Hallitusohjelma jatkaa leikkaamista ja sitoo eurokuriin

Hallitusohjelma jatkaa leikkaamista ja sitoo eurokuriin

Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma jatkaa erityisesti kuntien menojen leikkaamista, tasaverotuksen lisäämistä ja suuryritysten tukemista. Samalla hallitus sitoutuu ohjelmassa EU:n pankkitukiin, yksityistämispolitiikkaan ja ns. pysyvään vakausmekanismiin. Politiikan suunnan muuttamisen sijasta ovat myös SDP ja Vasemmistoliitto sitoutuneet nyt kokoomuksen johdolla toteuttamaan pääosin sitä samaa politiikkaa, jota ne ennen vaaleja arvostelivat.

Hallitusohjelmaan sisältyy toki eräitä myönteisiä uudistuksia, kuten työttömien perusturvan korottaminen 100 eurolla, toimeentulotuen 6 % korotus, asumistuen parantaminen ja nuorten yhteiskuntatakuu työ- tai koulutuspaikasta. Erityisesti kuntien rahoitusta leikkaamalla ja tasaveroja lisäämällä hallitus kuitenkin ottaa toisella kädellä enemmän kuin antaa lisää rahaa uudistuksiin. Tästä syystä myös lupaukset peruspalvelujen vahvistamisesta jäävät pääosin tyhjän päälle.

Hallitusohjelman keskeiset lähtökohdat ovat suoraa jatkoa porvarihallituksen linjalle. Julkisen talouden kestävyysvajeen pääsyynä nähdään ohjelmassa väestön ikääntyminen, vaikka kestävyysvaje on suurelta osin seurausta suurituloisille ja suuryrityksille annetuista verohelpotuksista, työttömyydestä ja eurokriisistä. Tästä virheellisestä lähtökohdasta seuraa hallitusohjelman painottuminen työurien pidentämiseen ja julkisten menojen leikkaamiseen.

Laajapohjaisen hallituksen kokoamisen vaikeus näkyy siinä, että hallitusohjelma on pitkä, peräti 89 liuskaa, ja sisältää paljon yleiselle tasolla jääviä tai suorastaan keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Yksittäisiä tavoitteita tärkeämpää onkin arvioida ohjelman kokonaisuutta ja päälinjoja.

Kaikkein pienituloisimmille hallitusohjelma lupaa vähän helpotusta, mutta pieni- ja keskituloisille palkansaajille, kuntien palvelujen tarvitsijoille, korkeiden asumiskustannusten rasittamille ja eläkeläisille hallitusohjelma tarjoaa lähinnä vyön kiristämistä. Finanssikriisin ja kansainvälisten ongelmien ratkaisemisessa se asettuu pankkiherrojen, euroeliitin ja Nato-kumppaneiden puolelle – ja kääntää selkänsä eurooppalaiselle ja kansainväliselle työväen- ja kansalaisliikkeiden kamppailuille toisenlaisen kehityksen puolesta. 

Hallitus ottaa enemmän kuin antaa

Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma perustuu siihen, että valtion menoja leikataan vuositasolla yhteensä 1,25 miljardilla ja erilaisia verotuloja lisätään 1,25 miljardilla. Käytännössä menoleikkaukset ovat vielä suuremmat, kun otetaan huomioon mm. 200 miljoonan lisäbudjettivara.

Menoleikkauksista yli 1,2 miljardia kohdistuu julkisiin palveluihin ja ihmisten hyvinvointiin. Lisäksi leikataan puolustusvoimien menoista 200 miljoonaa, kehitysyhteistyömenot jäädyttämällä 115 miljoonaa, maatalouden tuesta 90 miljoonaa ja eräitä muita menoja vajaat 100 miljoonaa.

