuhannet ihmiset ovat vedonneet Keskuspuiston, Vartiosaaren ja muiden viher- ja virkistysalueiden puolesta. Asukkaat ja kansalaisliikkeet ovat esittäneet konkreettisia vaihtoehtoja muun muassa Malmille ja Tuomarinkylän kartanon alueelle.

Ja mitä on tapahtunut?

Lautakunnan esitys tuodaan tänne yhtään ainoaa pikseliä muuttamatta. Pienen piirin vallankäyttöä kuvaa, että kaupunkisuunnittelulautakuntaan kuuluvien puolueiden edustajat sopivat luonnoksesta ennen kuin lain edellyttämä asukkaiden kuuleminen oli edes päättynyt. Asukkaiden lisäksi valmistelussa on sivuutettu muiden lautakuntien, Uudenmaan liiton, Ely-keskuksen, liikenneviraston ja naapurikuntien kriittiset lausunnot. Samoin on sivuutettu maakuntakaava sekä monet maankäyttö- ja rakennuslain ja luonnonsuojelulain määräykset.

Yleiskaavaehdotuksen mitoitus perustuu ennusteita paljon nopeampaan kasvuun. Helsingin asukasluku nousisi noin 260 000:llä vuoteen 2050 mennessä. Tätäkään tavoitetta ei ole asetettu asukkaiden kanssa eikä täällä valtuustossa. Konkreettisia arvioita siitä, mitä näin nopean kasvun toteuttaminen tarkoittaa kaupungin palvelujen rahoitukselle, helsinkiläisten hyvinvoinnille tai muun Suomen kehitykselle ei ole esitetty.

Yleiskaavan pitäisi ohjata rakentamista ja kaupunkirakenteen kehitystä. Esitetty pikselikartta on kuitenkin niin epämääräinen, että sen perusteella ei tiedä, miten paljon rakentamista minnekin on tulossa tai missä kulkevat edes tärkeimpien viheralueiden rajat.

Kaavaselostuksen mukaan (s.66-67) ehdotus sisältää asuntorakentamiseen kaksi kertaa enemmän kerrosalaa kuin tarvitaan tavoitteeksi asetetun kovan kasvun toteuttamiseksi. Samalla lähtökohtana on asumisväljyyden lisäys asukasta kohti 34 neliömetristä 43 neliöön. Voi kysyä, mitä realismia on olettaa sekä asukasmäärän että asumisväljyyden kasvavan yhtä aikaa voimakkaasti, kun pienetkin asunnot ovat monille kohtuuttoman kalliita? Ja onko raju väestön keskittäminen Helsingin seudulle sen enempää täällä asuvien kuin koko Suomen kannalta hyväksi?

Mitoituksen toinen kyseenalainen lähtökohta on arvio toimitilojen tarpeen lisääntymisestä samaa tahtia asuntotuotannon kanssa. Niin yksityisten kiinteistösijoittajien kuin valtion arvioiden mukaan uusissa ja peruskorjattavissa tiloissa tulee olemaan työntekijää kohti noin puolet vähemmän neliöitä kuin nykyisin. Näiden arvioiden ja yleiskaavan mitoituksen välinen ero on lähes samaa luokkaa kuin esitetään rakentamista niille tuhannelle pikselille, joilla tämä kaavaehdotus siirtäisi arvokkaita ja tärkeitä viheralueita rakennusmaaksi.

Arvokkaita luontoalueita ei pidä tuhota

Helsingin asukasluvun kasvaessa kasvaa myös viher- ja virkistysalueiden tarve. Kaavaehdotus kuitenkin supistaa viheralueita yli viidenneksen ja metsiä vielä enemmän. Keskuspuistoon ja Vartiosaareen esitetty asuntorakentaminen on vain noin neljä prosenttia kaavaehdotuksen ylimitoitetusta, kaksinkertaisesta kaavavarannosta. Yhtään asuntoa ei siis tarvitse vähentää tavoitteista sen takia, että suojellaan Keskuspuisto ja Vartiosaari.

Apulaiskaupunginjohtaja Sinnemäki kehui Ylen uutisille, että ”yleiskaavassa ei esitetä rakentamista arvokkaille luontoalueille” (13.10.). Voi kysyä, miten törkeästi esittelevä virkamies saa vääristellä tosiasioita: Kaavassahan esitetään rakentamista Keskuspuistoon, Vartiosaareen, Ramsinniemeen, Vanhankaupunginlahden reunoille, Meri-Rastilan ulkoilualueelle, Mustavuoren eteläosaan, Kivikon metsään, Veräjänmäen metsään, Haltialan pelloille, Kumpulanpuron puistoon, Melkiin sekä Tuomarinkylän ja Stansvikin kartanoiden alueelle… Keskuspuiston ohella eniten rakentamista on tulossa Malmin kentän alueelle. Kova täydennysrakentaminen uhkaa myös monia aikoinaan hyvin suunniteltuja alueita.

Kaavaehdotuksen parhaita ideoita on verkostomaisen raidekaupungin kehittäminen. Mutta tässäkin joutuu kysymään, miten kaavan ohjaava vaikutus toteutuu. Ehdotukseen on kasattu päällekkäin kaikki mahdolliset ehdotukset: Pikaratikat, metroverkon laajentaminen, Pisararata, lentokenttärata, raideliikenteen runkoyhteydet, saaristoratikat, kaupunkibulevardit, pääkadut, Keskustatunnelit, baanaverkko, Tallinnan tunnelijuna jne. Näistä osa varmaan hautautuu samaan tapaan kuin 60-luvun lopun surullisen kuuluisa Smith-Polvisen liikennesuunnitelma.

Ehdotus yleiskaavan palauttamisesta

Asukkaiden vaatimusten ja kansalaistoiminnan tuloksena on ainakin useimmissa valtuustoryhmissä noussut halua muuttaa kaavaehdotusta, erityisesti Keskuspuiston osalta. Vihreiden ja demareiden tiukka, jopa paniikinomainen sitoutuminen kokoomuksen kanssa tehtyyn sopimukseen herättää kysymyksen, onko yleiskaavan yhteydessä sovittu myös jostain muusta. Onko kyse pormestaripelistä, lupauksista gryndereille tai molemmista? Vai mikä on saanut vihreät hylkäämään Koijärven perinnön ja demarit kääntämään selkänsä Matti Ahteen ja Kaj Bärlundin ympäristöministeriajan tavoitteille?

SKP:n ja Helsinki-listojen mielestä yleiskaava on syytä palauttaa uuteen valmisteluun. Näin voidaan korjata ehdotuksen valuviat ja antaa helsinkiläisille mahdollisuus ottaa tähän kaupungin kehitystä pitkälle tulevaisuuteen linjaavaan ratkaisuun kantaa myös vaaleissa. Helsingillä on valmiiksi kaavoitettua ja suunnitteilla olevaa tonttimaata niin paljon, ettei yleiskaavan siirtyminen noin vuodella kaada mitään. Tällainen päätös olisi vahva viesti siitä, että asukkaiden mielipiteet, hyvä kaupunki ja ympäristöarvot ovat meille tärkeämpiä kuin pienen piirin kabinettisopimukset.

Ehdotan, että valtuusto palauttaa yleiskaavan uudelleen valmisteltavaksi niin, että ylimitoitettua uutta kaavavarantoa supistetaan, viher- ja virkistysalueille osoitettua rakentamista vähennetään ja helsinkiläisten mielipiteet otetaan valmistelussa paremmin huomioon.