Keskusteluun eduskuntavaalien arvioista ja johtopäätöksistä

Panostimme vaaleihin valtakunnallisesti ja useissa piireissä enemmän kuin edellisissä vaaleissa.
Suhtautuminen meihin oli aikaisempaa positiivisempi. Odotukset vaalivoiton mahdollisuuksiin kasvoivat kampanjamme edetessä. Tulos oli kuitenkin valtakunnallisesti pettymys.

Meillä on aihetta arvostella syrjintää mediassa ja rahanjaossa. Media on keskittynyt entistä enemmän suuriin puolueisiin ja viihteellistynyt. Eduskuntapuolueet rahoittavat vaalikampanjansa entistä enemmän suoraan valtion kassasta.

Tärkeintä vaaliarvion tekemisessä on kuitenkin oman toimintamme ja niiden tekijöiden arviointi, joihin voimme suoraan vaikuttaa. Kriittisyys oman toimintamme suhteen ei tarkoita itseruoskintaa tai syyllistämistä. Tarvitaan rehellistä, kaunistelematonta arviota siitä, missä onnistuimme, mitä teimme väärin tai mitä jätimme tekemättä. Lisäksi on syytä eritellä, millä teemoilla ja keinoilla muut menestyivät.

Tällainen arviokeskustelu ei ole vain yhden kokouksen asia. Sen pohjaksi tarvitaan piiri-, kunta- ja ehdokaskohtaista erittelyä omasta työstä ja tuloksista. Siihen löytyy netistä tietoa myös ehdokaskohtaisesti ja äänestysalueittain (www.vaalit.fi, www.yle.fi/vaalit/2007, www.tilastokeskus.fi/til/evaa/tau.html ). Jäsenten ja kannattajien laaja osallistuminen vaaliarvion tekoon on tärkeää. Siitä riippuu paitsi arvion oikeellisuus myös se, miten arvio vaikuttaa käytännössä toimintaamme. Poliittinen toimikunta esittää, että vaaliarviokeskusteluun varataan aikaa ja että siitä tehdään johtopäätöksiä, kun valmistellaan keskuskomitean selostus edustajakokoukselle.

   *  *  *  

Oikeisto voitti vaalit ja Suomeen ollaan muodostamassa entistä oikeistolaisempi hallitus.

Oikeistolainen politiikka on vahvistanut oikeistolaisia asenteita ja hyödytti kokoomusta. Se hyötyi myös median keskittymisestä kolmen suurimman puolueen kisaan, jossa kaksi muuta olivat hallituspuolueina vastuunkantajia ja kokoomus saattoi esiintyä vaihtoehtona. Media suorastaan nosti Sauli Niinistöä ja Timo Soinia.

Tyytymättömyys kanavoitui näissä vaaleissa pääosin oikealle. Kokoomus sai liikkeelle toiveita paremmasta ja perussuomalaiset muodostuivat sosiaalisen protestin kanavaksi.

Tässä on ensimmäinen iso haaste vaaliarvioille: Mitkä tekijät selittävät oikeiston etenemistä? Onko kyse vain poliittiseen suhdanteeseen liittyvistä tekijöistä vai onko tapahtunut sellaisia ajattelutapojen, työn ja elämäntapojen, median ja poliittisen toiminnan muutoksia, joihin kokoomus kykeni nojaamaan ja joihin vasemmalla ei ole kiinnitetty tarvittavaa huomiota?

Tyytymättömyyden ohella vaaleissa ilmeni laaja pettymys ja epäluottamus poliittiseen järjestelmään. Äänestysaktiivisuus putosi alemmas kuin kertaakaan sodan jälkeen eduskuntavaaleissa. Keskimäärin joka kolmas jätti äänestämättä ja esimerkiksi Helsingin Jakomäessä joka toinen.

Vasemmisto kärsi vaaleissa tappion. SDP hävisi noin 90 000 ääntä. SDP lupasi vaalipuheissa enemmän kuin porvarilliset puolueet, mutta sen hallituksissa vuosikausia harjoittama politiikka heikensi lupausten uskottavuutta. Erityisesti rikkaiden hyysääminen ja köyhien kyykyttäminen suututti monia SDP:n perinteisiä äänestäjiä. Kuten SDP:n entinen kansanedustaja Heikki Rinne kirjoitti: työväenliikkeen käy huonosti, kun se unohtaa omat kannattajansa ja esiintyy B-kokoomuslaisena puolueena – — ”A-kokoomus voittaa aina B-kokoomuksen” (HS 30.3.07).