Verotulojen lisäämisen ja menojen uudelleenkohdistamisen avulla ohjelmassa on sovittu myös eräistä työllisyyttä, perusturvaa ja julkisia palveluja koskevista menolisäyksistä. Ne ovat 460 – 479 miljoonaa. Näistä toimista merkittävin on työttömien perusturvan ja toimeentulotuen nostaminen. Muu perusturva – eläkkeet, sairauspäivärahat, äitiys- ja isyysrahat, opintoraha, kotihoidontuki – jäävät nykyiselle tasolle näillä näkymin koko vaalikaudeksi. Työeläkkeiden taitettua indeksiä ja elinaikakerrointa ei korjattu.

Verotuksessa kunnallisveron perusvähennys ja työtulovähennys nousevat kumpikin 200 miljoonaa. verotettavan tulon alaraja jää kuitenkin kauas esimerkiksi Vasemmistoliiton vaaliohjelmassa esitetystä tavoitteesta 1 000 euroa kuukaudessa. Pientenkin veronkevennysten vastapainona kiristetään tavallisten tulonsaajien verotusta eräitä valmisteveroja ja muita välillisiä veroja nostamalla ja vähennyksiä supistamalla yhteensä 1 087 miljoonaa.

Näihin lukuihin ei vielä sisälly ohjelmaan kirjattu kunnallisveron ja kiinteistöveron korottaminen. Pienikin kunnallisveron korotus merkitsee yhteensä satoja miljoonia euroja. Tähän suuntaan hallitus painostaa kuntia leikkaamalla valtionosuuksia ja alentamalla niiden osuutta yhteisöverojen tuotosta, lupaamalla korvata kuntien tehtävien lisäyksestä aiheutuvista kuluista vain puolet ja kieltäytymällä kuntien veropohjan laajentamisesta pääomatuloihin.

Ohjelmassa esitettyjen lukujen perusteella julkisten palvelujen leikkaaminen ja verotuksen kiristäminen vievät siis noin 1,7 – 1,8 miljardia enemmän kuin perusturvan ja eräiden muiden uudistusten toteuttaminen antavat. Kun tähän lisätään vielä kunnallisten verojen ja maksujen korotukset, jäädään vuositasolla todennäköisesti yli kaksi miljardia miinukselle.

Ohjelmassa hallituspuolueet ovat lisäksi sitoutuneet menoleikkuriin, joka laukeaa jos valtion velan bruttokansantuoteosuus ei näytä kääntyvän laskuun ja valtiontalouden alijäämä näyttää nousevan yli yhteen prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Verotus ei muutu kokonaisuutena progressiivisemmaksi

SDP:n, VAS:n ja vihreiden edustajat ovat kehuneet verotuksen muuttuvan progressiivisemmaksi eli tulojen mukaan kiristyväksi. Kaikkein pienituloisimpien, lähinnä perusturvan varassa elävien tuloverotus keveneekin hieman ja pääomatulojen verotukseen tulee pieni progressio.

Kokonaisuutena ottaen verotus tuskin muuttuu lainkaan progressiivisemmaksi. Tämä johtuu ennen muuta siitä, että hallitus lisää useita tasaveroja ja jopa veroja, jotka ovat luonteeltaan regressiivisiä eli kohdistuvat suhteellisesti kovemmin pienituloisiin.

Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on se, että kuntien palvelut rahoitetaan pääosin kunnallisverolla eli kuntien rahoituksessa vähennetään progressiivisten valtion verojen kautta tulevan rahoituksen osuutta. Lisäksi hallitus kiristää useita valmisteveroja, jotka rasittavat pienituloisia suhteellisesti hyvätuloisia enemmän. Sairausvakuutuksen matkakorvausten omavastuuta lisätään ja eräitä lääkekorvauksia leikataan.

Kokoomuksen vaatimuksesta ohjelmaan on kirjattu, että valtion tuloveroasteikkoihin tehdään joka vuosi sekä inflaation että ansiotulojen kehityksen mukaiset tarkistukset. Näistä suurituloiset hyötyvät euromääräisesti eniten.

Pääomatulovero nousee 28 prosentista 30 prosenttiin pienellä porrastuksella (yhteensä 150 miljoonaa euroa). Listaamattomien yhtiöiden osinkoveroa kiristetään hieman, mutta osingot jäävät vieläkin tietyin edellytyksin 60 000 euroon asti verovapaiksi. Toisaalta yritysten maksamaa yhteisöveroa alennetaan 1 prosentilla eli 200 miljoonaa.

