Ryhmäpuheenvuoro globaalin vastuun strategiasta

Ryhmäpuheenvuoro Helsingin globaalin vastuun strategiasta

”Maailma tuottaa kylliksi tyydyttääkseen jokaisen tarpeet, mutta ei kylliksi tyydyttääkseen jokaisen ahneuden.” Nämä Mahatma Gandhin sanat ovat motto Tarja Halosen ja Jacob Zuman johdolla työskennelleen korkean tason paneelin raportissa, joka esitettiin kesäkuussa YK:n kestävän kehityksen kokoukselle Rio +20. Raportissa korostetaan, että on aika toimia.

Kestävän kehityksen kokous ei kyennyt sopimaan konkreettisista toimista, ei edes tavoitteista kestävälle kehitykselle. Tässä tilanteessa korostuu paikallisten toimijoiden ja tekojen merkitys. Onkin hyvä, että Helsingille tehdään globaalin vastuun strategia.

Suhde finanssimarkkinoihin?

Miksi Rio +20 –kokous epäonnistui? Syitä on monia, mutta aivan keskeinen on Gandhin kritisoima ahneus. Ennen muuta suuryritysten ja finanssimarkkinoiden edut sivuuttivat ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin.

Mikä on Helsingin suhde kaiken alistamiseen kaupalliselle voitontavoittelulle ja rahoitusmarkkinoiden ahneudelle? Tämä perustava kysymys sivuutetaan esitetyssä strategiassa. Ehkä tästä johtuen monet globaalin vastuun kysymykset esitetään ikään kuin jonain muualla tapahtuvana, johon määritellään suhdetta ulkopuolelta käsin. Kuitenkin köyhyys ja muut globaalit ongelmat ovat myös osa Helsingin todellisuutta. Jos ei paikallisten ja globaalien ongelmien yhteisiä syitä nähdä, voidaan päätyä virheellisiin vastakkainasetteluihin esimerkiksi maahanmuuttajien ja valtaväestön välillä, kuten valtuutettu Halla-aho puheenvuorossaan äsken täällä valtuustossa.

Radikaalimmat ilmastotavoitteet

Rio +20 –kokousta on arvosteltu siitä, että valtioiden johtajat eivät ottaneet tosissaan ongelmien vakavuutta ja tyytyivät toistamaan aiemmin sanottua. Valitettavasti tämä pätee myös Helsingin strategiaan. Esimerkiksi kasvihuonepäästöjen osalta toistetaan vanha tavoite 20 prosentin vähennyksestä ja jätetään pidemmänkin aikavälin tavoite auki. Samaan aikaan asiantuntijat korostavat tarvetta radikaalisti suurempiin ja nopeampiin vähennyksiin.

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä esittää, että sivun 4 ensimmäisen kappaleen toinen ja kolmas lause muutetaan kuulumaan: ”Kaupunki vähentää kasvihuonepäästöjä keskimäärin kuudella prosentilla vuosittain vuoteen 2020 mennessä. Pitkän aikavälin tavoitteena on toteuttaa EU:n tavoite 80 – 95 % vähennyksestä vuoteen 2050 mennessä.”

Todettakoon, että tällaiset tavoitteet sisältyvät eduskunnalle viime viikolla jätettyyn yli 30 järjestön ilmastolakialoitteeseen, jota suuri joukko kansanedustajia yli puoluerajojen tukee.

Globaalin vastuun strategian ilmasto-osassa kiinnittää huomiota se, että joukkoliikenteestä ei puhuta mitään. Energiatuotannon ohella liikenne on kuitenkin keskeisin alue, jossa kaupunki kantaa tai jättää kantamatta vastuuta ilmastonmuutoksen hillinnästä ja ympäristöstä. Päästöjen ohella tässä on kyse muun muassa siitä, että ei tankata busseihin sademetsiä, ruuantuotantoa ja alkuperäiskansojen elämää uhkaavaa biodieseliä.  

Paikallinen toimintaohjelma

Esitetyn strategian mukaan kaupungin ympäristöpoliittiset tavoitteet pidetään jatkuvalla päivittämisellä ajan tasalla. Voi kysyä, että kuka ja miten tämän tekee? Valtuustohan merkitsee ympäristöraportit vain tiedoksi eikä erillisiä ympäristöstrategioita ole enää tehty.

