Ryhmäpuheenvuoro talousarvion 2010 valmistelusta

Ryhmäpuheenvuoro talousarvion 2010 valmistelusta

Talousarvion valmistelun tärkein kysymys on se, mitä johtopäätöksiä tehdään nykyisestä talouskriisistä ja lamasta? Onko Helsingin sopeuduttava lamaan karsimalla menoja vai voiko kaupunki olla aktiivinen elvyttäjä?

Kriisin juuret ovat toimintamallissa, jossa talouden kehitystä ohjaavat ihmisten tarpeiden ja käyttöarvojen sijasta markkina-arvot, pörssikurssit ja keinottelu odotusarvoilla. Tämän kasinokapitalismin romahduksen laskuja maksatetaan nyt irtisanomalla työntekijöitä, leikkaamalla eläkeoikeuksia ja heikentämällä julkisia palveluja. Suomessakin hallitus maksattaa yritysten ja rikkaiden verohelpotukset nostamalla eläkeikää, murentamalla perusturvan rahoitusta, vaatimalla kuntia tuottavuuden nimissä vähentämään henkilöstöä ja ajamalla kuntien palvelujen laajenevaa kilpailuttamista ja yksityistämistä.

Ehdotus elvytysohjelmaksi

Helsingillä on monista muista kunnista poiketen varaa elvyttää. SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä esittää, että talousarvioon valmistellaan 100 miljoonan euron elvytysohjelma. Ohjaamalla tähän rahaa edellisten vuosien ylijäämistä ja liikelaitosten voitoista Helsinki voi työllistää, lopettaa palvelujen alibudjetoimisen, poistaa työntekijöiden palkkojen jälkeenjääneisyyttä ja elvyttää rakentamista.

Lama vähentää tietysti verotuloja siitä, mitä aikaisemmin on arvioitu. Tämän takia ei ole kuitenkaan syytä ryhtyä karsimaan menoja eikä nostaa kunnallisveroa. Helsingin kaupunki on tehnyt viime vuosina jatkuvasti ylijäämää. Näitä ylijäämiä on siirretty 2000-luvulla toimintapääomaan ja kirjattu edellisten kausien ylijäämään yhteensä noin miljardi euroa. Kaupungilla on lähes miljardin kassatalletukset. Lainasaatavia on enemmän kuin velkaa. Budjetin tulopuolta arvioitaessa kannattaa muistaa sekin, että sieltä puuttuvat kokonaan Helsingin Energian voittovarat samoin kuin valtionosuuksiin luvatut korotukset.

Kaupungin talouden hyvinä vuosina sanottiin, että pitää
säästää pahan päivän varalle. Miksi nyt, kun näitä säästöön laitettuja varoja
tarvittaisiin, vaaditaan taas menojen leikkaamista tai verojen korottamista?
Miksi miljardin ylijäämiä ei haluta käyttää palvelujen parantamiseen?

Useat valtuustoryhmät ovat esittäneet kunnallisveron
korottamista. Samat puolueet ovat eduskunnassa tekemillään päätöksillä
leikanneet kuntien valtionosuuksia 90-luvun alun jälkeen miljardeilla. Tässä on
kyse oikeistolaisesta veropolitiikasta, jossa vähävaraisiin raskaimmin
kohdistuvaa kunnallisveroa kiristetään samaan aikaan kun työnantajien,
pääomanomistajien ja hyvätuloisten verotusta kevennetään. Tällaisen
epäsosiaalisen verolinjan sijasta pitää nostaa pysyvästi kuntien
valtionosuusprosentteja ja osuutta yhteisöveroista sekä saattaa pääomatulot
kunnallisveron piiriin.

Helsingin kannattaa elvyttää. Näin vältetään laskuja, joita
työttömyyden ja palvelujen leikkaamisen takia voidaan muuten joutua maksamaan
vielä pitkään laman jälkeen. Satoja miljoonia ei pidä kuitenkaan hassata
keskustatunnelin tai ydinvoimalaputken kaltaisiin hankkeisiin. Investointeja
tarvitaan peruskorjaamiseen, Raide-Jokeriin ja uusiutuvan energian
investointeihin. Helsinki ei saa laman varjolla luistaa myöskään
ympäristövelvoitteista vaan ilmastonmuutoksen torjuminen ja ekologinen
kestävyys tulee olla keskeisenä lähtökohtana kaikessa toiminnassa.

Eroon palvelujen alibudjetoimisesta

Talousarvion valmistelun pitäisi perustua arvioon palvelujen
tarpeesta. Siitä onkin koottu meille tilastotietoja. Kaupunginhallituksen
päätösesityksessä ei ole kuitenkaan sanaakaan palvelujen saatavuuden ja laadun
turvaamisesta asukkaiden tarpeita vastaavasti.

Helsinki on alibudjetoinut jo monena vuonna erityisesti
sosiaali- ja terveyspalveluja. Se näkyy muun muassa päivähoitopaikkojen
riittämättömyytenä, vanhusten palvelujen skandaalimaisena puutteena sekä
kohtuuttomina jonoina mielenterveyspalveluihin, hammashoitoon ja monille
terveysasemille.

Lama tulee lisäämään perusturvan ja monien palvelujen
tarvetta. Tämä koskee esimerkiksi toimeentulotukea ja harkinnanvaraista
toimeentulotukea, päivähoitoa, lastensuojelua, oppilashuoltoa,
mielenterveyspalveluja, ehkäisevää sosiaalityötä ja asunnottomuuden torjumista.