Energiateollisuudelle säädetään 170 miljoonan ns. windfall-vero. Se leikkaa vain pienen murto-osan alan hintojen nousun myötä saamista perusteettomista voitoista. Lisäksi energiaa paljon kuluttavalle teollisuudelle annetaan 120 miljoonan energiaveroalennus.

Positiivista on se, että hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi kansainvälinen rahoitusmarkkinavero, joka voidaan toteuttaa myös EU:n puitteissa. Lisäksi pankkiverolla aiotaan koota vararahaa pankkien vakavaraisuuden turvaamiseen.

Myönteistä ohjelmassa ovat myös tavoitteet harmaan talouden torjumiseksi. Tältä osin käytännön toimenpiteet jäävät kuitenkin lähinnä niihin, jotka jo edellinen eduskunta viime vuonna hyväksyi. Esimerkiksi paljon puhuttu ns. lähetetyn työvoiman verotusta ja arvopapereiden hallintarekisteriä koskevat asiat jäävät selviteltäväksi.

Lähipalvelujen ja kuntien karsimisohjelma

Kuntapolitiikassa Kataisen hallituksen ohjelma on raju lähipalvelujen alasajon, kuntien vähentämisen ja yksityisten palvelumarkkinoiden laajentaminen julistus. Siinä esitetyt tavoitteet eivät vastaa millään tavalla asukkaiden odotuksia vaan tulevat lähinnä valtiovarainministeriön, Elinkeinoelämän keskusliiton ja kauppakamareiden tavoitteista.

Kuntapolitiikan ykköstavoitteeksi asetetaan käytännössä menojen vähentäminen. Toinen keskeinen tavoite on suurkuntien muodostaminen lopettamalla suurin osa nykyisistä kunnista. Kolmantena tavoitteena on ”palveluiden tuotantotapojen monipuolistaminen” eli kilpailuttamisen ja yksityistämisen lisääminen. Jättikuntien muodostamista perustellaan ohjelmassa nimenomaan sillä, että näin kunta kykenee paremmin toimimaan markkinoilla.

Palvelujen ja kuntien keskittämistä isoiksi kokonaisuuksiksi aiotaan ohjata ylhäältä päin, hallituksen toimesta. Kuntalaisten tarpeista ja mielipiteistä ei puhuta mitään. Yhdeksi keinoksi painostaa kuntaliitoksiin on ohjelmassa kirjattu kuntien valtionosuusjärjestelmän muuttaminen osana kuntarakennemuutosta. Kuntia kiristetään myös supistamalla valtion osuutta niiden rahoituksesta ja edellyttämällä, että ne rahoittavat tulevaisuudessa palvelut pääosin kunnallisverolla.

Kuntarakenteen muutos muodostaa ohjelman mukaan perustan myös kuntalain uudistamiselle. Lisäksi hallitus selvittää tarvetta metropolialuetta koskevalle laille. Jättikuntien muodostamiseen liittyen selvitetään kuntien talouden ohjausta, johtamisjärjestelmiä, kunnanosahallintoa ja kunnan suhdetta markkinoihin.

Kuntien palvelujen laajentamiseen ohjelmassa otetaan yleisesti ottaen torjuva kanta, vaikka tarvetta kehittää uusia palveluja on paljon. Ohjelmassa kyllä puhutaan kuntien roolin vahvistamisesta, mutta käytännössä kuntien valtionosuuksia, koulujen ym rahoitusta leikataan noin 750 miljoonalla eurolla.  

Vanhuspalvelulaki luvataan säätää, mutta sen rahoitus ja konkreettinen sisältö jää auki. Koko sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisen menolisäys rajataan 145 miljoonaan. Sillä pitäisi hoitaa vanhuspalvelujen kehittämisen lisäksi vammaispalvelujen, perhehoidon, lastensuojelun, perusterveydenhuollon jne kehittäminen.  Vaaliohjelmissa luvattua omaishoidon tuen korotusta ei tule.