Vasemmistoliitto hävisi 33 000 ääntä ja jo seitsemännet vaalit peräkkäin. Samalla kun sen eduskuntaryhmä ukkoutui, siihen nousi vasemmistolaisilla tunnuksilla pari uutta jäsentä. Pyrkimys hallitukseen vaikka kokoomuksen kanssa vei Vasemmistoliiton vaihtoehdoilta uskottavuutta. Vasemmistoliiton johto kantaa lisäksi osavastuun oikeiston etenemisestä. Jos se olisi hyväksynyt  SKP:n esittämän vaaliliiton, vasemmisto olisi näillä äänestysluvuilla saanut  kolme paikkaa, joidenkin satojen äänten lisäyksellä viisikin paikkaa enemmän.

Vihreät kasvattivat kannatustaan hieman ja nousivat enää 10 000 äänen päähän Vasemmistoliitosta. Suurin äänimäärän lisäys vihreille tuli Pohjois-Karjalasta ja Etelä-Savosta, toisessa vaaliliiton puuttuessa ja toisessa vaaliliiton myötä.

Vaalitulos oli koko hallitusrintaman tappio. Keskusta menetti lähes 50 000 ääntä ja säilytti vaivoin suurimman puolueen paikan. RKP menetti sekin hieman ääniä.

   *  *  *

Uusi hallitus muodostetaan entistä oikeistolaisemmalla pohjalla ja oikeistolaisemmalla ohjelmalla. Näillä näkymin hallituksen muodostavat keskusta, kokoomus, vihreät ja RKP.

Varmaan hallituksen ohjelmaan tulee jotain lupauksia työllisyydestä, eläkeläisille ja opiskelijoille, verotuksen kevenemisestä jne. Olennaista oikeiston pyrkimyksissä on kuitenkin markkinaehtoisuuden korostaminen, tiukat menokehykset valtion ja kuntien taloudelle, sosiaaliturvan muuttaminen valikoivampaan suuntaan kannustavuuden nimissä, rikkaita suosivien verohelpotusten jatkaminen, sitoutuminen EU:n uusliberalistiseen politiikkaan, vapaat kädet suurpääoman ydinvoimahankkeille, elinkeinoelämän vaikutuksen lisääminen koulutusjärjestelmässä ja tuloratkaisujen alistaminen yhä enemmän yritysten tuottavuuden ja kilpailukyvyn vahvistamiselle. Kuntatasolla oikeistolainen hallitus voimistaa paineita palvelujen kilpailuttamiseen ja yksityistämiseen.

Nyt vaalien mentyä Sauli Niinistökin vaatii avoimesti julkisten menojen leikkaamista ja valtionyhtiöiden yksityistämisen jatkamista (HS 31.3.). Elinkeinoelämän keskusliitto puolestaan vaatii joustojen lisäksi tiukempaa työrauhavelvoitetta ja kovempia lakkosakkoja.

Kokoomuksen voitto tuo hallitukseen puolueen, jonka julkilausuttuna tavoitteena on tiivistää kumppanuutta Bushin hallinnon kanssa ja viedä Suomi Natoon.

Tästä seuraa toinen haaste keskusteluun vaalien johtopäätöksistä: Millainen oppositiosta tulee? 

Erkki Tuomioja nosti SDP:n vaalitappion keskeiseksi syyksi puolueen sanojen ja tekojen ristiriidan. Johtavatko tällaiset arviot SDP:ssä uudelleenarvioihin siitä poliittisesta linjasta, jota se on viime vuodet toteuttanut? Ainakin toistaiseksi puolueen johto on sitä välttänyt.

Nyt tarvitaan keskustelua vasemmiston ryhdistäytymisestä. Tässä keskustelussa tarvitaan kommunistien aktiivista ja rakentavaa panosta. Muun muassa vappuvalmistelut, SAK:n 100-vuotistapahtumat ja sosiaalifoorumit tarjoavat keskustelulle myös laajempia foorumeita.

Vasemmistolla ei ole eduskunnassa tarpeeksi voimaa hallituksen oikeistolaisen politiikan torjumiseen. Ratkaisevaa oppositiopolitiikan mahdollisuuksien ja vaikutuksen kannalta on se, mitä tapahtuu eduskunnan ulkopuolella, ay-liikkeessä ja kansalaisjärjestöissä.

