Sosiaalijohtajan valinnasta
Huomiota herättää, että sosiaalijohtajan virkaa haki vain 16 henkilöä. Asettamatta tässä kenenkään pätevyyttä kyseenalaiseksi, voi todeta, että joukossa ei ole kovinkaan montaa kovatasoista, laaja-alaisesti tällaiseen tehtävään kokemusta omaavaa hakijaa. Kyse on kuitenkin eräästä Suomen merkittävimmästä sosiaalipoliittisesta virasta. Mistä tämä kertoo? Kuvastaako se sitä, että kaikki ei ole kunnossa? Tai että sosiaalitoimessa odotettavissa olevat linjaukset eivät ole alan ammattilaisten näkökulmasta houkuttelevia, että pelätään joutumista jatkuvaan resurssipulaan ja ulkoistamiseen?
Sosiaalijohtajan viran täyttämistä koskevassa keskustelussa on korostettu sitä, että kyse on pätevyydestä eikä puoluepoliittisesta valinnasta.
En halua tässä yhteydessä kyseenalaistaa tätä. Sen sijaan minusta on syytä kysyä, millaista pätevyyttä sosiaalijohtajan virkaan haetaan? Kun molempien hakijoiden todetaan täyttävän erinomaisesti sosiaalijohtajalle asetetut vaatimukset, olennaiset erot ovat ilmeisesti siinä, mihin suuntaan he haluavat sosiaalitointa kehittää.
Kaupunginhallituksen enemmistön virkaan esittämän Paavo Voutilaisen asiantuntemus ja kokemus perustuu ennen muuta yritystyyppiseen toimintaan sekä yritysten ja kolmannen sektorin yhteistyöhön kuntien kanssa. Vastaehdokkaana olevan Kari Välimäen osaaminen puolestaan painottuu sosiaalipolitiikan toiminnan kokonaisuuteen ja erityisesti julkisten vallan rooliin siinä.
Halutaanko Voutilainen sosiaalijohtajaksi, jotta kaupungin omaa toimintaa ryhdytään entistä laajemmin kilpailuttamaan, ulkoistamaan ja yksityistämään. Onko tämä osa sitä kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa kunta- ja palvelurakennehankkeesta keskeiseksi tavoitteeksi esitettyä suurta askelta kohti yksityistä sektoria ja kolmatta sektoria palvelujen tuottamisessa?
Helsingin kaupunki ostaa jo nyt palveluja Diakonissalaitokselta eli Vuotilaisen nykyisin edustamalta konsernilta. Kaupungin taloushallinnon, terveyskeskuksen ja toisaalta Diakonissalaitoksen johtoelinten välillä on myös suoria henkilökytköksiä. Mikä vaikutus tällaisilla yhteyksillä on siihen, että kaupungin Diakonissalaitokselta hankkimat ostopalvelut ovat tulleet kaupungille kalliiksi ja että niiden hinnat ovat nousseet muita enemmän?
Helsinki tarvitsee sosiaalijohtajan, joka pitää ensisijaisena asiana kaupungin omien palvelujen kehittämistä, subjektiivisten oikeuksien toteutumisen turvaamista sosiaalipalveluissa, lähipalvelujen kehittämistä ja sosiaaliviraston oman henkilökunnan resurssien vahvistamista.
SKP:n ja asukaslistan ryhmä kannattaa Kari Välimäen valintaa sosiaalijohtajaksi. Samalla toivomme, että sosiaaliviraston palvelustrategia tuodaan valtuuston käsittelyyn ennen seuraavan talousarvion ja –suunnitelman päättämistä.