Työllisyys pääosin markkinoiden armoilla

Positiivisiin uudistuksiin hallitusohjelmassa kuuluu nuorten yhteiskuntatakuu. Jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle luvataan tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu- tms paikka kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Tästä luvataan esitykset 2013 mennessä.

Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon ohjataan budjetissa jo nyt olevia menoja uudelleen kohdentamalla 135 miljoonaa euroa. Kolmannen sektorin työllistämistä koskevaa EU:n De minimis –säädöksen soveltamista luvataan tarkastella uudelleen.

Muilta osin työllisyys jää edelleen pääosin markkinoiden armoille. Valtion ja kuntien omaan toimintaan ei luvata lisää työpaikkoja. Valtion ns. tuottavuusohjelma tosin luvataan korvata uudella. Muille kuin kasvukeskuksille hallitusohjelmaa tietää kylmää kyytiä ja autioituvia tupia.

Työelämä EK:n panttivankina

Työelämän uudistusten osalta käytännössä kaikki asiat on sidottu työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen ns. kolmikantayhteistyöhön. Näin Elinkeinoelämän keskusliitolla on veto-oikeus, jolla se voi jarruttaa uudistuksia.

Työajan lyhentämisestä ohjelmassa ei puhuta mitään, ei myöskään minimipalkasta eikä työn ja pääoman välisen tulonjaon muuttamisesta palkansaajien hyväksi. Sen sijaan ohjelmassa korostetaan toistuvasti yritysten kilpailukyvyn parantamista, jolla EK tarkoittaa erityisesti matalatasoista palkkalinjaa.

Hallitusohjelman keskeisenä työelämän tavoitteena on ”pidentää työuria alusta, keskeltä ja lopusta”. Ainakin kahdella vuodella pitäisi saada eläkkeelle siirtymisikä nousemaan. Työurien pidentämiseen liittyy sairauspäivärahojen maksamisen kiristäminen 90 päivän jälkeen.

Sanat ja teot koulutuspolitiikassa

Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on mahtipontisesti ”maailman osaavin kansa”. Tähän kuvaan tosin sopii huonosti opetusministeriön menojen leikkaaminen yli 300 miljoonalla.

Hallitus lupaa uuden varhaiskasvatuslain, mutta ei esimerkiksi päivähoidon ryhmäkokojen pienentämistä. Peruskoulujen ryhmäkokoja luvataan sen sijaan pienentää ja tuntijakoa uudistaa, mutta samalla luovutaan lähikouluperiaatteesta. Peruskoulun jälkeen luvataan taata jatkokoulutuspaikka, mutta vastuu siitä jätetään kunnille, joiden resursseja leikataan.

Opintotuki sidotaan indeksiin, mutta vasta vaalikauden lopulla syksyllä 2014 eli alenee reaalisesti monen vuoden ajan. Hallituksen lupaamaa koulutuserojen vähentämistä ei ainakaan edistetä sillä, että ohjelmassa edellytetään korkeakoulujen toimipisteiden vähentämistä ja keskittämistä.

Asumismenojen nousu jatkuu

Hallitus lupaa tehdä ohjelman asuntopolitiikasta. Sen perustaksi todetaan hallitusohjelman linjaukset, joista puuttuvat kuitenkin konkreettiset esitykset asumiskustannusten yleisen nousun pysäyttämiseksi, uudesta Arava-lainajärjestelmästä ja vuokrasääntelystä.

Asuntolainojen korkovähennyksen leikkaaminen 25 % tilanteessa kiristää entisestään asuntovelkaisten toimeentuloa tilanteessa, jossa kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on jatkuva pula.

Yksityistämiselle avataan ovia

Hallitusohjelmassa todetaan mahdolliseksi jatkaa valtionyhtiöiden osakkeiden myymistä. VR:n henkilöliikenteen kilpailuttamista selvitetään. Kilpailuttamisen ja yksityistämisen laajentamiselle avataan ovia myös kuntapolitiikassa. 

Postilain soveltamisessa luvataan asettaa kaikille toimilupien hakijoille ehtoja. Ylen rahoitus luvataan eduskunnassa viime vuonna sovitulta pohjalta.

