Ryhmäpuheenvuoro Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta
Tässä suunnitelmassa esitetään paljon hyviä tavoitteita. Mutta ovatko käytännön toimenpiteet linjassa lasten ja nuorten kasvun ja hyvinvoinnin tavoitteiden kanssa? Lain mukaan tässä suunnitelmassa pitää esittää myös tarvittavat resurssit. Mutta löytyykö tästä niitä määrärahoja, joilla lasten ja nuorten palvelujen heikentymisen noidankehä katkaistaan? Entä miten toteutuu lasten ja nuorten oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon?
Suurella osalla lapsista ja nuorista menee Helsingissä ihan hyvin. Mutta kehityksen eriarvoisuus näkyy dramaattisesti. Ne, joilla menee huonosti, menee entistä huonommin.
Köyhyydessä elävien lasten ja nuorten osuus on noussut Helsingissä 90-luvun puolivälin runsaasta kuudesta prosentista jo lähes 16 prosenttiin. Nuorten työttömyys on vuodessa lähes kaksinkertaistunut. Entistä useampi nuori on vailla asuntoa ja lapsiperheet asuvat usein ahtaasti. Sadat nuoret jäävät vuosittain peruskoulun jälkeen vaille mitään jatkopaikkaa. Ammatillisen koulutuksen keskeyttävien määrä on suuri, joillain aloilla jopa puolet. Lähes joka kymmenes lapsi on lastensuojelun asiakkaana. Lasten- ja nuorisopsykiatrian asiakasmäärät ovat kasvaneet koko vuosikymmenen. Monilla vanhemmilla on tässä kilpailuyhteiskunnassa liian vähän aikaa lapsilleen. Yksinhuoltajaperheitä on Helsingissä muuta maata enemmän. Haasteena on myös maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kasvava osuus.
Miksi tämän vuoden budjetin 6 miljoonaa aiotaan jättää käyttämättä?
Tähän suunnitelmaan liittyvä selonteko ja kartoitus palveluista osoittavat, että Helsingissä on paljon osaamista ja mahdollisuuksia edistää lasten ja nuorten hyviä kasvuedellytyksiä.
Vielä valmisteluvaiheessa suunnitelmaan sisältyivät myös konkreettiset esitykset määrärahoista. Valtuustoon tuodusta esityksestä ne puuttuvat. Lastensuojelulain mukaan valtuuston tulee kuitenkin päättää suunnitelmasta, joka sisältää myös suunnitelman toteuttamiseen tarvittavat resurssit.
Kaupunginhallituksen esityksen mukaan suunnitelma toteutetaan ”käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa”. Tämän vuoden talousarviossa lasten ja nuorten hyvinvointiin varattu kuusi miljoonaa euroa aiotaan jättää käyttämättä. Vastaako tällainen menettely jo viime vuoden alusta voimaan tullutta lakia ja sen tarkoitusta? Eri tahoilla on lukuisia hankkeita, joita tällä kuudella miljoonalla voitaisiin käynnistää vielä tämän vuoden aikana. Miksi näitä budjettiin jo varattuja rahoja ei haluta käyttää lainkaan tänä vuonna?
Kyse ei todellakaan ole valtuutettu Halla-ahon täällä esittämästä ”mahdottomasta matemaattisesta yhtälöstä”, jossa maahanmuuttajataustaisten tai muiden lasten ja nuorten hyvinvointiin ei löydy lisää rahaa. Etenkin kun tuon kuuden miljoonan lisäksi kaupungilla on noin 870 miljoonan euron kassatalletukset.
Lastensuojelulain ja nuorisolain mukaan kuntien toiminnassa tulee turvata lasten ja nuorten oikeus osallistua heitä itseään koskevaan päätöksentekoon. Esitetyssä suunnitelmassa vaikuttaminen on typistetty lähinnä kyselyiksi ja asiakasarvioinneiksi. Lapset ja nuoret ovat kohteita, eivät itseään koskevan päätöksenteon subjekteja. Virkamiesvaltainen asenne näkyy myös kielteisenä suhtautumisena nuorten omiin ehdotuksiin, kuten nuorisovaltuuston perustamiseen. Valtuustolle ei edes kerrota tästä ehdotuksesta. Ongelma koskee yleisemminkin suhtautumista nuorten omaehtoiseen toimintaan, kuten autonomisiin tiloihin. Tilavuokrilla vaikeutetaan myös nuoriso-, liikunta- ja kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksia.
Peruspalvelujen alibudjetointi lopetettava
Tässä suunnitelmassa todetaan, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin perustana ovat hyvät ja kaikille suunnatut peruspalvelut. Niiden heikentyminen on vaikeuttanut ennalta ehkäisevää toimintaa, ongelmien varhaista havaitsemista ja varhaista tukea. Ja kuten tässä suunnitelmassa monessa kohdassa todetaan, siitä ovat joutuneet kärsimään erityisesti pienituloiset.
