Helsingin ympäristöraportti väistää vaikeita kysymyksiä

YK:n ympäristökokoukset ja kaupunkien kansainvälinen liitto ICLEI ovat kehottaneet kaupunkeja tekemään kestävän kehityksen paikallisia toimintaohjelmia yhteistyössä asukkaiden ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Helsingissä tällainen paikallinen agenda tehtiin 90-luvulla. Mutta nykyään Helsingillä ei tehdä enää ympäristöpoliittisia ohjelmia.  Ympäristöasiat ovat osa valtuuston yleistä strategiaa, kuten pitääkin, mutta mielestäni se ei riitä. Tarvitaan myös oma ohjelma kestävän kehityksen ja ympäristöpolitiikan linjaamiseksi.

Helsingin kaupungin ympäristöraportissa todetaan päästöjen vähentyneen Helsingin alueella. Mutta Helsingin energiakulutuksen ilmastopäästöjen ja toisaalta tuotannon päästölukujen välillä on huomattava ero. Kulutuksen päästöt saadaan näyttämään alhaisemmilta eräänlaisella ”viherpesulla”: Helsingin Energia myy tuottamansa sähkön pohjoismaiseen pörssiin, ja ostaa sieltä kuluttajille myytäväksi valtakunnallista keskiarvoa. Samalla kun näin nostetaan kuluttajahintoja, saadaan myös myyty energia vähäpäästöisemmäksi kuin HelEnin oma tuotanto. Huomiota kiinnittää myös se, että uusiutuvan energian osuus on HelEnissä vain 7 prosenttia, omissa helsinkiläisissä tuotantolaitoksissa vieläkin vähemmän. Tekemistä siis riittää ilmastopäästöjen vähentämisen 30 prosentin tavoitteen ja uusiutuvan energian osuuden 20 prosentin tavoitteen toteuttamisessa.

Joukkoliikenteen osuus on kasvanut ensi kertaa vuosikymmeniin. Muutos on pieni, ja sen vahvistamiseksi tarvitaan tekoja. Näin erityisesti poikittaisessa liikenteessä, jossa joukkoliikenteen osuus on yhä alle viidennes. Ympäristöraportin joukkoliikennettä koskevien tavoitteiden kanssa onkin ristiriidassa se, että kaupunginhallitus esittää lausunnossaan HSL:n toiminta- ja taloussuunnitelmaan, että HSL:n pitäisi nostaa joukkoliikenteen lippujen hintoja vielä enemmän kuin se on jo päättänyt. Nythän Helsingin sisäisessä liikenteessä lippujen hinnat nousevat ensi vuonna keskimäärin 4 prosenttia.

Liikenteen osalta ongelmana on lisäksi se, että noin 40 prosenttia helsinkiläisistä asuu alueella, jossa tieliikenteen melu ylittää ohjearvot. Melualueille kaavoitetaan jatkuvasti lisää asumista, vaikka suositukset ovat tietysti päinvastaisia.

Luonnon monimuotoisuutta koskevassa raportin osassa viitataan yleiskaavatyöhön, mutta väistetään kokonaan ylimitoitetuista rakentamistavoitteista aiheutuvien ongelmien arvioiminen. Esimerkiksi juuri nyt olisi ajankohtaista laittaa jarrua Vartiosaaren rakentamistavoitteille. Luonnon monimuotoisuuden osalta armeijalta vapautuvat saaret ovat mahdollisuus, mutta myös haaste.

Vaikeiden kysymysten väistäminen näkyy myös siinä, että raportissa ei ole edes sanaa ydinvoima. Puhumattakaan niiden riskien arvioinnista, joita liittyy Helsingin osallistumiseen tytäryhteisöjen kautta ydinvoiman uusiin investointeihin.