Kapitalismin kriisi ja kommunistinen liike

Kapitalismin kriisi ja kommunistinen liike – Ateenan tapaamisesta

Kreikassa on taisteltu jo pari vuotta siitä, miten ja kenen kustannuksella talouskriisi ratkaistaan. Samalla Kreikasta on tullut symboli työväen vastarinnalle ja voimien kokoamiselle vastahyökkäykseen. Kommunististen ja työväenpuolueiden kansainvälisen tapaamisen järjestäminen Ateenassa sai tässä tilanteessa monella tavalla tärkeän merkityksen. Tapaamiseen osallistuivat 78 puolueen edustajat.

Kreikassa on järjestetty vuoden aikana 23 erilaista valtakunnallista lakkoa, lukemattomia mielenosoituksia ja yli 200 oppilaitosten valtausta vastalauseena suurpääoman, EU:n ja hallituksen ajamille kurjistamisohjelmille. Tästä on opiksi otettavaa meilläkin – etenkin nyt kun Jyrki Kataisen hallitus valmistautuu tekemään maaliskuun kehysriihessä miljardien uusia leikkauslistoja, romuttamaan kuntauudistuksella lähipalveluja ja allekirjoittamaan EU:n kurisopimuksen.

Nykyisen kriisin luonne

Ateenan tapaamisen keskeisiä teemoja olivat nykyisen kriisin arviot, kansainvälisen tilanteen muutokset sekä tehtävät luokkataistelussa ja liittojen rakentamisessa tien avaamiseksi ulos kriisistä.

Kriisin todettiin olevan ensinnäkin finanssijohtoisen pääomien ylikasautumisen kriisi. Sen seurauksena on massiivinen taloudellisten ja inhimillisten arvojen tuhoaminen. Harvoihin käsiin keskittyneet omistussuhteet ovat yhä pahemmassa ristiriidassa tuotantovoimien yhteiskunnallisen kehityksen kanssa.

Valtavasti paisuneet finanssimarkkinat ja kuvitteelliset pääomat ovat saaneet hallitusten ja EU:n avulla kuristusotteen muusta yhteiskunnasta. Käynnissä on valtava tulonsiirto pääomapiirien hyväksi, mutta myös kamppailu siitä, kuka maksaa laskut. Jopa Maailmanpankki varoittaa edessä voivan olla 30-luvun alun kaltainen suuri lama.

Kriisi on myös rakenteellinen ja hegemoniakriisi. Painopiste taloudessa ja kansainvälisessä järjestelmässä on siirtymässä Kaakkois-Aasian, erityisesti Kiinan ja Intian suuntaan. Vanhat keskukset yrittävät turvata asemiaan sotilaallisin keinoin ja energiavarojen kontrollilla. Tämä lisää sodan uhkia esimerkiksi Syyriassa ja Iranissa. Vanhojen ja uusien keskusten ristiriidat kietoutuvat niiden sisäisiin ristiriitoihin, esimerkiksi halpatyövoiman hyväksikäytössä.

Kyse on myös sivilisaation kriisistä. Kapitalistinen voitontavoittelu johtaa yhä laajempaan luonnon tuhoamiseen ja muihin maailmanlaajuisiin ongelmiin.
Historiallisesti katsoen lyhyessä ajassa, 20 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, on kysymys sosialismista noussut uudelleen ajankohtaiseksi. Näin on erityisesti Latinalaisessa Amerikassa, mutta myös muualla, esimerkiksi ”Vallatkaa Wall Street” –liikkeissä asetetaan kyseenalaiseksi kapitalismi.

EU vain pahentaa kriisiä

Samaan aikaan Ateenan tapaamisen kanssa kokoontuivat Brysselissä EU-maiden hallitusten johtajat päättämään entistä kovemmasta kurisopimuksesta.

Saksan hallituksen johdolla valmisteltu ja EU:n konservatiivisten puolueiden kokouksessa sovittu ”Mercozy”-paketti merkitsee pankkien loputonta tukemista, kaiken demokraattisen kontrollin ulkopuolella olevaa vakausmekanismia EVM (johon Saksan, Ranskan ja Italian hallituksilla on veto-oikeus), jäsenvaltioiden budjettivallan alistamista EU-komissiolle ja parlamenteista riippumattomille valvontaelimille, rangaistusten uhalla pakotettavaa leikkauspolitiikkaa ja uusia hyökkäyksiä työntekijöiden oikeuksia vastaan.

