Sote-hanke uhkaa lähipalveluja ja lähidemokratiaa – perustason palvelut järjestettävä ja päätettävä kunnissa

Sote-hanke uhkaa lähipalveluja ja lähidemokratiaa – perustason palvelut järjestettävä ja päätettävä kunnissa

Vaaleilla valittavan maakuntahallinnon muodostaminen ja hajanaisen aluehallinnon kokoaminen suurelta osin sen alaisuuteen on myönteinen askel eurooppalaiseen suuntaan. Missään muualla ei ole kuitenkaan keskitetty kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuuta maakuntatasolle, eikä varsinkaan sosiaalipalveluja.

Kyseenalaista Sipilän hallituksen linjauksissa on myös tilaaja-tuottajamallin tuominen sote-palveluihin, etenkin kun mallia kokeilleet kaupungit kuten Tampere ja Oulu ovat päättäneet luopua siitä. Kaiken lisäksi hallitus teki sote-palveluista kauppatavaraa. Keskusta myi kokoomukselle maakuntamallin lupaamalla palveluihin ns. valinnanvapauden, josta tiedetään varmasti vain, että se tuottaa yksityiselle bisnekselle lisää voittoja veroparatiiseihin vietäväksi.  

Tekeillä melkoinen byrokratia: 18 maakuntaa, 15 sote-aluetta, 5 yliopistosairaalaa ja 7 muuta keskussairaalaa, 12 pelastuslaitosta, 11 poliisipiiriä ja tähän päälle vielä lisäksi tilaaja-tuottajajako, kilpailuttamiset ja yksityistämiset.

Palvelujen karsimisen ja yksityistämisen sote-malli

Sote-uudistuksen valmistelussa on ollut monenlaisia vaiheita. Kaikkia niitä on hallinnut pyrkimys keskittää palveluja ja karsia menoja. Sipilän hallitus on ilmoittanut tavoitteeksi leikata menokehitystä kolmella miljardilla eurolla. Hallituksen tilaamassa virkamiesselvityksessäkin todetaan, että tällaisia säästöjä ei saada aikaan ilman palvelujen ja toimipaikkojen karsimista.

Sosiaali- ja terveyspalveluihin käytetään Suomessa kuitenkin jo nyt vähemmän rahaa asukasta kohti kuin useimmissa OECD-maissa. Palvelujen tarpeet kuitenkin kasvavat muun muassa väestön ikääntymisen myötä.

Hallitus ajaakin sote-palvelujen yksityistämistä kaksilla raiteilla. Yhtäältä kilpailuttamalla, palveluseteleillä ja ”valinnanvapaudella” jaetaan uudelleen kuntien sote-palvelujen yli 23 miljardia euroa. Ja toisaalta yksityiselle bisnekselle luodaan lisää markkinoita myös karsimalla julkisia palveluja ja palveluverkkoja.  Kaiken lisäksi yksityisiä yrityksiä suositaan julkista sektoria matalammilla työnantajamaksuilla.

Hallituksen linja syventää hyvinvointi- ja terveyseroja, vaikka tavoitteena pitäisi olla niiden kaventaminen. Ruotsin kokemusten perusteella ns. valinnanvapaus keskittää palveluja sinne, missä on hyvätuloisia asiakkaita. Sen sijaan ne, jotka eniten palveluja tarvitsevat tai asuvat muualla kuin keskuksissa, jäävät vähemmälle, jopa heitteille.

Vaihtoehto: erikoispalvelut maakuntaan, perustaso kunnissa

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmän mielestä maakuntatasolle on perusteltua siirtää vastuu erikoissairaanhoidon ja erityistason sosiaalipalveluista. Sen sijaan perustason palvelut, jotka pitää järjestää lähellä, on syytä myös päättää lähellä eli säilyttää kuntien vastuulla. Näin voidaan kehittää palveluja paremmin kunkin alueen tarpeista lähtien, turvata asukkaiden vaikutusmahdollisuudet, kehittää ennaltaehkäisevää toimintaa sekä turvata sote-palvelujen yhteys kunnan muihin palveluihin. Näitä yhteyksiä ja palveluketjuja ei pidä rikkoa kilpailuttamalla ja yhtiöittämällä.

