Ryhmäpuheenvuoro strategiaohjelmasta
Ryhmäpuheenvuoro strategiaohjelmasta 2009-2012
Käsittelemme
strategiaohjelmaa keskellä maailmanlaajuista talouskriisiä.
Rahoitusmarkkinoiden keinottelusta alkanut kriisi on johtanut 30-luvun jälkeen
pahimpaan lamaan. Talouskriisiin liittyy ekologinen kriisi. Tämä on myös
markkinaehtoisen politiikan ja demokratian kriisi. Suursijoittajien,
pankkiherrojen ja suuryhtiöiden johtajien pieni piiri on voitontavoittelullaan
vienyt koko yhteiskunnan kriisiin, jonka laskut se yrittää nyt maksattaa
muilla.
Tätä
kriisien vyyhtiä ei strategiaohjelmassa arvioida. Kaupunginhallituksen
esityksestä puuttuvat johtopäätökset siitä, että Helsingillä on rikkaana
kaupunkina vastuu toimia aktiivisesti laman ja työttömyyden torjumiseksi. Tästä
puuttuvat johtopäätökset siitä, että julkisia palveluja ei pidä alistaa
markkinoille ja pörssipelille. Samoin puuttuvat esitykset valtiolle kuntien
rahoituksen vahvistamiseksi. Hallituksen kunnille lupaama lisärahoitushan ei
kata edes yhteisöverojen tuoton vähenemistä, muista laman laskuista
puhumattakaan.
Kaupungin ei pidä lisätä työttömyyttä
Strategiaohjelma
on kirjoitettu ikään kuin työttömyys ei olisikaan rajussa kasvussa.
Työllisyysasteen nostamisen todetaan kyllä tavoitteeksi, mutta työpaikkojen
lisääminen jätetään parhaillaan työntekijöitä irtisanovan yksityisen sektorin
varaan.
Kaupunki
jopa lisää omilla toimillaan työttömyyttä. Kaupunginhallituksen yhtä aikaa
tämän strategian kanssa päättämä budjettiraami edellyttää henkilöstön määrän
”sopeuttamista raamiin”. Käytännössä se tarkoittaa satojen työpaikkojen
vähentämistä jo ensi vuonna.
Valtuuston
strategiaseminaarin ja neuvottelujen tuloksena kaupunginjohtajan esityksen
oikeistolaista linjaa on pehmennetty. Strategiaan on lisätty tärkeitä eettisiä
periaatteita ja tavoitteita.
Esimerkiksi
hyvinvointia ja palveluja koskevan luvun alkuun on lisätty palvelujen
saatavuuden ja laadun turvaamisen tavoite. Mutta sen toteuttamiseksi
esitetyistä toimenpiteistä puuttuu tärkein, eli määrärahojen ja henkilöstön
lisääminen.
Alibudjetoiminen pahenee
Etenkin
sosiaali- ja terveyspalveluissa tarvitaan alibudjetoimisen lopettamiseksi
määrärahojen tasokorotus. Strategiassa edellytetään kuitenkin, että
toimintamenot nousevat enintään kustannustasoa vastaavasti, yksikkökustannuksia
pienennetään ja toimintamenoja karsitaan.
Budjettiraamissa
tämä linja näkyy menojen leikkaamisena 50 miljoonalla eurolla. Alibudjetoimisen
ongelmaa kärjistävät kasvavat tarpeet mm. vanhustenpalveluissa,
lastensuojelussa, toimeentulotuessa, oppilashuollossa ja maahanmuuttajien
palveluissa.
Tämän
strategian mukaan erityisesti niillä aloilla, joissa henkilökuntaa tarvitaan
lisää ja eläköityminen on suurinta, keskitytään henkilöstön lisäämisen sijasta
rajaamaan palvelut ”ydintehtäviin”. Toisaalta esitetään lisättäväksi ”kaupungin
omaa tuotantoa korvaavaa yksityistä palvelutuotantoa”, palveluseteleiden
käyttöä ja kilpailuttamista. Siis samaan aikaan kun kaupunki karsii omia
palveluja, ohjataan verovaroista lisää rahaa yksityisille palvelualan
firmoille. Ja samaan aikaan kun lama lisää toimeentulovaikeuksia, muutetaan
palvelut riippumaan yhä enemmän ihmisten omarahoituksesta. Tämä on
ristiriidassa hyvinvointierojen kaventamisen tavoitteen kanssa.
