Vastakkainasettelun aika ei ole ohi myöskään EU:ssa
Vastakkainasettelun aika ei ole ohi myöskään EU:ssa
Suhtautuminen työntekijöiden oikeuksiin on esimerkki
siitä, että Euroopan unionia eivät ohjaa mitkään kaikille yhteiset arvot vaan EU on pääoman ja työn ristiriidoissa pääoman puolella. Pääoman ja markkinoiden
vapauden määrittely EU:n perussopimuksissa unionin perusvapauksiksi on johtanut siihen, että EY-tuomioistuin on ratkaisuissaan systemaattisesti asettanut pääoman vapauden työntekijöiden sopimusoikeuksien edelle. Tästä kertovat esimerkiksi viime ajoilta Viking Linen tapaus Suomessa, Waxholmin tapaus Ruotsissa, Rüffertin tapaus
Saksassa ja tuomioistuimen päätös jutussa komissio vastaan Luxemburg.
Kun latvialainen yritys teetti Ruotsin Waxholmissa töitä
polkuhinnoilla eikä suostunut noudattamaan ruotsalaista yleissitovaa
työehtosopimusta, EY-tuomioistuin katsoi, että Ruotsin viranomaisilla ja
ay-liikkeellä ei ole oikeutta vaatia lähetetyille työntekijöille ruotsalaisia
työehtoja.
Rüffertin tapauksessa tuomioistuin katsoi, että Saksan paikallishallinnolla ei ole oikeutta asettaa
tarjouskilpailuissa ehtoja, jonka mukaan yritysten ja niiden alihankkijoiden on
noudatettava voimassa olevaa saksalaista työehtosopimusta. Sen mukaan
kilpailuttamiseen osallistuvat yritykset saavat teettää töitä
matalapalkkamaiden työehdoilla eli polkea tilaajamaan palkkatasoa.
Luxemburgin tapaus koski sitä, voiko Luxemburg vaatia sisämarkkinoilla palveluja toisesta maasta tarjoavia yrityksiä
noudattamaan Luxemburgissa kaikkia tämän työntekomaan työoikeuden säännöksiä ja valvoa sitä itse. EY-tuomioistuin yhtyi
EU-komission kantaan, jonka mukaan lähetettyjen työntekijöihin voidaan soveltaa
lähettävän maan työehtoja ja että niiden noudattamisen valvonta ei kuulu
työntekomaan vaan lähettävän maan viranomaisille.
Viking Linen tapauksessa Merimies-Unioni vaati lakon uhalla
lopettamaan laivojen ulosliputtamisen halvemman, virolaisen työehtosopimuksen
maahan. EY-tuomioistuimen mukaan lakko-oikeus on kyllä perusoikeus, mutta sen
käytölle voidaan asettaa rajoituksia. Tuomioistuin tarkasteli asiaa suppeasti
yritysten sijoittumisvapautta koskevan un ionin perussopimuksen 43. artiklan
perusteella ja katsoi yrityksen voivan vedota tuohon artiklaan ammattiliittoa
vastaan, koska työtaistelutoimi voi vaikuttaa yrityksen sijoittumispäätökseen.
EU-komission ja Suomenkin hallituksen ajama
työaikadirektiivi on puolestaan uhannut työväenliikkeen historiallista
saavutusta 8 tunnin työpäivästä ja viisipäiväisestä työviikosta.Ammattiyhdistysliikkeen ja Yhtyneen vasemmiston ryhmän
voimakas vastustus pysäytti tämän direktiivin, joka mahdollistaisi jopa 65
tunnin työviikkojen teettämisen. Komissio aikoo kuitenkin tuoda asian uudelleen
neuvostoon ja parlamenttiin EU-vaalien jälkeen.
Joukkoliikkeiden painostuksesta ja EU-vaalien tuloksista riippuu,
käykö työaikadirektiiville samalla tavalla kuin Lissabonin sopimukselle, jonka
kaatumista Ranskan, Hollannin ja Irlannin kansanäänestyksillä euroeliitti ei
ole suostunut tunnustamaan. EU-parlamenttiin tarvitaan vahva kommunistien ja
Yhtyneen vasemmiston ryhmä, sillä muuten on vaarana, että sosialidemokraatit ja
vihreät taipuvat työaikadirektiivin hyväksymiseen. Näinhän kävi jo edellisessä
direktiivin parlamenttikäsittelyssä, mutta ay-liikkeen voimakkaat
mielenosoitukset ja Yhtyneen vasemmiston ryhmän painostus kaatoivat oikeiston
ja sosialidemokraattien sopimuksen.