Onko SDP:n ja VAS:n johto valmis lähtemään taistelevan oppositiopolitiikan tielle, jossa pyritään tosissaan vaikuttamaan sillä voimalla, joka työväen- ja kansalaisliikkeillä on? Tätä mitataan lähikuukausina muun muassa työehtosopimusratkaisuissa ja kuntatasolla palveluista tehtävissä ratkaisuissa.

   *  *  *

SKP:lle tulos oli valtakunnallisesti tappio. Etenimme selvästi Keski-Suomessa ja Helsingissä, hieman myös Uudellamaalla ja Satakunnassa. Muualla kärsimme tappioita, joista yllättävin koettiin Pirkanmaalla. Tavoitteemme läpimurrosta eduskuntaa ei toteutunut.

Äänimäärää tärkeämpi tulos näissä vaaleissa oli muutos SKP:n roolissa. Meihin ei enää suhtauduttu niinkään menneisyyden jäänteenä vaan tarpeellisena vastavoimana. SKP:n arveltiin ja toivottiinkin nousevan vaalien yllättäjäksi.

Toinen tärkeä tulos oli nuorten kasvanut kiinnostus. Se näkyi nuorten ehdokkaiden menestymisenä, nuorisovaalien tuloksissa ja nettisivustoilla. Nuorisovaaleissa SKP sai valtakunnallisesti 4,4 %. Keski-Suomessa joka kymmenes nuori äänesti SKP:tä, Pohjois-Karjalassa 8,4 %, Pirkanmaalla 7,4 % ja Helsingissä 6,2 %. Tämä kertoo mahdollisuuksista edetä jatkossa. Samalla se on haaste tarjota nuorille mielekästä toimintaa.

Kasvaneesta kiinnostuksesta SKP:tä kohtaan kertoo myös kotisivujemme kävijämäärän nousu. Se oli parhaimmillaan päivässä 4 100:aan ja keskimäärin kampanjan aikana 1 800:aan päivässä. Keskimääräinen kävijämäärä on kaksinkertaistunut viime vuodesta.

Vaalikampanjalla oli myös muita positiivisia tuloksia. Toimintaan on tullut uusia ihmisiä, toimme perusturvakeskusteluun konkreettisen vaihtoehdon, yhteydet kulttuuriväkeen ovat laajentuneet ja meille on alkanut rakentua maahanmuuttajaverkosto. Useissa piireissä olemme myös oppineet katutoiminnassa ja lehtien tekemisessä.

   *  *  *

Tulosten ohella on tietysti syytä selvittää, mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai jättää tekemättä.

Aloitimme eduskuntavaaliprojektin periaatteessa jo syksyllä 2005. Lähes kaikissa piireissä tehtiin kuitenkin vielä tämän vuoden puolella töitä ehdokasasettelussa ja kampanjan valmistelussa. Toimiin oli siis tartuttu myöhässä.

Ehdokaslistat olivat eräissä piireissä aiempaa monipuolisemmat ja laajemmat. Osassa piirejä lista jäi kuitenkin suppeaksi. Naisten, ay-aktiivien ja maahanmuuttajien osuus jäi alle tavoitteiden. Ani harvoilla ehdokkaistamme oli tukiryhmä.

Julkaisimme enemmän valtakunnallista aineistoa ja myös piirien lehtiä. ”Jako uusiksi!” kiteytti vaaliohjelmamme. Mutta kuinka hyvin kykenimme muuten kiteyttämään sanottavamme? Itse arvioin, että olisi tarvittu iskevämpää, terävämpää ja tarttuvampaa agitaatiota.

Valtamedian syrjintä oli aiempaa totaalisempaa ja tähän olemme puuttuneet mm. valituksella eduskunnan oikeusasiamiehelle. Mutta kannattaa kysyä myös, paljonko me tarjosimme median näkökulmasta kiinnostavaa? Perusturva-aloitteemme oli sellainen, mutta varsinaisen vaalikampanjan aikana meiltä ei tullut muita yhtä perusteellisia avauksia. Kuinka moni piiri ja ehdokas tarjosi kirjoituksia, uutisia ja jutun aiheita medialle systemaattisesti ja jo pidempään?

Saimme uudet kotisivut puolueelle, parille piirille ja eräille ehdokkaille. Nettimaailmassa olemme kuitenkin jäljessä. Kun eduskuntapuolueet panostivat siihen, että kaikilla ehdokkailla on kotisivut, meillä oli vielä kokonaisia piirejä, joissa ei ole kotisivuja.