Vanhuksia ei saa jättää heitteille
Ristiriita
tavoitteiden ja toisaalta niiden toteuttamisen keinojen välillä tulee esille
myös palveluverkon sopeuttamisessa. Siinä esitetään tavoitteeksi ”palvelujen
vaikuttavuuden lisääminen”. Mittariksi määritellään kuitenkin tilojen
vähentyminen ja sähköisten palvelujen lisääntyminen. Oikea vaikuttavuuden
mittari pitäisi tässä tietysti olla ihmisten hyvinvoinnin kehitys.
Ikääntyvien
asukkaiden määrän ja palvelutarpeiden kasvu on lähivuosien suuria haasteita.
Tämän strategian mukaan laitoshoitoa kuitenkin vähennetään. Yli 75-vuotiaista
ainakin 83 prosentin pitäisi selviytyä ilman kotihoitoa tai laitospaikkaa.
Käytännössä tämä tarkoittaa yhä useampien huonossa kunnossa olevien vanhusten
jättämistä omaisten hoidettavaksi tai suorastaan heitteille.
Työntekijöiden palkkoja nostettava
Iso haaste
on työntekijöiden saaminen tilanteessa, jossa suuret ikäluokat ovat siirtymässä
eläkkeelle. Kaupungin kilpailukykyä työmarkkinoilla heikentää se, että
kaupunginhallitus kieltäytyy korjaamasta työntekijöiden palkkojen
jälkeenjääneisyyttä.
Tilannetta
vaikeuttaa vielä se, että budjettiraamin mukaan kasvavat työtehtävät pitäisi
hoitaa jatkossa nykyistäkin vähemmällä väellä. Meillä on jo kokemusta muun
muassa useilta terveysasemilta siitä, että tällainen linja johtaa pahenevaan
kierteeseen, jossa ylikuormitettuihin tehtäviin on yhä vaikeampi saada
työntekijöitä.
90-luvun laman virheitä ei pidä toistaa
Esitetty
strategia ja budjettiraami toistavat 90-luvun laman virheitä. Näissä leikataan
palveluja ja vähennetään työpaikkoja juuri kun lama lisää niiden tarvetta.
Oikeistolle tässä on ehkä fantastinen mahdollisuus toteuttaa ideologisia
tavoitteitaan palvelujen yksityistämisestä. Näköjään myös keskustalle. Mutta
miksi täällä valtuustossa enemmistönä olevat ryhmät – Vihreät, SDP,
Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset – hyväksyvät leikkauslistojen tekemisen ja
henkilöstön vähentämisen?
Menojen
leikkaamiselle 50 miljoonalla ei ole taloudellisia perusteita. Tilinpäätöksen
yhteydessä valtuuston päätettäväksi tulee jo kesäkuussa se, mitä viime vuodelta
kertyneellä noin 300 miljoonan ylijäämällä tehdään. Siitä löytyisi 50 miljoonaa
lisää palveluihin. Myös lähes miljardin euron kassavarat ja energialaitoksen
jatkuvat voitot osoittavat, että Helsinki voi selvitä verotulojen vähenemisestä
ilman leikkauslistoja tai kunnallisveron korottamista. Varsinkin kun
kaupungilla on lainasaatavia enemmän kuin velkaa.
Kaupunki itse rakentamaan asuntoja
Tavoitteiden
ja keinojen epäsuhta tulee esille myös asumista koskevassa luvussa. Siinä
pidetään muodollisesti kiinni MA-ohjelman tavoitteesta rakentaa keskimäärin
5 000 asuntoa vuodessa. Tavoite ei toteudu nyt puoliksikaan, kun
yksityisten firmojen rakennustoiminta on romahtanut. Myös asunnottomuus on
alkanut taas kasvaa vuokra-asuntotuotannon supistuessa. Kun markkinat eivät
kykene huolehtimaan asumisen perustarpeista, pitää kaupungin laajentaa
toimintaansa perustamalla oma asuntorakentamisen yksikkö. Kaavoituksen puolella
on tartuttava ainutlaatuiseen mahdollisuuteen luoda Sipoonkorvesta,
Etelä-Mustavuoresta ja Kivinokasta, meren rannoilta ja saarista Keskuspuistoon
ulottuva hieno luonto- ja virkistysalueiden vyöhyke.
