Nokia-Microsoft

Nokia-Microsoft

Nokian ja Microsoftin liittoutuminen on iso muutos Nokian strategiassa. Uutinen on herättänyt paljon epäilyjä.

Nokian ongelmien keskeisiä tekijöitä on Symbian-käyttöjärjestelmän kankeus. Se ei ole vain teknologinen kysymys. Nokia panosti 1990-luvun lopulla siihen, että se sai suurimmat matkapuhelinvalmistajat sopimaan yhteisestä käyttöjärjestelmästä. Se oli tyypillinen monopolisopimus, jolla Nokia, Motorola ja Ericsson pyrkivät ohjaamaan alan teknologista kehitystä. Sopimukseen liittyi kahdeksan yhtiötä. Sittemmin Nokia osti Symbianin kokonaan omistukseensa.

Aluksi kaikki näytti sujuvan hyvin ja Nokia vahvisti asemiaan. Mutta vähitellen luottamus Symbianin valta-asemaan alkoi selvästi jarruttaa Nokian kehitystyötä. Symbianin ulkopuolelta nousi uusia haastajia, jotka alkoivat mennä ohi älypuhelinten kehittämisessä ja etenkin USA:n markkinoilla.

Vaikka on selvää, että ”jotain piti tehdä”, on sopimus Microsoftin kanssa poikkeuksellinen. Nokian ja Symbianin osuus markkinoista on edelleen yli 30 prosentin tasolla. Pitkään matkapuhelinmarkkinoille pyrkineellä Microsoftilla on vain muutama prosentti. Eikä ole kuin pari vuotta siitä, kun Nokia alkoi kehittää Intelin kanssa uutta Meego-käyttöalustaa. Sen piti olla vastaus ja vaihtoehto Applelle ja Googlen kokoamalle Android-liittymälle.

Miksi Nokian johto päätyi hylkäämään nuo valtavia summia vieneet hankkeet ja ottamaan Windowsin älypuhelimiensa käyttöjärjestelmäksi? Sivustakatsoja voi vain arvailla syitä.

Julkisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan Microsoftin Windows Phone on muista selvästi erottuva ja Symbiania sujuvampi käyttöjärjestelmä. Nokian johto on korostanut oman ”ekosysteemin” ja ”kestävän erottautumisen” merkitystä. Android ei ilmeisesti vastannut näitä lähtökohtia. Mutta voi kysyä, luoko MS Windows Phone sitten Nokialle mahdollisuuden kehittää omaa ekosysteemiä ohjelmistojen ja palvelujen kehittäjien kanssa? Vai tuleeko Nokiasta Microsoftin puhelintenvalmistaja? Tästä saataneen osviittaa, kun Nokia kertoo tarkemmin mahdollisista irtisanomisista ja siitä, kohdistuvatko ne massiivisina omaan tuotekehittelyyn.

Talouslukujen valossa Nokia on tehnyt huonompaa tulosta kuin joitain vuosia sitten. Mutta voiko tälläkään alalla jättimäisiä ylivoittoja edellyttää pysyvästi? Nokia tekee edelleen voittoa, sen viime vuodelta raportoima liikevoitto on yli kaksi miljardia euroa. Älypuhelinten markkinaosuuksien supistumisen ohella tulosta ovat pienentäneet Nokian johdon isot virhearviot. Se on käyttänyt useamman miljardin projekteihin ja yritysostoihin, joista se on nyt luopumassa.

Nokian ratkaisuilla on iso vaikutus Suomen talouden kehitykseen, joka on ollut 90-luvulta alkaen hyvin Nokia-keskeistä. Tästä yksipuolisuudesta on muun muassa SKP:n arvioissa varoiteltu, mutta hallitukset ovat luottaneet Nokiaan. Nyt kun Nokialla uhkaavat jopa tuhansien työntekijöiden irtisanomiset, on syytä kysyä, missä on omistajien vastuu? Miksei voittoa tekevä ja vakavarainen yhtiö voi jatkaa tuotekehittelyä pidempään? Entä onko USA:n markkinoilla menestyminen kaiken muun yli käyvä kriteeri – jääkö sen korostamisen varjoon jotain oleellista muista, esimerkiksi Aasian ja kehitysmaiden kasvavista markkinoista?

Ennakkotietojen mukaan Nokia aikoo jakaa entiseen tapaan isot osingot osakkaille, eli pääosin amerikkalaisille ja muille ulkomaisille suursijoittajille. Aikooko porvarihallitus taas siunata sen, että voitot yksityistetään, mutta tappiot laitetaan työntekijöiden, irtisanottavien ja valtion kautta myös muiden kansalaisten maksettavaksi? Jos Nokia ajaa alas toimintojaan Suomessa, eikö siltä pidä vaatia yhtiön verovaroista saamien tukien takaisinmaksamista ja kunnollisia irtisanomiskorvauksia? Entä voisiko valtio perustaa yhtiön, joka työllistäisi alan osaajia kehittämään uusia tuotteita?