Sitoutuminen EU-politiikkaan

Alkavan hallituskauden isoimpia kysymyksiä on suhtautuminen Euroopan velka- ja finanssikriisin hoitamiseen.

Hallitusohjelmassa kaikki mukana olevat puolueet sitoutuvat tukemaan EU:ssa päätettäviä ratkaisuja – todennäköisesti jo pian edessä olevia uusia tukipaketteja – ja EU:n pysyvää vakausmekanismia. Tämä tarkoittaa käytännössä tavallisten ihmisten laittamista maksamaan pankkipelureiden laskut, kriisimaiden kansallisvarallisuuden laajaa yksityistämistä, suurpankkien tukemista ja EU-komission valtaa kontrolloida jäsenmaiden talous- ja budjettipolitiikkaa.

Tältä osin hallitusohjelman hyväksyminen tarkoittaa erityisesti Vasemmistoliitolle rajua takinkääntämistä. Sen pitää hyväksyä ohjelmaan liitetty euromaiden talouskriisiä koskeva edellisen hallituksen ja eduskunnan hyväksymä päätös, jota se itse aikoinaan vastusti! Tähän liittyvät EU:n perussopimuksen muutokset aiotaan hyväksyttää eduskunnassa ilman kansanäänestystä.

EU-politiikassa hallitus sitoutuu myös EU:n uusliberalistiseen 2020-strategiaan. Energiapolitiikassa hallitus tukee energiamarkkinoiden vapauttamista ja markkinaehtoista energiaverkkoa eli energiayhtiöiden vallan kasvattamista.

Missä globaali solidaarisuus?

Hallitusohjelmassa tuetaan kritiikittä myös G 20 –ryhmän, Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailman kauppajärjestön aseman vahvistamista. Tässäkin linja poikkeaa jyrkästi globalisaatiokriittisten liikkeiden ja eurooppalaisen vasemmiston valtavirrasta.

Venäjä-toimintaohjelma luvataan päivittää, mutta juuri muuta konkreettista Venäjä-suhteista ei sanota.

Kehitysyhteistyöstä mainitaan YK:n tavoite 0,7 % bruttokansantuoteosuudesta, mutta se mitätöidään ilmoittamalla, että kehitysyhteistyövarat jäädytetään eli niitä leikataan reaalisesti.

Tuki Natolle ja Afganistanin sodalle

Jyrki Kataisen hallitus jatkaa Nato-yhteistyön tiivistämistä ja suomalaisjoukkojen osallistumista Afganistanin sotaan.

Ohjelmassa todetaan Suomen olevan sotilasliittoon kuulumaton maa, mutta sitoudutaan harjoittamaan tiivistä yhteistyötä Naton kanssa. Hallitus ei hae Naton jäsenyyttä, mutta ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.

Afganistanin sotaan osallistumista arvioidaan vuoden lopulla, mutta tämä arvio on ohjelmassa sidottu USA:n ja muiden Nato-johtoisen operaation kumppaneiden linjaan.

EU:ssa hallitus sitoutuu edistämään unionin yhteistä puolustuspolitiikkaa ja yhteistyötä Naton kanssa.

Puolustusvoimien menojen osalta ohjelmassa ei ole täsmennetty, miten ne toteutetaan. Lupauksia asehankintaohjelmien karsimisesta ei ohjelmassa ole. Kansainvälisen rypäleasesopimuksen osalta todetaan vain, että kantaa harkitaan.

Ilmastolaki koskee vain päästökaupan ulkopuolisia päästöjä

Ilmastopolitiikassa puhutaan hiilineutraalista päämäärästä, mutta hallitusohjelmaan ei hyväksytty ympäristöjärjestöjen tavoitetta päästöjen vähentämisestä 40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. EU:n esittämän 30 % vähennyksenkin osalta luvataan vain selvittää, voiko sitä toteuttaa.