Meitä syrjittiin monien ammattijärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen vaalikeskusteluissa. Tässäkin on kuitenkin kyse myös siitä, miten laajasti olemme mukana ay- ja kansalaisliikkeissä.

   *  *  *

Tuloksissamme on iso alueellisia eroja. Siksikin on tärkeä eritellä ja vertailla toimintaa ja kokemuksia myös piirikohtaisesti ja paikallisesti.

Keski-Suomessa SKP:n kannatus oli maan korkein, 1,7 %. Se on monella tavalla tärkeä. Siinä näkyy, että suhteellisen pieni piiri voi vähilläkin resursseilla saada tuloksia. Siinä näkyy erityisesti Jyväskylässä pitkään tehty työ ja Riitta Tynjän nousu kunnallispolitiikassa rohkeaksi eliitin haastajaksi. Tältä pohjalta SKP pääsi Keski-Suomessa myös useita muita piirejämme laajemmin mediaan ja erilaisten muiden tahojen järjestämiin vaalikeskusteluihin.

Toisaalta kannatuksesta yli puolet kertyi Jyväskylästä ja maakunnan muilla isoilla paikkakunnilla kannatus jopa laski. Tätä selittää osaltaan se, että piirillä ei ollut juurikaan tapahtumia Jyväskylän ulkopuolella eikä mainonta ulottunut pieniin paikallislehtiin.

Pirkanmaalla tehtiin paljon työtä ja levitettiin entistä enemmän vaalilehtiä. Läpimenon mahdollisuuksien uskottavuutta heikensivät kuitenkin vaalien alla syntyneet uudet koalitiot, yhtäältä Soinin vetoavulla ratsastaneiden perussuomalaisten ja Veltto Virtasen liittoutuminen ja toisaalta Koukkuniemen vanhainkodin puolesta käydyn kamppailun käynnistäjän asettuminen Senioripuolueen listoille, joilla hän keräsi yli 5 000 ääntä. Samaan aikaan mahdollisuuksia koota vasemmistolaisten ja punavihreiden voimien liittoa heikensi STP:n perustajien toteuttama Vaihtoehtoväen hajottaminen ja tuhoaminen.

Helsingissä kannatuksemme nousi kaksinkertaiseksi, 0,6 prosentista 1,4 prosenttiin. Olimme ainoa ryhmä vasemmalla, joka lisäsi kannatustaan. Tuloksen merkitystä korostaa se, että pääkaupungissa rahan, median ja valtaeliitin vaikutus on erityisen suuri.

Helsingissä oli jo edellisissä eduskunta- ja kunnallisvaaleissa keskitytty vaalityössä lähiöihin. Näissä vaaleissa lähiökiertue aloitettiin jo syyskuussa. Toriteltalla oltiin vaaleihin mennessä liikkeellä 23 päivänä. Kampanjan viimeisen kuukauden aikana kierrettiin lisäksi asuntoautolla lähiöissä 34 eri paikassa yhteensä 91 kertaa.

Kaikkiaan Helsingin piirin kampanjassa oli 170 omaa tilaisuutta, kun otetaan lukuun myös teltta- ja autokiertue, ja noin 70 muiden järjestämää tilaisuutta, joissa olimme edustettuna. Tilaisuuksien määrä oli lähes kaksinkertainen edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna. Uutta oli myös kulttuuritilaisuuksien suuri määrä, peräti 20, joista suurimpaan myytiin 650 pääsylippua.

Kun arvioidaan katutoiminnan merkitystä, kannattaa muistaa, että esimerkiksi valituksi tulleet kansanedustajat kiersivät erittäin paljon kentällä, vaikka heillä oli isot vaalibudjetit, yksittäisellä kansanedustajalla enemmän kuin SKP:n piirillä yhteensä.

Pohjaa kampanjallemme oli Helsingissä luotu sillä, että piiri on kunnallisvaaleista alkaen julkaissut Eespäin-lehteä ja olemme olleet kaupunginvaltuustossa ainoa selkeä vaihtoehto. Vaalityötä aktivoi myös se, että jokaiselle ehdokkaalle tehtiin henkilökohtaiset esitteet.

