Välikysymyskeskustelu romanikerjäläisten kohtelusta

Televisiossa esitettiin sunnuntaina Katariina Lillqvistin ohjaama hieno dokumentti romanien kulttuurista. Tämä kaupunginhallituksen vastaus välikysymykseen oli sen jälkeen sunnuntai-iltana tylyä luettavaa. Romanit nähdään tässä vain sosiaalisena ja turvallisuusongelmana.

Romanit ovat joutuneet historiassaan kokemaan paljon syrjintää ja vainoa. Se jatkuu muun muassa monissa itäisen Keski-Euroopan maissa. Siten ei ole yllätys, että Itä-Euroopasta tulleet romanikeräjäiset suhtautuvat epäilleen myös suomalaisiin viranomaisiin. Valitettavasti myös Helsingin kaupungin johto ja turvallisuusosasto ovat antaneet siihen aihetta.

Kysymys kerjäläisistä on monimutkainen asia, ja laajempi ongelma kuin kaupungin puitteissa voidaan ratkaista. Kaupunginhallituksen vastauksessa todetaan aivan oikein, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja EU-maiden kansalaisilla on vapaa oikeus liikkua jäsenmaasta toiseen. Käytännössä vapaa liikkuvuus koskee kuitenkin ihmisiä lähinnä työvoimana, silloin kun työnantajat sitä tarvitsevat.

Viranomaisilla on Helsingissäkin velvollisuus suojella myös ulkomailta tulleiden kerjäläisten ihmisoikeuksia. Tämä koskee erityisesti lapsia ja kiireellisen avun tarpeessa olevia. Sosiaalivirasto onkin antanut apua esimerkiksi lastensuojelutilanteissa. Inhimillisyyttä ja oikeusvaltion periaatteita ei sen sijaan noudatettu syksyllä, kun romanit häädettiin Kalasataman alueelta huolehtimatta kunnolla hätämajoituksesta. Julkisuudessa nousseen kohun jälkeen romaneille järjestyi hätämajoitusta, mutta nyt sekin on loppumassa keskellä talven pakkasia.

Romanikerjäläisten asemaan liittyy myös sosiaaliviraston johtajan ja Diakonissalaitoksen erikoinen symbioosi. Sosiaalijohtaja hankkii toistuvasti kalliita ostopalveluja Diakonissalaitokselta ilman, että niitä kilpailutetaan. Uusin hanke on yhdessä Diakonissalaitoksen säätiön valmisteltu yli kahden miljoonan euron hanke, jolle on haettu EU-rahoitusta Interreg IV A-ohjelmasta. Onkin syytä kysyä, rahastetaanko tässä ihmisen hädällä ja siirtääkö kaupunki vastuutaan armeliaisuuden nimissä bisnestä tekevälle taholla?

Toivottavasti tämä välikysymyskeskustelu johtaa siihen, että niin romanikerjäläisiin kuin muihinkin apua tarvitseviin aletaan suhtautua Helsingissä inhimillisemmin ja oikeudenmukaisemmin. Kannatan Kimmo Helistön esitystä asian palauttamisesta uuteen valmisteluun.