Arktisten alueiden militarisointi ja Nato uhka myös Suomelle

Suomella on useiden vuosikymmenten positiivinen kokemus rauhantahtoisesta puolueettomuuspolitiikasta ja sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Se on auttanut meitä pysymään erossa sodista ja säästämään asevarustelun kustannuksia. Toisaalta maailmassa tarvitaan tänäänkin puolueettomia ja liittoutumattomia rauhanvälittäjiä.

Suomella voisi olla tässä merkittävä positiivinen rooli. Valitettavasti Suomen rauhanpolitiikan aktiivisuus on hiipunut vähiin ja sen tilalle on tullut EU:n yhteinen politiikka ja Suomen tiivistyvä Nato-kumppanuus.

Yhdysvallat ja Suomen oikeistovoimat ovat jo pitkään ajaneet maamme liittämistä sotilasliitto Natoon. Nato-jäsenyyden esteenä on ollut kansalaisten enemmistön vastustus ja sotilaalliseen liittoutumattomuuteen sitoutunut presidentti Tarja Halonen. Kokoomuksen voitto presidentinvaaleissa on antanut lisää intoa Nato-jäsenyyttä ajaville, vaikka myös nykyinen presidentti on ilmoittanut, ettei Natoon ole syytä liittyä.

Suomea viedään askel askeleelta kohti Natoa

Suomea on viety lähemmäs Natoa askel askeleelta. Koska kansalaisten enemmistöä ei sitä halua, on ratkaisut tehty ilman avointa keskustelua sotilashallinnon kumppanuussopimuksin ja aseteknisin ratkaisuin.

Näiden ratkaisujen poliittinen luonne paljastuu esimerkiksi puolustusvaliokunnassa Vasenryhmää edustavan Jyrki Yrittiahon viime viikolla julkisuuteen nostamista tiedoista, jotka koskevat uusinta ratkaisua yhdysvaltalaisten Atacms-ohjusten hankkimisesta. Näiden 70 ohjuksen myymistä koskevassa Pentagonin päätöksessä todetaan kyseessä olevan ”liittolaisten yhteistä operointikykyä tukeva” kauppa. Myös maaliskuussa julkistetussa päätöksessä hankkia pitkän kantaman JASSM-ohjuksia on kyse Suomen armeijan varustamisesta Nato-johtoisiin operaatioihin. Kyseiset ohjukset soveltuvat ilmasta maahan tapahtuviin iskuihin. Kuuden puolueen hallituksen yksimielisesti hyväksymään valtion budjetissa on tilausvaltuuksia tällaisiin asehankintoihin lähivuosina yhteensä 1,6 miljardin euron verran. Summa on yli kolme kertaa enemmän kuin valtion työllisyysmäärärahat vuodessa.

Nato-aseistuksen hankkimisen lisäksi uusia askeleita on otettu myös Nato-kumppanuuden tiivistämisessä. Mitä kaikkea tässä tapahtuu, ei ole tiedossa edes eduskunnalla, koska 58 kohtaa Suomen ja Naton rauhankumppanuussopimuksesta on julistettu salaisiksi. Ulkoasiainvaliokunnan kokoomuslaisen varapuheenjohtajan mukaan linjana on kuitenkin se, että Suomi menee niin lähelle Natoa kuin se vain voi ilman että ollaan jäsenenä. Samaan aikaan Suomen hallitus vähättelee varoituksia, joita Venäjän federaation taholta on esitetty Naton laajentamisesta ja USA:n ohjuskilpijärjestelmän sijoittamisesta Eurooppaan.

Yhdysvaltain puolustusministeri Panetta kiitti äskettäin Suomea jopa ”johtavasta roolista pohjoismaiden ja Baltian maiden puolustusyhteistyössä”, jota voidaan soveltaa myös Naton ns. älykkään puolustuksen (Smart Defense) pyrkimyksissä.