Sote-palvelujen integraatiossa on tärkeä turvata yhteys hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen päiväkodeissa, kouluissa, asuinalueilla, työllisyyden hoitamisessa, liikunnan ja kulttuurin aloilla. Tämä yhteys on sivuutettu, kun uudistusta on valmisteltu yksipuolisesti erikoissairaanhoidon ja palvelujen keskittämisen lähtökohdista. Samalla sosiaalityö ja monet lakisääteiset velvoitteet ehkäisevästä toiminnasta, varhaisesta tuesta ja moniammatillisista palveluista ovat jääneet erikoissairaanhoidon jalkoihin.

Kun palveluista päättäminen siirtyy etäämmäs, täällä Uudellamaalla 1,6 miljoonan asukkaan maakuntaan, voi kysyä mitkä mahdollisuudet asukkailla on valvoa sosiaalisia perusoikeuksia? Tilaaja-tuottajamalli, kilpailuttaminen ja ns. valinnanvapaus muuttavat myös hoito- ja hoiva-alan ammattilaisten aseman yhä epävarmemmaksi.

Progressiivinen verotus

Sekä sote-palvelujen että maakuntien muiden tehtävien rahoitus ja omaisuusjärjestelyt ovat vielä täysin auki. Hallitus on linjannut, että kokonaisveroaste ei saa nousta eikä tuloverotus saa kiristyä millään tulotasolla. SKP:n ja Helsinki-listojen mielestä tärkeintä verotuksessa on sen oikeudenmukainen kohdentuminen. Rahoitus pitää kerätä pääosin progressiivisella verotuksella, joka ulottuu myös pääomatuloihin, ja osin yhteisöveroilla. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa myös, että verovaroilla ei tueta yksityistä voitontavoittelua.

Helsingin pelastuslaitos, päivystyssairaalat ja sosiaalipäivystys säilytettävä

Kannatamme hajanaisen ja sekavan aluehallinnon yhdistäminen maakuntahallinnoksi ja Helsingille sopii Uusimaa. Perustuslaissa tarkoitettu maakuntaitsehallinto ei kuitenkaan toteudu, jos valtiovarainministeriö saa vallan sanalla maakuntien budjettikehykset ja palvelujen järjestämispäätökset.

Liiallista keskittämistä on syytä välttää myös aluehallinnossa. SKP ja Helsinki-listat haluaa säilyttää hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvät ympäristöterveydenhuollon tehtävät kunnissa.

Helsingin pelastuslaitos pitää säilyttää itsenäisenä. Ympärivuorokautisen terveydenhuollon ja sosiaalipäivystyksen yksiköitä ei saa vähentää. TE-toimistojen työvoimapalvelut voisi siirtää ainakin suurten kaupunkien osalta kunnan tehtäväksi. Vastustamme selvitysmies Tarastin avausta työvoimapalvelujen yksityistämiseen.

Maakuntavaltuustojen vaalissa on tärkeä turvata suhteellisuuden toteutuminen myös pienempien ryhmien osalta. Samalla on lisättävä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia myös vaalien välillä. Helsingin kokeilut osallistuvasta budjetoinnista ja Rovaniemellä asukkaiden valitsemille aluelautakunnille annettu päätösvalta monissa lähipalveluissa kertovat siitä, miten tämä auttaa myös palvelujen ja yhteisöllisyyden kehittymistä.

Kaupunginhallituksen linja Helsingin lausuntoon sote- ja aluehallinnon uudistuksesta jää historiaan esimerkkinä takinkääntämisestä ja myöhäisheränneestä valtapolitiikasta. Samat puolueet, jotka vielä muutama kuukausi sitten ajoivat Suomeen vain viittä sote-aluetta, pitävät nyt 18 maakuntaan perustuvaa aluetta liian suurena. Kaupunginhallituksella ei ole sen sijaan sanakaan sanottavaa lähipalveluista, yhdenvertaisuudesta, resurssien vähyydestä, kilpailuttamisesta ja demokratiasta.

