Tonttivuokria alennettava
Tonttivuoria alennettava
Asumiskustannusten nousu on Helsingin suurimpia ongelmia.
Tonttivuokrien korotuksilla kaupunki vain pahentaa tilannetta. Pelkän tonttivuokran
osuus on jo yli kahta euroa neliöltä ja nousee tällä vauhdilla uusissa sopimuksissa kuudessa vuodessa jo yli viiteen euroon. Näin ei voi jatkua.
Kaupungin tonttien vuokrien sitominen tonttimaan
ansiottomaan arvonnousuun on periaatteellisesti väärin. Kohtuuhintaisen asunnon
pitää olla perusoikeus. Eikä kunnan tarkoituksena ole harjoittaa voittoa
tavoittelevaa liiketoimintaa.
Tonttivuokrien korotuksille ei ole taloudellisia perusteita.
Helsingin kaupunki liikelaitoksineen tekee jatkuvasti satojen miljoonien
voittoa. Esimerkiksi viime vuonna 363 miljoonaa ennen ylimääräisiä varauksia,
ja niiden jälkeenkin 258 miljoonaa. Tonttivuokrien tuottovaatimuksen
puolittaminen veisi tästä arviolta vain 20 miljoonaa.
Asuntotonttien vuokrien kohtuullistaminen olisi minusta
paljon perustellumpaa kuin se, että kaupunki tukee nyt esimerkiksi Talin
golfseuraa, joka maksaa kentästä vuokraa vain 12 senttiä neliöltä, vaikka kiinteistövirasto
perii siitä liikuntavirastolta kymmenen kertaa korkeampaa sisäistä vuokraa.
Mitä tulee tonttimaahan, on järkevää, että kaupunki
säilyttää sen omistuksessaan. Näin turvataan mahdollisuus suunnitella ja ohjata
tulevaa kehitystä asukkaiden tarpeista lähtien..
Olen esittänyt SKP:n ja asukaslistan valtuutettuna kaupungin
talousarvioon jo kahtena vuonna muutosta, jolla vuokrien nousua olisi hillitty.
Valitettavasti muut ryhmät eivät olleet tähän valmiita.
Tammikuussa jätin aloitteen siitä, että kaupunki luopuu
tonttivuokrien korotuksista, kohtuullistaa vanhojen sopimusten korkeita vuokria
ja muuttaa vuokranmääritysperusteet kohtuullisiksi.
Lisäksi olen jättänyt talousarvioaloitteen asuintonttien
vuokrien alentamiseksi niin, että vuokra olisi nykyisen 4 prosentin sijasta 1 –
2 prosenttia tontin laskennallisesta arvosta, kuten Tontinvuokraajien
kansalaisliike on esittänyt. Myös laskennallisen arvon määrittelyn lähtökohtana
pitäisi olla markkinahinnan sijasta kaupungin tarve hillitä asumiskustannusten
nousua.
Asukkaiden toiminta on nostanut asian muissakin
valtuustoryhmissä uuteen harkintaan. Tällaisella kansalaistoiminnalla voidaan
asiassa saada myös tulosta.