Peruspalvelujen alibudjetointi näkyy monin tavoin. Päiväkotipaikkoja on liian vähän, lapsiryhmät liian suuria ja työntekijöitä liian vähän. Lasten iltapäivätoiminta on jätetty pääosin kolmannen sektorin vastuulle. Kouluissa ei ole joka päivä terveydenhoitajaa ja kattavat terveystarkastukset kohdistuvat neuvolavaiheen jälkeen vasta peruskoulun 5. ja 8.luokan oppilaisiin. Ammattikoulujen terveydenhuolto on lukioitakin heikommin järjestetty. Mielenterveyspalveluihin on kohtuuttomia jonoja. Lastensuojelupaikoista on pula ja niihin on sijoitettu myös lapsia, jotka tarvitsisivat ensisijaisesti psykiatrista hoitoa. Kodinhoitoapua ja tukea perheille on tarjolla aivan liian vähän.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi onkin tärkeätä parantaa kaikkia peruspalveluja, ei vain korjaavia ja akuutteihin ongelmatilanteisiin liittyviä palveluja. Noidankehä jatkuu, jos peruspalvelujen alibudjetoimista ei lopeteta. Peruspalvelujen resurssien lisääminen on tärkeää myös jotta voidaan kehittää muidenkin kuin lastensuojelua tarvitsevien ryhmien, kuten maahanmuuttajataustaisten, koulupudokkaiden ja vammaisten lasten ja nuorten tarvitsemaa tukea ja huolenpitoa. Ilman peruspalvelujen kohentamista ei ole myöskään edellytyksiä kehittää ennaltaehkäisyä, parantaa varhaista tukea ja vähentää eriarvoisuutta.
Kaupunginhallituksen enemmistön hyväksymät budjettilinjaukset uhkaavat pahentaa noidankehää karsimalla lähipalveluja ja vähentämällä henkilöstöä.
Esimerkiksi sosiaalipalveluihin esitetään noin 30 kymmentä miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna ennusteen mukaan käytetään. Vaikka työntekijöiden palkkojen matala taso vaikeuttaa jo nyt muun muassa sosiaalityöntekijöiden ja perhepäivähoitajien saamista, on budjettiesityksestä jätetty kokonaan pois varautuminen palkkojen korotuksiin. Lisäksi kaupunginhallituksen asettama palveluverkkokomitea valmistelee esityksiä lähipalvelujen karsimisesta ja keskittämisestä isompiin yksiköihin.
Lastensuojelulaki velvoittaa kaupungin järjestämään tarvittaessa lapselle tai nuorelle tukihenkilön tai tukiperheen. Tukihenkilötoiminnan järjestämistä koskevat ratkaisut ovat Helsingissä pääosin tekemättä. Toiminta voitaisiin liittää lastensuojelun sijaishuollon tukiperhetoiminnan yhteyteen. Näin sen koordinointi olisi osa laajempaa tiimiä eikä vain yhden ihmisen varassa. Tukihenkilöt ovat tärkeitä vapaaehtoistyön tekijöitä, joille soisi myös paremman korvauksen työstään.
Heitteille ei saa jättää ketään, ei myöskään kadulla kerjääviä romanilapsia.
Ponsiehdotukset
SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä esittää, että valtuusto hyväksyy suunnitelman yhteydessä seuraavat ponnet:
1. valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus osoittaa talousarviossa lasten ja nuorten hyvinvointiin varatusta kuuden miljoonan määrärahasta jo tänä vuonna lisää varoja nuorten työllistämiseen ja lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa tukeviin hankkeisiin.
2. valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus kuulee lapsia, nuoria ja muita lähipalvelujen käyttäjiä laajasti palveluverkkokomitean esitysten valmistelussa ja tekee sen pohjalta yhteenvedon lähipalvelujen kehittämisen tarpeista, jotka otetaan huomioon jatkossa komitean esityksiä tehtäessä.
3. valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus valmistelee valtuustolle esityksen nuorisovaltuuston perustamisesta ja sen käyttöön varattavista määrärahoista.
4. valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus valmistelee esityksen siitä, miten kaupungin omista tiloistaan nuorisojärjestöiltä sekä lasten ja nuorten parissa toimivilta kansalaisjärjestöiltä perimiä vuokria alennetaan tai tiloja annetaan ko. järjestöjen käyttöön maksutta.
5. valtuusto edellyttää, että kouluterveydenhuoltoa kehitetään niin, että peruskoulun 1.luokan oppilaille järjestetään terveystarkastus.
6. valtuusto edellyttää, että suunnitelman toteuttamisessa tuetaan sellaisia kolmannen sektorin hankkeita, joissa vapaaehtoistyön avulla laajennetaan ja hyödynnetään osaamista ja yhteyksiä lasten ja nuorten hyvinvointipalveluissa ja turvaverkkojen rakentumisessa.
