Puheenvuoroja

Pienyrittäjä vastaan ”Hyvä veli” -verkosto

– 19.12.2012

Pienyrittäjä Aulis Karosen tarjous hylättiin, kun Helsingin sosiaalivirasto kilpailutti vammaisten ja vanhusten asuntojen muutostyöt. Kilpailun voittivat firmat, joiden tarjoamat hinnat olivat niin halvat, että niillä ei voinut töitä ainakaan laillisesti tehdä.

Nyt kolme vuotta myöhemmin on saatu eduskunnan oikeusasiamiehen päätös, jossa todetaan sosiaaliviraston toimineen virheellisesti. Virasto oli laiminlyönyt velvollisuutensa valvoa ja varmistaa, että sen kilpailuttamissa töissä noudatetaan lakia ja sopimuksia.

Alihintaisilla tarjouksilla kilpailun voittaneet firmat rahastivat Helsingissä ylihintoja erittelemättömillä laskuilla vammaisten ja vanhusten asuntojen ja kylpyhuoneiden muutostöistä. / Veikko Koivusalo

Ylihintoja ja salaisia raportteja

Kun Aulis Karonen otti minuun aikoinaan yhteyttä ja kertoi kilpailun voittajien alle 20 euron kokonaistuntihinnasta, jonka piti sisältää kaikki kulut, epäilin halpatyövoiman väärinkäyttöä. Kysyin asiaa viraston hankintapäälliköltä, jonka vastaukset eivät vakuuttaneet.

Tein kaupungin sisäiselle tarkastukselle selvityspyynnön. Kun kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok) julisti sisäisen tarkastuksen raportin salaiseksi, vaadin nähtäväksi kyseisten töiden laskut kolmelta kuukaudelta. Aluksi vaatimus torjuttiin, ja syy siihen selvisi: Suurin osa laskuista oli erittelemättömiä ja jopa monta kertaa kalliimpia kuin kilpailussa sovitut.

Kahvan kiinnittämisen kaltaisista muutaman kymmenen minuutin töistä oli laskutettu jopa toista päivää. Epäselvyydet keskittyivät kolmeen firmaan: Puuseppä John Mäkelä Oy:n, Rakennus Streng Oy:n ja A.Halmelahti Oy:n kaikki laskut olivat puutteellisia ja suurin osa erittelemättömiä, vaikka kilpailun puitesopimus edellytti, että ”laskun tulee sisältää erittely tehdystä työstä sopimuksenmukaisin veloitusperustein”.

Vaihtuvat selitykset

Kysyin uudelleen virastosta, ovatko laskujen erittelyt jossain muualla. Tilapalvelupäällikkö vastasi, että ei ole mitään muuta kirjanpitoa. Sitten hän selitti sosiaalityöntekijöiden päättävän laskuista, vaikka sosiaalityöntekijöillä ei ollut mitään tekemistä kilpailutuksen kanssa.

Seuraavaksi teimme SKP:n ja Helsinki-listojen valtuustoryhmän esityksen kaupunginhallitukselle asian selvittämisestä. Kaupunginjohtaja ei vienyt sitä kaupunginhallituksen käsittelyyn. Vasta nostettuani asian esille valtuuston kokouksessa, saimme kaupunginjohtajalta vastauksen. Sen mukaan asia ei anna aihetta toimenpiteisiin.

Joulun alla 2010 Ylen MOT-ohjelma teki tapauksesta jutun, jossa osoitettiin töistä maksetun kilpailun perusteella sovittua enemmän. Seuraavana päivänä sosiaaliviraston edustajat kiistivät Helsingin Sanomissa kaikki epäselvyydet.

Vääriä tietoja oikeusasiamiehelle

Kun muu ei auttanut, tein Karosen kanssa asiasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kaupunki pitkitti sen käsittelyn lähes kahteen vuoteen viivyttämällä vastauksiaan. Kaiken lisäksi kaupunginjohtajan esittämässä ja kaupunginhallituksen hyväksymässä vastauksessa oikeusasiamiehelle annettiin väärää tietoa.

Kaupunki väitti, että laskuissa ei ole epäselvyyksiä vaan ne perustuvat urakkatarjouksissa esitettyihin erittelyihin. Oikeusasiamiehen selvitys osoitti, että erittely työn, tarvikkeiden ja kuljetusten osuudesta puuttui myös urakkatarjouksista.

Vain jäävuoren huippu?

Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös on tärkeä, mutta herättää myös jatkokysymyksiä.

Runsaalla kahdella miljoonalla eurolla vuodessa teetettyjä asuntojen muutostöitä näyttää sosiaalivirastossa pyörittäneen yksi rakennusmestari. Hän oli tilaamassa, valvomassa ja hyväksymässä urakoita. Onko kaupungin muissakin hankinnoissa näin huonosti valvottuja ja korruptiolle alttiita käytäntöjä?

Miksi kaupungin johto kiisti epäselvyydet lähes kaksi vuotta ja antoi vanhusten, vammaisten ja kaupungin kustannuksella tapahtuneen ylilaskutuksen jatkua? Miksi käytäntöjä muutettiin vasta kun oikeusasiamies puuttuu asiaan? Miksi ylihintoja ei ole ryhdytty perimään takaisin?

Entä miten kaupunki hyvittää kilpailusta hylätyille pienyrittäjille, että se hyväksyi alihintaisia tarjouksia – jotka hankintalain mukaan olisi pitänyt hylätä – ja maksoi kepulikonsteilla kilpailun voittaneille yrityksille ylihintoja sopimuksen vastaisilla erittelemättömillä laskuilla?

(Kirjoitus julkaistiin 3.1.2013 Tiedonantajassa)