Ilmastolain osalta hallitusneuvotteluista on annettu harhaanjohtavaa kuvaa. Ohjelmassa ilmastolain mahdollinen valmistelu sidotaan epämääräisiin muotoiluihin (se ratkaistaan ”saatujen kokemusten ja selvitysten perusteella”) ja lakiesitys rajataan koskemaan vain ”päästökaupan ulkopuolella syntyvien päästöjen vähentämistä” (eli suurin osa päästöistä jää sen ulkopuolelle).

Fortumin hanketta vielä uuden ydinvoimalan rakentamisesta Loviisaan ei hallituksen ohjelmaan hyväksytty. Sen sijaan ohjelmassa sitoudutaan hyväksymään nopeasti kahden vireillä olevan ydinvoimalahankkeen rakentamisluvat. Näin samaan aikaan, kun Saksa on luopumassa ydinvoimasta ja Italian kansanäänestyksessä kaadettiin berlusconin ydinvoimaohjelma.

Uusiutuvan energian osalta hallitusohjelma merkitsee takaiskua. Määrärahoja leikataan 25 miljoonaa. Kun edellisen hallituksen kaudella myös teollisuuden energiaverotusta kiristettiin hivenen, on nyt sovittu tämän energiaveron korotuksen perumisesta energiaintensiiviseltä teollisuudelta.

Liikennepolitiikassa ohjelma painottaa sanoissa raideliikennettä, mutta lupaa vain hankkeiden kokonaisrahoituksen säilyttämistä nykytasolla.

Ohjelmaan sisältyy periaatteessa hyviä tavoitteita mm. Itämeren suojelusta ja luonnon monimuotoisuudesta. Niidenkin osalta keinot jäävät vähäisiksi. GMO-tuotteisiin ei oteta selvää kantaa.

Vaalilain muutos uusiksi

Hallitusneuvotteluissa on hylätty vihreiden Tuija Braxin johdolla valmisteltu vaalilain muutos, jolla eduskuntavaaleihin olisi tullut 3 % äänikynnys ja vaaliliittojen kielto. Hallituspuolueet valmistelevat uuden esityksen, joka perustuu vaalipiirijaon muuttamiseen vuoden 2015 vaaleihin mennessä.

Muita positiivisia asioita hallitusohjelmassa ovat maininnat kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksien lisäämisestä, pyrkimys vahvistaa saamelaisten oikeuksia, tavoite allekirjoittaa YK:n sopimukset alkuperäiskansojen oikeuksista ja vammaisten oikeuksista sekä kannanotot rasismia ja vähemmistöjen syrjimistä vastaan. Maahanmuuttopolitiikassa perheiden jälleenyhdistämisessä, oikeudessa aborttiin ja suhtautumisessa kerjäläisiin näkyvät toisaalta myös paineet kiristää lainsäädäntöä. Ohjelmaan ei sisälly esitystä sukupuolineutraalista avioliittolaista.

Kenen politiikan suunta muuttuu?

Muutamista uudistuksista huolimatta SDP:n ja VAS:n lähtö kokoomuksen johtamaan hallitukseen ei tuo politiikan suunnan muuttamista. Sen sijaan se sitoo eduskunnan vasemmistopuolueita jatkamaan useimmissa asioissa porvarihallituksen oikeistolaista linjaa. Samalla kun tämä hämärtää vasemmistolaista vaihtoehtoa, se antaa valttikortteja perussuomalaisten oikeistopopulismille. Sitoutuminen hallituspolitiikkaan voi vaikuttaa kielteisesti myös ay- ja kansalaisliikkeiden aktiivisuuteen ja rohkeuteen tavoitella todellista politiikan suunnanmuutosta.

Tässä on haastetta SKP:lle ja muille, jotka eivät hyväksy kokoomusvetoista politiikkaa. Nyt ei pidä alistua hallituspuolueiden johtajien kabinettisopimuksiin. Ratkaisevat muutokset tekijät ovat hallituksen ja eduskunnan ulkopuolella, ay- ja kansalaisliikkeiden toiminnassa. Niiden kautta voivat myös vasemmisto ja vihreät nousta tulevaisuudessa vahvemmaksi poliittisen muutoksen tekijäksi.