Asuntotontien vuokrankorotuksia kohtuullistettava

Asumisen kallis hinta on Helsingin suurimpia ongelmia. Kaupunki voi vaikuttaa siihen monin tavoin, joista eräs merkittävimpiä on tonttipolitiikka.

Kaupunki omistaa yli 60 prosenttia kaikesta tonttimaasta Helsingin alueella. Se, millaista vuokraa kaupunki perii tonteistaan, vaikuttaa myös yleiseen maanvuokratasoon. Välttämällä kohtuuttoman suuria vuokrien korotuksia kaupunki voi hillitä laajemminkin asumisen hinnan nousua.

Kuntien maanomistuksen ja kaavoitusmonopolin keskeinen perustelu on ollut se, että näin voidaan leikata maan ansiotonta arvonnousua. Tämä esitys tonttivuokrien korottamisesta perustuu kuitenkin päinvastoin pyrkimykseen tehdä voittoa maan ansiottomalla arvonnousulla. Kuntalain mukaan kaupunki ei edes saisi tavoitella toiminnallaan voittoa.

Esitetty neljän prosentin reaalinen tuottotavoite on kyseenalainen, koska tontit ovat käytännössä riskittömiä sijoituksia. Neljän prosentin taso on jäänne 80-luvulta, jolloin inflaatio ja korkotaso olivat paljon nykyistä korkeammalla ja pari kertaa tuota 4 % tuottotavoitetta korkeampi.

Vielä tuottoprosenttia enemmän vuokraa nostaa tässä esityksessä maan laskennallisen arvon korottaminen. Sitä perustellaan markkinahinnoilla. Mutta kun kaupunki omistaa suurimman osan tonttimaasta, ei näillä tonteilla ole mitään varsinaista markkinahintaa. Eräillä alueilla ei ole viime aikoina tehty ylipäätään mitään tonttikauppoja.

Tuottavuustavoitteen alentaminen neljästä prosentista kahteen prosenttiin, ei tarkoita kaupungin tulojen vähenemistä. Kyse on siitä, että ne kasvavat hieman vähemmän, mutta kasvavat joka tapauksessa merkittävästi, koska vuokra perustuu moninkertaisiksi korotettuihin arvioihin maan laskennallisesta arvosta.

Asukkaille tämä esitys tarkoittaa keskimäärin lähes kahden euron korotusta asumismenoihin asuntoneliötä kohti laskettuna. Sen joutuvat maksamaan myös vuokralaiset, esimerkiksi kaupungin vuokra-asuntojen Hekan vuokralaiset, jotka eivät voi mitenkään realisoida maan ja asuntojen hintojen nousua myymällä asunnon tai kiinteistön.

Kiinteistövirasto teki viime vuonna tulosta, siis voittoa 261,5 miljoonaa euroa. Maanvuokrien osuus sen tuloista on noin 170 miljoonaa euroa. Tuottotavoitteen alentaminen kahteen prosenttiin ei vähennä näitä tuloja, se vähentäisi vain tulojen kasvua.

Tuottotavoitteen kohtuullistaminen ei tarkoita sitä, että suosittaisiin kaupungin tontilla asuvia. Tonttivuokrillahan päinvastoin rahoitetaan kaupungin muuta toimintaa 170 miljoonalla eurolla. Eikä kyse ole myöskään siitä, että vuokrien määräytymisperusteet olisivat muissa uusissa sopimuksissa keskenään erilaiset vaan korotusten kohtuullistaminen koskisi tietysti kaikkia uusia sopimuksia.

Esitän, että valtuusto päättää muuttaa esitystä niin, että maanvuokran laskennassa käytetään 2 prosentin tuottotavoitetta (4 % sijasta). Samalla valtuusto päättää, että myös aiempien vuonna 2010 hyväksyttyjen periaatteiden mukaisten maanvuokrasopimusten laskentaperusteita muutetaan vastaavalla tavalla.

(Vastaesitys ei saanut kannatusta. Sen sijaan valtuusto äänesti VAS:n esittämästä asian palauttamisesta uuteen valmisteluun 2 % tuottotavoitteen pohjalta.)