Alibudjetoimisen ongelmat kasvavat, ellei tässä tilanteessa
tehdä tasokorotus sosiaali- ja terveyspalvelujen määrärahoihin. Etenkin
terveys- ja vanhuspalvelujen eriarvoisuuden vähentämiseksi tarvitaan lisää
resursseja ja myös lisää maksuttomia palveluja. Maahanmuuttajien suomen kielen
opetuksen ja kotouttamisen määrärahojen alimitoittaminen on eräs esimerkki
siitä, miten alibudjetoiminen tuo säästöjen sijasta lisää ongelmia.

Työntekijöiden
palkkoihin Helsinki-lisä

Kuntatyönantaja on esittänyt henkilöstömenojen karsimista
muun muassa pidättäytymällä palkkaamasta lisää työntekijöitä, jättämällä
täyttämättä avautuvia toimia ja matalatasoisella palkkalinjalla. Tämä vain
pahentaisi niin lamaa kuin työntekijöiden saamista ja palvelujen hoitamista.
SKP ja Helsinki-listat esittää, että talousarvion elvytyspakettiin varataan 30
miljoonaa euroa työntekijöiden palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi.
Lisäksi esitämme työllistämiseen lisää 10 miljoonaa euroa.

Ensi vuoden talousarvio on todennäköisesti viimeinen, jossa
valtuusto päättää joukkoliikenteen lippujen hinnoista. Edellisen valtuuston
enemmistö hyväksyi nimittäin kaupunginjohtajien sopimuksen, jolla päätösvalta
joukkoliikenteestä siirrettiin perustettavalle kuntayhtymälle, pieneen
sisäpiiriin. Valtuuston onkin syytä linjata kaupungin edustajien toimintaa
kirjaamalla lippujen hintojen alentaminen budjettiin ja myös lähivuosien
taloussuunnitelmaan.

Kaupunginvaltuuston strategiaseminaarissa korostettu
asukaslähtöisyys edellyttää lähipalvelujen turvaamista. Päiväkoti, peruskoulu,
terveysasema, nuorisotila ja kirjasto ovat palveluja, joiden pitäisi löytyä
kävelyetäisyydeltä. Lähipalvelujen karsimisen sijasta tulee budjettiin varata
lisää resursseja muun muassa päiväkotipaikkojen lisäämiseksi ja lapsiryhmien
pienentämiseksi. Terveysasemien vähentämisen sijasta on vähennettävä
lääkäreiden vastuuväestöjä. Keskustakirjastohanke ei saa johtaa lähikirjastojen
tai niiden resurssien karsimiseen.

Kaupungille oma rakennusosasto

Helsingin asuntojonossa on lähes 20 000 ihmistä, ja
asuntotuotannon romahtaminen vain pidentää jonoja. Valtiovalta on keskittynyt
lähinnä tukemaan niitä, joilla on varaa ostaa asunto, ja järjestämään
rakennusliikkeille edullisia tontteja, jotka ne voivat myöhemmin myydä kovalla
rahalla. Helsingin kaupunki tarvitsee oman rakennusosaston tai rakentamisen
liikelaitoksen, jotta erityisesti kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen pulaa
voidaan helpottaa.

Kaupunki voi myös hillitä asumiskustannusten nousua muun
muassa luopumalla kohtuuttomista tonttivuokrien korotuksista. Julkisuudessa on
harhaanjohtavasti esitetty, että tonttivuokrien korotusten kohtuullistaminen
vähentäisi kaupungin tuloja. Tosiasiassa on kyse vain siitä, miten paljon
kaupungin tulot lisääntyvät. SKP:n ja Helsinki-listojen mielestä kaupungin ei
pidä tavoitella voittoa maan ansiottomalla arvonnousulla. Myös
kiinteistöviraston muilta kaupungin palveluilta perimiä ns. sisäisiä vuokria
pitää alentaa, koska niihin sisältyy korkea pääomavuokra, vaikka tilat on
hankittu verovaroilla.

Asukkaille valtaa osallistuvalla budjetoinnilla

Suurin osa helsinkiläisistä kokee mahdollisuutensa vaikuttaa
kunnalliseen päätöksentekoon vähäisiksi. Sen sijaan, että keskitettäisiin
kuntaliitoksella valtaa entistä kauemmas asukkaista, on syytä lisätä asukkaiden
vaikutusmahdollisuuksia muun muassa osallistuvalla budjetoinnilla. Tässä
mallissa, jota käytetään Sevillassa, Porto Alegressa ja kymmenissä muissa
kaupungeissa Euroopassa ja Etelä-Amerikassa, asukkaat voivat itse suoraan
vaikuttaa siihen, miten heidän asuinalueensa palveluja kehitetään. Tietty osa
budjetista, esimerkiksi viisi-seitsemän prosenttia, on varattu ohjattavaksi
kaupunginosakohtaisilla asukkaiden ja kaupunginosavaltuustojen päätöksillä.

Ei yhtiöittämistä, ei yksityistämistä

Toinen demokratia-haaste on estää päätöksenteon siirtyminen
yhtiöiden ja kuntayhtymien hallituksille, pois vaaleilla valittujen elinten ja
julkisen päätöksenteon piiristä.

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä vastustaa aikeita yhtiöittää Helsingin
Energia, Palmia ja muita kaupungin toimintoja. Helsingin ei pidä myöskään
kilpailuttaa ja yksityistää terveysasemia tai muita palveluja. Kokemus
osoittaa, että kilpailuttaminen ja yksityistäminen tulevat kalliiksi eivätkä
sovi lakisääteisiin hyvinvointipalveluihin, joissa on kyse perusoikeuksista
eikä kauppatavarasta.