Kokoomus vie, eikä hallitusvasemmisto edes vikise

Kokoomus pui hallituksen menokehysriihessä perin pohjin SDP:n ja Vasemmistoliiton, myös vihreiden ministerit. Laskut kehysriihestä laitettiin suurimmaksi osaksi pieni- ja keskituloisten ihmisten maksettavaksi. Kokoomus vie, mutta hallitusvasemmisto ei edes vikise vaan kehuu ”saavutuksia”.

Arvonlisäveroa korotetaan, myös ruuan ja lääkkeiden arvonlisäverokantoja, yhdellä prosenttiyksiköllä. Se leikkaa kuluttajilta ja osin myös pienyrittäjiltä yhteensä noin 750 miljoonaa euroa. Tämä kohdistuu kaikkein raskaimmin pienituloisiin, joiden menoista ruuan ja muiden välttämättömyystarvikkeiden kulutus vie suuremman osa kuin isotuloisilla.

Pieni- ja keskituloisiin iskee kovimmin myös kuntien valtionosuuksien leikkaaminen 520 miljoonalla eurolla. Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusindeksi jäädytetään kolmeksi vuodeksi. Lisäksi hallitus lupaa selvittää kuntien lakisääteisten palveluvelvoitteiden vähentämistä eli palvelujen karsimista ja heikentämistä. Lisäksi leikataan kymmeniä miljoonia yliopistoilta. Opetus- ja kulttuuritoimen leikkaukset ovat yhteensä 138 miljoonaa.

Kun otetaan huomioon jo viime vuonna hallitusohjelman yhteydessä päätetyt yhteensä yli 700 miljoonan leikkaukset kuntien valtionosuuksiin (opetustoimi mukaan luettuna), leikkaa hallitus tällä eduskuntakaudella kuntien valtionosuuksia yhteensä noin 3,8 miljardia euroa. Tätä rajua leikkausta on yritetty kaunistella esittämällä kuntien rahoituksen ”lisäyksenä” se, että hallitus päätti jatkaa kuntien saamaa yhteisöveron jako-osuutta koskevaa määräaikaista lakia. Todellisuudessa jako-osuus säilyy siis nykyisenä. Kuntatalouden kiristymisellä perustellaan kehyspäätöksessä kuntien keskittämistä.

Lapsilisien indeksikorotukset jätetään tekemättä kolmelta vuodelta, mikä leikkaa niitä 100 miljoonalla. Varhaiskasvatuksen ja päivähoidon vastuu siirtyy sosiaaliministeriöltä opetusministeriön puolelle.

Työttömyysturva porrastetaan niin, että nuoret ja alle 3 vuoden työsuhteessa olevilta leikataan ansiosidonnaisen turvan pituudesta viidennes (500 päivästä 400 päivään) ja jos ei osallistu määrättyihin aktivointitoimiin, vähennetään päivistä lisää 100. Nämä heikennykset ”myytiin” ay-liikkeelle lyhentämällä ansiosidonnaisen turvan piiriin pääsyn työssäoloehto 8 kuukaudesta 6 kuukauteen ja poistamalla työmarkkinatuen tarveharkinta puolison tulojen osalta. Vaikka työttömyys kasvaa, leikkaa hallitus työ- ja elinkeinoministeriön varoja  2015 noin 80 miljoonaa.

Peruskoulun päättäneille nuorille luvataan ”koulutustakuu” ja työpajatoimintaa, mutta kunnilta leikataan monin verroin enemmän kuin näihin tarkoituksiin osoitetaan lisärahoitusta. Opintotukeen tehdään ”kustannusneutraali” muutos, jolla lisätään tuen ”kannustavuutta” eli opiskelijoiden hiostamista.

Eläkkeiden leikkaaminen aloitettiin lopettamalla varhennettu vanhuuseläke, nostamalla osa-aikaeläkkeen ikäraja 61 vuoteen (1954 tai sen jälkeen syntyneillä) ja nostamalla työttömyyseläkeputken ikärajaa yhdessä vuodella (1957 ja sen jälkeen syntyneillä). Lisäksi on sovittu työmarkkinajärjestöjen johtajien kanssa, että viimeistään vuoden 2017 alkuun mennessä toteutetaan eläkemuutokset, joita koskevat jatkoneuvottelut koskevat muun muassa eläkeikärajan nostamista, varhaiseläkejärjestelmiä ja eläkkeen karttumista.

