Keski-Pasilan tornialueen arkkitehtuuri- ja toteutuskilpailua esitellään säihkyvin kuvin, joissa sirot läpinäkyvät lasitornit loistavat valoissa. Kuvista puuttuvat tornien pitkät varjot, kävelytasojen tuulisuus, moottoriväylän ruuhkat ja ihmisten arki.

Keski-Pasilaan sopii korkeampi ja tiivis rakentaminen.  Tämä ehdotus herättää kuitenkin kriittisiä kysymyksiä.

Kyse on erittäin isosta hankkeesta. Suunnittelualueelle halutaan 150 000 – 200 000 kerrosneliötä asunto-, toimisto- ja liiketiloja. Ensimmäisessä vaiheessa haetaan ostaja ja toteuttaja 40 000 – 65 000 kerroneliömetrin aloitusalueelle. Tarkoitus on tehdä voittaneen ehdotuksen pohjalta asemakaava ainakin tälle aloitusalueelle, mahdollisesti koko alueelle.Siitä, että alueen toteuttamisessa voisi olla useampia urakoitsijoita, ei sanota mitään.

Kilpailukutsussa puhutaan voittajan valitsemisesta ”kaupunkisuunnittelullisin perustein”. Heti seuraavassa lauseessa kuitenkin todetaan, että voittaja on ”velvollinen ostamaan aloitusalueen rakennusoikeuden ja toteuttamaan sille suunnittelemansa kokonaisuuden”.  Lisäksi voidaan sopia sitoutumisesta toteuttamaan myös muu suunnittelualueen rakentaminen.

Kuinka monta sellaista yritystä löytyy Suomen markkinoilta, joilla on resursseja ja rahoitusta näin isoon hankkeeseen? Käykö niin kuin Kalasatamassa ja Pasilan Triplassa, että todellista kilpailua ei synny, että tulee vain yksi tarjous? Ja että voittajallakin on vaikeuksia rahoituksen ja aikataulun kanssa niin, että hankkeen toteutus venyy ja kaupungilta haetaan vielä lisäetuja, kuten SRV Kalasatamassa? Näin ison projektin kohdalla on vaara, että kaupunkisuunnittelullisten perusteiden sijasta kilvan ratkaisee raha.

Toinen kysymys koskee sitä, millaista asuntotuotantoa ja minkä verran alueelle suunnitellaan. Kaikilla Helsingin viime vuosien isoilla projektialueilla on käynyt niin, että rakennusliikkeet ovat kyenneet aika pitkälle määrittelemään sen, mitä ne rakentavat. Tuloksena on ollut yksipuolisesti kovan rahan tuotantoon perustuvia alueita.

Kolmas kriittinen kysymys koskee kaupungin tonttimaan myymistä. Tässä tapauksessa maata ollaan myymässä alueelta, jonka merkitys tulee kasvamaan kun Helsingin painopiste siirtyy Pasilan suuntaan, alueen lähelle tulee paljon lisää rakentamista ja raideliikenteen yhteydet lisääntyvät. On selvää, että nyt saatava hinta – vaikka onkin varmaan kymmeniä miljoonia – jää alhaiseksi verrattuna siihen tuottoon, joka on saatavissa vuokraamalla tontit sopimuksilla joiden jatko sidotaan indeksiin. Kaupunki omistaa maa-alueesta aloitusalueella 39 % ja länsialueella 45 %. Tällaisella Helsingin kasvun painopistealueella ei kannata käydä tonteilla ale-kauppaa.

Kannatan kaupunginhallituksessa tällä kertaa tehtyä vastaesitystä, jonka mukaan kilpailu toteutetaan niin, että myymisen sijasta vuokrataan tontit ja asuntotuotannon osalta noudatetaan AM-ohjelmaa, jonka mukaan alueelle tulee muutakin kuin kovan rahan tuotantoa.

Lisäksi esitän ponnen: Valtuusto edellyttää, että alueen suunnitelmien toteuttamisessa selvitetään mahdollisuus jakaa rakentamisen toteuttaminen useammalle urakoitsijalle.