Joukkoliikenteen lippujen hinnat alas
Positiivista
tässä strategiassa on joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen, ja
energian säästämisen korostaminen. Tavoite kasvihuonepäästöjen vähentämisestä
20 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä ei ole kuitenkaan
kovin kunnianhimoinen. Ruotsissa tavoitellaan jo 40 prosentin vähennystä ja kansainvälisen
ilmastokokouksen valmisteluissa on esillä 30 prosentin tavoite
teollisuusmaille. Tarvitaan myös Helsingin Energian omaa tuotantoa koskevat
konkreettiset tavoitteet uusiutuvasta energiasta ja esimerkiksi
biokaasulaitoksen perustamisesta.
Joukkoliikenteen
ja kevyen liikenteen painotuksiin strategiassa voi pääosin yhtyä, vaikka
tavoitteet voisivat tässäkin olla haasteellisemmat. Lippujen hintoja linjataan
vain valtion joukkoliikennetuen käytön osalta. Hintojen alentamiseen pitäisi
sitoa myös uusi joukkoliikenteen kuntayhtymä, jossa on paineita tasata hintoja
nostamalla helsinkiläisten maksuja. Mitä tulee joukkoliikenteen hallintoon,
bussiliikenteen yhtiöittämisen ja kilpailuttamisen tuomista ongelmista pitäisi
ottaa opiksi ja luopua aikeista yhtiöittää metro- ja raitioliikenne.
Suur-Helsingin sijasta osallistuvaan demokratiaan
Strategiaseminaarissa
nousi esille asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen. Tältä osin
strategia onkin parantunut. Sen alkuun lisätyt toimenpiteet suoran demokratian,
kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten ja osallistuvan demokratian
edistämiseksi ovat tärkeä avaus kunnallisen demokratian laajentamiseksi
asukkaiden itsehallinnon suuntaan.
SKP:n ja
Helsinki-listojen ryhmä ehdottaa, että osallistuvan demokratian pilottihankkeeksi
otetaan lähipalvelujen kehittäminen. Palveluverkkokomitea voisi aloittaa
kokoamalla asukkaiden esityksiä siitä, miten palveluja pitää kehittää. Samalla
voidaan tukea kansalaisjärjestöjen ja aluefoorumien mahdollisuuksia valmistella
vaihtoehtoisia esityksiä. Kaupungin vuokratalot ovat toinen alue, jossa on
syytä kehittää osallistuvaa demokratiaa. Näitä kiinteistöjä ei pidä fuusioida
jättiyksiköiksi.
Asukkaiden
vaikutusmahdollisuuksien lisääminen pitää ottaa keskeiseksi lähtökohdaksi myös
pääkaupunkiseudun ja Helsingin seudun yhteistyössä. Naapurikuntien valtaamisen
sijasta tarvitaan demokraattinen, vaaleilla valittu seutuhallinto ja lisää
lähidemokratiaa.
Ei yksityistämiselle
Demokratia
tulee olla keskeinen kriteeri kaupungin organisaation ja omistajapolitiikan
kehittämisessä.
Asukkaiden,
työntekijöiden ja luottamushenkilöiden vaikutusmahdollisuuksia ei pidä kaventaa
lisäämällä liikelaitostamista, yhtiöittämistä, kilpailuttamista ja
yksityistämistä. Valtuuston ei pidä luovuttaa pois valtaansa, kun päätetään
tärkeistä linjauksista. Esimerkiksi palveluverkko, henkilöstöstrategia,
vanhuspalveluohjelma, ilmastostrategia, energialinjaukset ja hankintastrategia
tulee päättää valtuustossa.
Vastaesitys: elvytysohjelma
Valtuuston
ei pidä sitoa käsiään neljäksi vuodeksi tilanteessa, jossa kukaan ei tiedä
nykyisen kriisin syvyyttä, ja jossa valtiovalta on jättänyt auki kuntien
talouteen vaikuttavia ratkaisuja. Leikkauslistojen sijasta on valmisteltava
ohjelma siitä, miten kaupungin ja Helsingin Energian ylijäämistä ohjataan lisää
rahaa palveluihin ja työllisyyteen
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että valtuusto hylkää esitetyn strategiaohjelman ja edellyttää, että kaupunginhallitus valmistelee laajasti asukkaita ja henkilöstöä kuullen elvytysohjelman, jolla torjutaan työttömyyttä ja syrjäytymistä, vahvistetaan peruspalvelujen rahoitusta, korjataan henkilöstön palkkojen jälkeenjääneisyyttä sekä edistetään asuntorakentamista, joukkoliikennettä ja uusiutuvan energian investointeja.