SDP:n ja VAS:n ministerit ovat kehuneet kehysriihen tehneen oikeudenmukaisia, jopa solidaarisia päätöksiä. Mutta mitä oikeudenmukaisuutta on siinä, että lisätään huipputuloisten ja miljoonaperintöjen saajien veroja 115 miljoonalla, kun toisessa vaakakupissa ovat pieni- ja keskituloisiin raskaimmin kohdistuvat yli kymmenen kertaa suuremmat arvonlisäverojen kiristykset ja peruspalvelujen leikkaukset? Puhumattakaan siitä, että suurimmalla osalla isoja, miljoonien pääomatuloja saavista verotusta ei kiristetä lainkaan. Hallitus jakaa pääomapiireille toisella kädella jopa lisää verohelpotuksia: Yrityksille annetaan yhteisöverohyvitystä t&k-henkilöstön palkkamenoista, teollisuuden poistomahdollisuudet kaksinkertaistetaan, sijoittajat saavat verovähennyksen sijoittaessaan listaamattomiin kasvuyrityksiin ja listaamattomiin pk-yrityksiin tehtävien sijoitusten hankintameno-olettama nostetaan 50 prosenttiin. Pieniä askeleita oikeampaan suuntaan ovat lupaukset pankkiveron ja ns. windfall-veron käyttöönotosta sekä vähäpäästöisyyden pieni lisäkannustus energiaverotuksessa.

Tuloverotuksessa jätetään tekemättä indeksitarkistuksesta 2013 – 2014. Kaikkein pienituloisimpien osalta työtulovähennystä nostetaan ja myös perusvähennystä luvataan nostaa vähän. Nämä pienet kevennykset eivät kuitenkaan koske edes kaikkia pienituloisia. Lisäksi hallitus on sopinut työeläkemaksujen epäsosiaalisesta korotusmallista eli niitä nostetaan 0,2 % niin työntekijöiltä kuin työnantajilta, niin pieniltä ja kuin isoilta yrityksiltä. Pienituloisille epäedullista suuntausta verotuksessa ilmentää myös se, että valtionosuuksien leikkauksen seurauksena useat kunnat joutuvat nostamaan kunnallisia tasaveroja.

Liikenneinvestoinneissa hallitus siirsi hieman painotusta maanteistä raiteille. Kokonaisuutena liikennehankkeiden määrärahat ovat 2013-2016 vain muutamia kymmeniä miljoonia suuremmat kuin tätä ennen. Autonkäytön kilometrikorvauksia vähennetään 70 miljoonalla eurolla.

Jo hallitusohjelmassa sovitun kehitysyhteistyörahojen jäädyttämisen lisäksi hallitus päätti leikata kehitysyhteistyöstä 2015 lisäksi 30 miljoonaa euroa. Sen sijaan uusia asehankintoja hallitus ei ollut valmis karsimaan. Armeijan noin 1,5 miljardin euron tilausvaltuudet säilyvät ennallaan, vain kriisihallinnasta ja hankintojen indeksikorotuksesta leikataan 27 miljoonaa vuonna 2015. Maa- ja metsätalousministeriöltä leikataan 55 miljoonaa. Ympäristöhallinnosta leikataan 5 miljoonaa. Asuntopolitiikasta vähennetään 15 miljoonaa.

* * *

Kokoomus vei muita kehitysriihessä niin kovalla vauhdilla, että kirjuritkaan eivät pysyneet aina perässä. Siitä, paljonko tarkkaan ottaen leikattiin ja paljonko korotettiin veroja, on esitetty valtioneuvoston ja valtiovarainministeriön tiedotteissa jopa useita satoja miljoonia toisistaan eroavat luvut. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ihmisten kukkaroissa veronkorotukset ja menoleikkaukset tuntuvat lopulta vielä niitä molempia isompina.

Merkille pantavaa on se, että hallitus on jo yhdeksän kuukauden aikana ehtinyt leikata julkisia menoja ja kiristää veroja yli viidellä miljardilla eurolla – se on kylmää kyytiä, kun valtion tämän vuoden budjetti on 54 miljardin euron tasolla. Tässä taitaakin olla SDP:n ja VAS:n johtajien hallituksessa kantaman ”vastuun” ja ”solidaarisuuden” keskeisin saavutus: vaikka Suomen julkinen talous täyttää Emu-kriteerit, vaikka lisää rahaa tarvittaisiin työllisyyteen, koulutukseen, kuntien palveluihin ja sosiaaliturvaan, vaikka julkiset investoinnit ekologiseen rakennemuutokseen olivat välttämättömiä, vaikka Euroopan vasemmisto ja ay-liike muualla kokoavat voimia kurjistamispolitiikkaa vastaan – kaikki tämä jää toissijaiseksi ministerien kantaessa vastuuta pankkiireille, suursijoittajille ja suuryhtiöille näiden aiheuttamien velkojen ja vastuiden hoitamisessa kansalaisten enemmistön kustannuksella.