Sosiaalijohtajan väärinkäytöksiin puututtava

Sosiaalijohtaja Voutilaisen väärinkäytöksiin puututtava

Sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen päättämissä kalustohankinnoissa ja ostopalveluissa on kyse periaatteellisesti tärkeistä arvovalinnoista: Miten kaupungin johdossa suhtaudutaan väärinkäytöksiin? Onko johtajilla eri normit kuin muilla? Hyväksytäänkö se, että sosiaalijohtaja hankkii omiin työtiloihinsa 72 000 eurolla kalusteita ja vielä samaan aikaan, kun sosiaalipalvelujen määrärahoja karsitaan? Saako johtavaa asemaa käyttää konsulttipalvelujen ostamiseen entisiltä työkavereilta ja tuttavilta hankintalain ja -ohjesäännön vastaisesti? Tässä on kyse myös siitä, noudatetaanko kaupungin eettisiä periaatteita, jotka on kirjattu muun muassa valtuuston strategiaohjelmaan?

Asianomaiset kaupunginjohtajat ja kaupunginhallitus ovat päättäneet, että sosiaalijohtajan väärinkäytökset eivät anna aihetta huomautukseen tai muihin toimenpiteisiin. Samaan aikaan poliisi on viemässä sosiaalijohtajan toimia syyteharkintaan ja eduskunnan oikeusasiamies tutkii niitä. Jos valtuustokaan ei puutu asiaan, vahvistuu käsitys, jonka mukaan kaupungin johto suojelee hyvä veli –verkoston väärinkäytöksiä.

Kaupunginhallituksen vastauksessa vedotaan siihen, että hankintojen kilpailuttamatta jättäminen ei ole aiheuttanut taloudellista vahinkoa. Saako siis lakia rikkoa ja kavereita suosia, kunhan tekee sen kilpailukykyisin hinnoin? Itse arvelen, että näin isoja hankintoja ei olisi edes hyväksytty, jos asia olisi tuotu käsittelyyn lautakunnassa ennalta, avoimesti ja demokraattisesti.

Kyse ei tietenkään ole vain rahasta. Kyse on myös siitä, voiko sosiaalijohtajan sanoihin ja toimintaan luottaa? Sosiaalijohtajan selitykset hankintojen perusteista ovat vaihtuneet moneen kertaan sen jälkeen, kun tämä asia tuli julkisuuteen. Aluksi hän selitti, että hankintaa ei tarvitse kilpailuttaa. Sitten hän sysäsi vastuuta alaisilleen. Seuraavaksi sosiaalijohtaja vetosi sairastumiseen, vaikka hän oli käynnistänyt hankinnan valmistelun jo vuonna 2006. Viimeisimmän selityksen mukaan sosiaalijohtajalla ei ollut mitään syytä olettaa, että hankintoja ei ollut valmisteltu hankintalain ja –ohjesäännön mukaisesti.

Voutilainen kertoo selvityksessään kaupunginhallitukselle, että hän päätti kalustehankinnasta vasta huhtikuun 3.päivä. Kuitenkin viraston talouspäällikkö lähetti jo 24.maaliskuuta sosiaalijohtajan esikunnalle sähköpostin, jossa todetaan: ”Olen käynyt läpi sosiaalijohtajan päätösluettelon tavalliseen tapaan illan lautakuntaa varten. En voi hyväksyä kalustehankintapykälää vietäväksi lautakunnan ottoharkintaan”, koska ”summa on tosi suuri”, 71 900 euroa ja ”kilpailutuksen raja on 15 000 euroa”.  Divaani Oy:n edustaja puolestaan sai jo 17.maaliskuuta sähköpostilla ilmoituksen siitä, että ”päädymme tilaamaan kalusteet 6.3. laatimasi tarjouksen mukaan”.

Sosiaalijohtaja on siis pitänyt olla tietoinen hankinnan lainvastaisuudesta viimeistään siitä lähtien, kun asia vedettiin talouspäällikön vaatimuksesta 24.maaliskuuta pois hänen omasta päätösluettelostaan. Kaiken lisäksi hän oli jo marraskuussa 2006 kaupungin järjestämällä kaksipäiväisellä kurssilla hankintalain velvoitteista ja esitteli itse sosiaaliviraston lausunnon kaupungin hankintaohjesäännöstä. Hankintojen käynnistämisvaiheessa oli sitä paitsi voimassa ohjesääntö, jossa kilpailuttamisvelvoite alkoi 3 500 eurosta.

Kaupungin sisäinen tarkastus toteaa selvästi, että sosiaalijohtaja on rikkonut hankintalakia toistuvasti: kalustehankinnasta, sisustussuunnittelun hankinnassa ja konsulttipalvelujen hankkimisessa Diakonissalaitokselta. Kaupunginjohtaja toimeksiannosta sosiaalijohtajan puolustusasianajajan roolin ottanut hallintokeskuksen oikeuspalvelutkin on joutunut myöntämään, että kalustehankinta olisi pitänyt kilpailuttaa. Diakonissalaitoksen ns. keräjäisprojektin osalta oikeuspalvelut yrittää vedota hankintalakiesityksen perustelujen sellaiseen kohtaan, joka koskee yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimusohjelmia. Projektin loppuraportin esipuheessa sosiaaliviraston edustaja toteaa kuitenkin nimenomaisesti, että kyse ei ole tutkimusprojektista vaan käytännön sosiaalityötä palvelevasta kartoituksesta. Projektissa ei ollut edes yhtään tutkijaa.

Olen tämän prosessin aikana ihmetellyt sitä, miksi kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtaja pyrkivät selvästi suojelemaan sosiaalijohtajaa. Onko niin, että tällaisia väärinkäytöksiä pelätään tulevan esille enemmänkin? Mielestäni kaupungin johdon pitää puuttua väärinkäytöksiin.

Ehdotan, että valtuusto palauttaa aloitevastauksen uudelleen valmisteltavaksi.