Maaliskuussa Norjassa ja Ruotsissa järjestetty 16 000 sotilaan sotaharjoitus ”Cold Response” (Kylmä vastaus) oli ensimmäinen laajamittainen, kaikkien aselajien yhteinen korkean intensiteetin sotatoimien Nato-harjoitus, jossa Suomi oli mukana. Naton aktiivisuus pohjoisilla alueilla liittyy arktisten alueiden energia- ja luonnonvarojen kasvavaan strategiseen merkitykseen ja Naton pyrkimyksiin varmistaa asemansa alueella sotilasmahtiin nojaten.

Suomen, Norjan ja Ruotsin ilmavoimat harjoittelevat säännöllisesti yhteistoimintakykyä Naton ilmapuolustuksen kanssa. Suomen Lapista on vuokrattu tuhansien neliökilometrien alue, jolla testataan miehittämättömiä sotilaslennokkeja.

Suomen hallituksen aikomus lähteä mukaan Islannin ilmatilan valvontaan yhteistyössä Pohjolan Nato-maiden kanssa on vielä yksi uusi askel tässä Nato-verkon tiivistämisessä. Uutta tässä on ilmavoimien harjoittelu Naton laajennetun ilmapuolustuksen ohjauksessa ja osana. Tämän askeleen poliittista merkitystä kuvastaa se, että Yhdysvallat otti sen esille toukokuussa Naton Chicagon huippukokouksen yhteydessä.

Kolmas ja kaikkein vakavin osoitus Suomen kytkemisestä Natoon on osallistuminen Naton johtamissa joukoissa Afganistanin miehitys- ja sisällissotaan. Nykyinen hallitus päätti jatkaa osallistumista, vaikka esimerkiksi hallitukseen osallistuva Vasemmistoliitto oli aiemmin esittänyt joukkojen vetämistä pois. Hallituksen ohjelmassa jatko on sidottu USA:n johtaman Nato-koalition yhteisiin ratkaisuihin. Syyrian konfliktissa Suomen ulkoministeri on ollut mukana Yhdysvaltain johtaman ”Syyrian ystävien ryhmän kokouksissa”.  

Pohjoisten alueiden yhteistyön näköalat

Suomella on pohjoisena maana tietysti luontainen kiinnostus arktisiin asioihin. Parhaimmillaan arktinen yhteistyö voi avata erityisesti Lapin alueella merkittäviä mahdollisuuksia kehittää yhteistyötä talouden, energiahuollon, liikenteen ja muun muassa ympäristönsuojelun alueella. Tässä yhteistyössä Suomen linja on korostanut Arktisen neuvoston, kahdeksan valtion yhteistyöfoorumia, jonka työssä ovat mukana myös alkuperäiskansat. Tärkeitä ovat myös Barentsin alueen yhteistyöelimet.

Suomen virallisessa politiikassa pohjoisten alueiden suhteen onkin tavallaan kaksi raidetta. Toinen on Arktinen neuvosto ja Barentsin alueen yhteistyö – ja toinen Nato-yhteistyö. Näiden kahden raiteen suunnat ja päämäärät ovat ristiriidassa keskenään. Nykyisin painopiste on myös siirtynyt yhä enemmän koko arktisen alueen yhteistyön korostamisesta Nato-yhteistyöhön. Suomen ja Lapin kannalta tämä on väärä suunta.

Suomen kommunistinen puolue on ehdottomasti Natoa vastaan. Vastustamme arktisten alueiden militarisoimista. Olemme rauhanpolitiikan ja sotilaallisen liittoutumattomuuden kannalla. Haluamme vahvistaa pohjoisten alueiden yhteistyötä. Se tuo työtä ja hyvinvointia. Puolueiden, ay-liikkeen, kansalaisjärjestöjen ja kuntien yhteistyöllä on tässä tärkeä merkitys. Pohjoisten alueiden vaativat olosuhteet, haavoittuvainen luonto, alkuperäiskansojen oikeuksien turvaaminen ja myös toisen maailmansodan opetukset korostavat yhteistyöhön perustuvaa turvallisuuden rakentamista.