Kriisin varjolla tehdään vallankaappausta komissiolle ja vahvistetaan autoritaarisia liittovaltiorakenteita, joita pääomapiirit käyttävät demokratian ja työväenliikkeen sivuuttamiseen jäsenmaissa.

Toisaalta kriisi on nostanut esiin EU:n sisäiset ristiriidat erityisesti Saksan – jonka vaihtotase on ylijäämäinen ja jonka vienti suuntautuu pääosin euroalueelle – pyrkiessä vahvistamaan asemiaan niiden maiden kustannuksella, joiden vaihtotase on alijäämäinen ja joiden vienti suuntautuu euroalueen ulkopuolelle.

Sosialidemokraattisten puolueiden johtajat ovat useimmissa maissa oikeiston kumppanina ajamassa läpi tätä kovenevaa EU-politiikkaa. Mutta Vasemmistoliitto on kyllä hyvin yksin tuossa seurassa, ainoana Euroopan vasemmiston jäsenpuolueista.

Voimien kokoaminen vastahyökkäykseen

Useimmissa Ateenan tapaamisen puheenvuoroissa korostettiin, että on pyrittävä yhdistämään mahdollisimman laajat voimat työväen etujen ja demokratian puolustamiseksi. Samalla haasteena on lisätä tietoisuutta kriisin luonteesta kapitalistisen järjestelmän kriisinä ja tarpeesta yhdistää etutaistelu kamppailuun suurpääoman vallan rajoittamiseksi.

Kussakin maassa on löydettävä omat voimat ja myös se, miten yhdistetään kansallinen ja kansainvälinen. Erilaisista kokemuksista nousivat keskusteluissa keskeisiksi ammattiyhdistysliikkeen, kansalaisliikkeiden ja radikaaleja vasemmistovoimia muun muassa vaaleissa kokoavien liittojen merkitys.

Tulokset vaalikamppailuista Latinalaisessa Amerikassa tai esimerkiksi Espanjasta, Kyprokselta, Portugalista, Ranskasta, Tanskasta ja Tshekistä osoittavat, että myös vasemmistovoimat voivat edetä kriisin oloissa – eivät vain oikeisto ja äärioikeisto. Ensi kertaa pariin vuosikymmeneen on Venäjälläkin noussut laaja protesti vallanpitäjiä vastaan. Kokemukset kansanousuista ja taisteluista arabimaissa kertovat puolestaan siitä, miten kovaa on kamppailu aloitteista, ideoista ja koalitioista.

Rahavallasta kansanvaltaan

Tilanteet ja tunnukset vaihtelevat, mutta esimerkiksi euroalueen yhä syvempään kriisiin vievälle politiikalle esitettiin Ateenassa vaihtoehto.

Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu vaan osa ongelmaa. Tunnuksista ”emme maksa teidän kriisiänne” on edetty vaatimuksiin ”rikkaat maksakoot kriisin laskut!”

Yhä selvemmäksi on käynyt, että ulospääsy kriisien kierteestä edellyttää julkisen rahoituksen irrottamista yksityisistä pankeista, finanssipääoman vallan rajoittamista ja kriisistä päävastuussa olevien pankkien siirtämistä yhteiskunnalliseen omistukseen ja demokraattiseen kontrolliin. Esimerkiksi Kreikan kommunistisen puolueen arviossa todettiin, että pelkkä irtaantuminen eurosta ilman pankkien sosialisoimista voisi johtaa työväestön kannalta tuhoisiin seurauksiin. Samalla korostuu kamppailu todellisen demokratian puolesta, esimerkiksi vaatimukset työntekijöiden päätöksenteko-oikeudesta ja EU-sopimusten alistamisesta kansanäänestykseen.

Tärkeimmäksi yhteiseksi tehtäväksi asetettiin Ateenan tapaamisessa kansainvälisen solidaarisuuden, aktiivisen tuen ja yhteisten kamppailujen kehittäminen työläisten, muiden työtätekevien ja vähävaraisten oikeuksien puolustamiseksi ja voimien kokoamiseksi vastahyökkäykseen.

(Kirjoitus Tiedonantaja-lehden numeroon 23.12.2011)