Tekeminen toi kampanjaan lisää tekijöitä. Kampanjan hyvää henkeä rakennettiin kolmella vaalityön kurssilla. Helsingissä on eritelty tuloksia myös äänestysalueittain. Parhaat tulokset on tehty alueilla, joissa SKP:n jäsenet ja osastot ovat olleet näkyvästi liikkeellä jo vaalien välisenä aikana, saaneet asemaa alueensa edusmiehinä ja kansalaisjärjestöissä.

   *  *  *

Vaalien ja politiikan henkilöityminen näkyy kaikkien puolueiden kohdalla äänten keskittymisenä niille ehdokkaille, joilla arvellaan olevan läpi menon mahdollisuuksia. Tämä on tietysti vaikeus pienelle puolueella ja varsinkin pienissä vaalipiireissä.

Tarja Cronbergin tapaus on herättänyt lisää keskustelua piilevästä äänikynnyksestä. Tähän keskusteluun on tärkeä tuoda myös eduskunnan ulkopuolisen puolueen näkökulma. Muuten on vaara, että suhteellisuuden vahvistaminen vaalipiirijakoa muuttamalla, ns. Tarastin mallin vaalialueilla tai tasauspaikoilla liitetään muita ratkaisuja, kuten äänikynnys ja vaaliliittojen kielto, jotka tekevät eduskunnasta jääkiekkoliigan kaltaisen suljetun sarjan. Meidän mallimme on valtakunnallisen äänimäärän perusteella jaettavat tasauspaikat, esimerkiksi 20 paikkaa, ilman äänikynnystä. Vaaliliittojen kiellon sijasta haluamme helpottaa puolueiden ulkopuolisten liittoutumista sillä, että myös valitsijayhdistykset saisivat tehdä liittoja puolueiden kanssa.

SKP:n eteneminen Keski-Suomessa ja Helsingissä osoittaa, että uskottavuuskynnys ei ole nykyisenkään vaalijärjestelmän puitteissa mahdoton ylitettäväksi. Eduskuntavaalin tuloksen perusteella on nyt lisää kuntia, joissa voimme realistisesti tavoitella kunnallisvaaleissa uusia valtuustopaikkoja. Toisaalta meillä on myös piirijärjestöjä, joissa tarvitaan uudelleenarvioita, uusia voimia ja tukea. KTP:n ja STP:n piirissä tuloksen luulisi olevan riittävän selvä kehotus yhdistää kommunistien voimat SKP:n puitteisiin.

Kesäkuussa pidettävän SKP:n edustajakokouksen valmistelut tarjoavat mahdollisuuden arvioida perusteellisesti puolueen linjaa ja toimintaa muutenkin kuin vain vaalien osalta. Vaalien osalta toivon edustajakokouksen valmisteluissa keskustelua ja johtopäätöksiä erityisesti seuraavista kysymyksistä:
— Miten jatkamme ja laajennamme toimintaa asuinalueilla vaalien välillä näkyväksi, jatkuvaksi käytännöksi, johon liittyy sosiaalineuvontaa ja muita konkreettisia tekoja esimerkiksi paikallisten ongelmien ratkomiseksi? Miten jatkamme perusturva-aloitetta?
— Miten viemme työpaikoille ja ay-liikkeeseen vaatimukset tulopolitiikan raamit ylittävistä palkankorotuksista, sopimusturvan parantamisesta ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä? Meillä on tässä tärkeä rooli. Muut eivät tuo ay-liikkeen keskusteluun peruskysymyksiä työn ja pääoman välisen tulonjaon muuttamisesta.
— Miten edistämme vasemmiston yhteistä keskustelua vasemmistolaisesta ja punavihreästä oppositiopolitiikasta?
— Miten käynnistämme lokakuussa 2008 pidettävien kunnallisvaalien valmistelut? Miten kokoamme niissä vasemmistolaisia ja punavihreitä voimia?
— SKP:tä kohtaan on entistä laajemmin kiinnostusta. Millaisena SKP näyttäytyy heille vaalien välillä? Millaista toimintaa tarjoamme niille, jotka lähestyvät puoluetta? Miten saamme entistä useammat Tiedonantajan tilauksen kautta säännölliseen yhteyteen SKP:hen?
— Vaalikampanja osoitti tarpeen parantaa asiaosaamista, esiintymistaitoja, taitoja kohdata ihmisiä ja keskustella, taitoja tiedottaa ja organisoida. Miten kehitämme säännöllistä marxilaisuuden ja politiikan taitojen koulutusta?