Vastaehdotus

Kaupunginvaltuusto päättää tehdä seuraavan periaatepäätöksen hallituksen linjauksista itsehallintoaluejaon perusteiksi ja sote-uudistuksen askelmerkeiksi annettavasta Helsingin kaupungin lausunnosta sekä kehottaa kaupunginhallitusta noudattamaan periaatepäätöstä antaessaan kaupungin lausunnon sosiaali- ja terveysministeriölle ja valtiovarainministeriölle:

Itsehallintoalueet on tarkoitus muodostaa maakuntajaon pohjalta. Niille aiotaan siirtää kokonaisuudessaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu, maakuntien liittojen tehtävät, pelastustoimi, TE-palvelujen järjestämisvastuu ja merkittävä osa Ely-keskusten tehtävistä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon osalta pidämme perusteltuna erikoistason palvelujen siirtämistä maakuntatasolle, Helsingin osalta Uudellemaalle. Sen sijaan perustason sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu on jatkossakin syytä hoitaa kunnissa. Näin voidaan turvata paremmin asukkaiden vaikutusmahdollisuudet, palvelujen järjestäminen kunkin alueen tarpeiden mukaan sekä sote-palvelujen yhteys kunnan muihin palveluihin, ehkäisevään toimintaan sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvät ympäristöterveydenhuollon tehtävät tulee säilyttää kunnissa.

Valtioneuvoston tavoitteena ovat 3 miljardin euron menosäästöt sote-palveluissa. Tavoite ei vastaa palvelutarpeita, jotka kasvavat muun muassa väestön ikääntymisen myötä. Miljardien säästötavoitteiden sijaan on vahvistettava erityisesti perustason palvelujen resursseja. Kattava ja tiivis lähipalvelujen verkosto on tärkeää palvelujen yhdenvertaisen saavutettavuuden ja eriarvoisuuden vähentämisen kannalta. Kuntien ja maakuntien palvelujen rahoitusta tulee kehittää progressiivisen verotuksen pohjalla, ulottaen se myös suuriin pääomatuloihin.

Sote-palveluihin esitettyä tilaaja-tuottajamallia, laajenevaa kilpailuttamista ja ns. valinnanvaputta koskevia valtioneuvoston linjauksia pidämme väärinä, koska ne ovat omiaan lisäämään eriarvoisuutta, henkilöstön aseman epävarmuutta ja byrokratiaa. Mielestämme lakisääteiset sote-palvelut tulee järjestää pääsääntöisesti kuntien ja erikoistason palvelujen osalta maakuntien itse tuottamina. Tähän ei pidä liittää yhtiöittämisvelvoitetta. Verovaroilla ei pidä tukea yksityistä hoito- ja hoivabisnestä. Sen sijaan kolmannen sektorin järjestöillä voi monessa tapauksessa olla tärkeä kuntien ja maakuntien palveluja täydentävä rooli.

Työllisyyden edistämiseksi on TE-toimistojen työvoimapalvelut syytä siirtää kunnan tehtäväksi ainakin suurten kaupunkien kohdalla. Näitä palveluja ei pidä ulkoistaa yksityisten yritysten hoidettavaksi.

Pelastustoimessa pitää välttää liiallista keskittämistä. Helsingin pelastuslaitos tulee säilyttää itsenäisenä ja osana kaupungin organisaatiota. Ympärivuorokautisen terveydenhuollon päivystyksen ja vaativan sosiaali- ja kriisipäivystyksen yksiköitä ei pidä vähentää.  

Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia tulee lisätä. Maakuntavaltuuston vaali tulee järjestää niin, että koko maakunta on yksi vaalipiiri ja valtuuston koko niin iso, että myös pienemmät poliittiset ryhmät voivat saada valtuustoon edustuksen. Kunnissa on tarpeen kehittää lähidemokratiaa, esimerkiksi Rovaniemen aluelautakuntien ja Helsingin osallistuvan budjetoinnin kokeilujen pohjalta. Sote- ja aluehallinnon uudistuksen jatkovalmistelussa tulee kuntien ohella kuulla myös asukkaita.