Pääkaupunkiseudun Junakalustoyhtiö ja kilpailutus

Tässä pääkaupunkiseudun lähiliikenteen junakaluston hankinta-asiassa näkyvät eräät kilpailuttamisen keskeiset ongelmat.

Tarjouskierroksen ensimmäinen häviäjä on Kainuu, jonka työllisyydelle tärkeä junavaunutehdas pudotettiin pois jatkosta. Kokonaistaloudellisia kustannuksia kun ei arvioida Kainuun työllisyyden ja kuntien kannalta. Laskut tästä jäävät Suomen työttömille ja veronmaksajille, voitot taas menevät ulkomaisille yhtiöille.

Toinen ongelma liittyy siihen, että valtuuston pitäisi tämän esityksen mukaan sitoutua 68 miljoonan euron takaukseen vuoteen 2040 asti ja ilman vastavakuutta. Mitä mahdollisuuksia valtuustolla on valvoa sitä, että junaliikenteen palvelutaso kehittyy?

Vakuuden saaja on yhtiö, jonka aikomuksena on siirtyä junaliikenteen kilpailuttamiseen. Kansainväliset kokemukset rautateiden kaltaisten ns. luonnollisen monopolien kilpailuttamisesta ovat pääosin kehnoja, joissain tapauksissa suorastaan katastrofaalisia.

Euroopan unionissa on vireillä julkista raideliikennettä koskeva palveluasetus, jota koskevat lopulliset ratkaisut ovat vielä auki. Jo nyt kannattaa kuitenkin ottaa huomioon se, että EU-lainsäädännön puitteissa on vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta luopua kilpailuttamisesta enää sen jälkeen, jos sille tiellä on lähdetty.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan seuraavan ponnen:
Hyväksyessään takauksen antamisen Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy:lle, kaupunginvaltuusto edellyttää, että junaliikenteen kilpailuttamiseen ei ryhdytä ellei valtuusto anna siihen erikseen uudella päätöksellä valtuutusta.