Ikäihmisten maksuttomat liikuntapalvelut

Suhtautumisessa vanhusten maksuttomiin liikuntamahdollisuuksiin vallitsee Helsingissä kummallinen ristiriita. Yhtäältä kaupungin strategioihin on kirjattu tavoitteeksi tukea ikääntyvän väestön hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä, joka lisää myös mahdollisuuksia selviytyä pidempään omassa kodissa.  Ja toisaalta on torjuttu kerta toisena jälkeen esitykset vanhusten maksuttomista liikuntamahdollisuuksista, vaikka niillä on tärkeä merkitys näiden tavoitteiden toteutumiselle.

Kaupunginhallituksen vastaukseen sisältyy muitakin ristiriitaisuuksia. Tässä vedotaan siihen, että maksuton liikunta ei tavoita niitä, jotka liikkuvat kaikkein vähiten. Vaikka näin olisikin, ei se vähennä ikäihmisten liikunnan yleistä hyötyä. Sitä paitsi, jos kaupunginhallitus on todella huolissaan vähiten liikkuvista, sen pitäisi laajentaa esimerkiksi kotihoitoa ja resursseja kotipalveluihin niin, että niihin voi sisältyä myös ulkoilua ja muuta liikuntaa.

Aloitteeseen annetussa vastauksessa vedotaan myös siihen, että kaupunki subventoi jo eläkeläisten ja eräiden muiden ryhmien liikuntalippujen hintoja. Samalla väitetään, että vanhusten maksuttomien palvelujen takia pitäisi nostaa muiden lippujen hintoja. Tällainen tarkastelu sivuuttaa hyödyt, joita ikäihmisten lisäksi myös kaupunki saa tukemalla vanhusten terveyttä ja kuntoa. Mitään kokonaistaloudellista arviota ei vastauksen perusteluksi esitetä.

Toivottavasti tämän vanhoja kehnoja latuja valmistellun vastauksen loppuun kaupunginhallituksessa lisätty lause jatkoselvittelystä näkyy myös syksyn budjettiratkaisuissa. Samalla olisi syytä ryhtyä sanoista tekoihin myös vähävaraisia tukevan aktiivipassin käyttöönottamiseksi, josta olen tehnyt aloitteen taas ensi vuoden budjettivalmisteluihin.