20 vuotta sitten pidetyn Rion kokouksen jälkeen tehtiin Helsingissä laajalla asukkaiden ja muiden paikallisten toimijoiden yhteistyöllä kestävän kehityksen paikallisagenda. On monta syytä käynnistää vastaava prosessi ja yhdistää globaalia vastuuta ja paikallista toimintaa. Ehdotan seuraavan ponnen: ”Valtuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuus käynnistää kestävän kehityksen paikallisen toimintaohjelman valmisteleminen yhteistyössä asukasjärjestöjen ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa.”

Veronkiertoa ja sosiaalista polkumyyntiä vastaan

Sosiaalisen vastuun osalta strategiassa kiinnitetään huomiota aiheellisesti harmaan talouden ja veronkierron torjumiseen. Siinä tarvitaan kuitenkin konkreettisempia toimia kuin nyt esitetty yritysten rekisteri- ja verotietojen tarkistaminen.

Kaupunki voi asettaa hankintojen yhdeksi ehdoksi sen, että yritykset huolehtivat myös ulkomaisten työntekijöiden osalta verojen kantamisesta samalla tavalla kuin suomalaistenkin työntekijöiden verotuksesta.  Veroparatiisikytkösten torjumisen pitää koskea myös pankkeja, joihin kaupunki tallettaa varoja. Harmaan talouden torjunnassa on myös syytä tehdä yhteistyötä ammattiyhdistysliikkeen kanssa eikä sivuuttaa sitä, kuten tässä strategiassa.

Esitänkin seuraavan ponnen: ”Valtuusto edellyttää, että kaupunki kehittää harmaan talouden torjunnassa aktiivisesti yhteistyötä myös ammattiyhdistysliikkeen kanssa.”

Maahanmuuttajien oikeudet

Maahanmuuttopolitiikassa tavoitteeksi todetaan kaikkien kaupunkilaisten hyvinvointi heidän taustastaan riippumatta. Samoin todetaan oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Nämä ovat tärkeitä kannanottoja, joissa maahanmuuttajia ei tarkastella vain talouden ja työvoimapolitiikan ehdoin. Niiden pohjalta olisi odottanut myös selkeämpiä rasisminvastaisia kannanottoja kuin vain viittaus Euroopan kaupunkien rasisminvastaisen verkostoon.

Poliittisten päättäjien vastuuseen kuuluu tuoda esille se, että maahanmuuttajat eivät ole syypäitä esimerkiksi työttömyyteen tai asumiskustannusten nousuun. Päinvastoin maahanmuuttajat kärsivät näistä ongelmista keskimääräistä enemmän. Tästä syystä tarvitaan myös suomen ja ruotsin kielen monitasoisen opetuksen, työ- ja harjoittelupaikkojen laajempaa tarjoamista maahanmuuttajille.

Mihin unohtuivat rauha ja solidaarisuus?

Helsinki on tullut maailmalla tunnetuksi rauhankaupunkina mm. Euroopan turvallisuutta ja aseriisuntaa koskevien kokousten ansiosta. Nyt käsiteltävässä globaalin vastuun strategiassa ei kuitenkaan edes mainita sellaisia sanoja kuin rauha, aseidenriisunta tai solidaarisuus. Näissäkin kaupungilla on kuitenkin oma vastuunsa, josta reilu kauppa on eräs.

Esimerkiksi kouluissa tarvitaan rauhankasvatusta. Helsinki voisi ottaa kantaa ydinaseita vastaan ilmoittamalla, että tänne ei haluta laivastovierailulle ydinasein varustettuja sota-aluksia. SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmässä pidämme puutteena myös sitä, että strategiasta puuttuvat kokonaan kuntatason yhteistyösuhteet kehitysmaihin ja ystävyyskuntatoiminta.

Esitänkin lopuksi ponnet: ”1. Valtuusto edellyttää, että globaalin vastuun strategian toteuttamisessa kiinnitetään kouluissa huomiota Unescon suositusten mukaisesti rauhankasvatukseen. 2. Valtuusto edellyttää, että kartoitetaan ystävyyskaupunkisuhteiden tilanne ja selvitetään mahdollisuudet kehittää niitä erityisesti kehitysmaiden kaupunkien kanssa.”