Ilman vastarintaa ja vaihtoehtoja ei ole vasemmistopolitiikkaa

Hyvät toverit, bästa kamrater, dear comrades, kokoonnumme monella tavalla erityisessä tilanteessa. Edessä on suuria haasteita ja kauaskantoisia valintoja. 

– Suomessa on poikkeuksellisen laajapohjainen hallitus, joka romuttaa pohjoismaista hyvinvointimallia, alistaa EU:n kurisopimuksille ja rahoitusmarkkinoille ja joka on hylännyt sotilaallisen liittoutumattomuuden. Suomessa on myös paljon tyytymättömyyttä Kataisen hallitukseen, mutta puuttuu vahva vasemmistolainen vaihtoehto.

– Euroopan unioni on historiansa syvimmässä kriisissä. Euroeliitin ajama julkisten menojen leikkaaminen pahentaa kriisiä. Sitä vastaan on noussut ennennäkemättömän laaja joukkoliike. Kysymys vaihtoehdosta Euroopan unionille on entistä ajankohtaisempi.

– Kyse ei ole vain väärästä politiikasta vaan ongelmat kumpuavat kapitalismin ristiriidoista. Rahalla keinottelu on syrjäyttänyt reaalisen talouden ja ihmisten tarpeet. Sotiin ja asevarusteluun tuhlataan voimavarat, joita tarvittaisiin köyhyyden, työttömyyden ja ympäristökatastrofien torjumiseen. Kaikki tämä nostaa kysymyksen toisenlaisesta kehityksestä ja vaihtoehdosta kapitalismille.

– Myös SKP on uudessa tilanteessa. Meiltä odotetaan vaihtoehtoja, kamppailujen järjestämistä, muutoksen voimien kokoamista ja näköalojen avaamista. Samalla puolueessamme on uusi vaihe, uusi polvi on ottamassa keskeisen vastuun johtotehtävistä kaikilla tasoilla.

SDP, VAS ja vihreät hallituksessa kokoomuksen vietävänä

Sosialidemokraattinen puolue, Vasemmistoliitto ja vihreät perustelivat lähtemistä kokoomuksen johtamaan hallitukseen päätöksiin vaikuttamisella. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin voi jokainen nähdä, miten on käynyt. Kokoomus vie koko hallitusta yhä enemmän oikealle. Kyse ei ole vain poliittisista kompromisseista. Myös hallitusvasemmisto ja vihreät ovat omaksuneet politiikkansa perusteluiksi markkinaehtoiset lähtökohdat.

Esimerkiksi Jutta Urpilaisen ja Paavo Arhinmäen perusteluissa yritysverojen rajusta alentamisesta on hukattu kokonaan työväenpuolueen luokkanäkökulma. Siis se, että kyse on työntekijöiden työn yhteisistä tuloksista, että yritysten voitoista suuri osa menee investointien sijasta keinotteluun ja että tällainen verokilpailu murentaa julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitusta.

Kun SDP, Vasemmistoliitto ja vihreät olivat edellisen kerran hallituksessa kokoomuksen – suurpääoman pääpuolueen – kanssa, hallitus leikkasi sosiaalisia menoja, yksityisti suurimman osan valtionyhtiöistä ja vei Suomen Euroopan talous- ja rahaliittoon. Nyt Kataisen hallituksessa vasemmiston ja vihreiden ministerit ovat mukana romuttamassa kunnallisia palveluja, jakamassa yrityksille miljardiluokan verohelpotuksia, ajamassa kovenevaa eurokuria ja sitomassa Suomen tiiviimmin Natoon.

Hallitusohjelmassa luvattiin parantaa työllisyyttä, mutta työttömyys vain pahenee. Hallitus levittelee käsiään kun Nokia, Metso ja monet muut suuryhtiöt, myös Finnairin ja Itellan kaltaiset valtionyhtiöt, irtisanovat työntekijöitä. Koko telakkateollisuuden tulevaisuus on joutunut uhatuksi hallituksen kieltäytyessä laajentamasta valtion yritystoimintaa. 

Kokoomuksen johdolla valmisteltu suurkuntahanke ei tarjoa helpotusta kuntien rahoitusongelmiin, päinvastoin. Hallitus on leikannut kuntien palveluista jo toista miljardia vuodessa. Se tuhoaa lähipalveluja, heikentää naisvaltaisten alojen asemaa ja romuttaa kunnallista itsehallintoa.

Lapsiperheiden, vanhusten ja monien muiden köyhyys lisääntyy, mutta hallituksella ei ole edes köyhyyden vastaista ohjelmaa. Työttömien perusturvan korotus on jo otettu toisella kädellä takaisin korottamalla välillisiä veroja, nostamalla asumismenoja ja leikkaamalla julkisia palveluja. Vaikka asumisen hinta on yhä suurempi ongelma, on valtion rahoittama vuokra-asuntotuotanto ajettu alas.

Talvivaaran kaivoksen ympäristörikokset ja uudet ydinvoimalahankkeet ovat muistomerkki tulevillekin sukupolville hallituksen ja sen vihreiden ministereiden ”saavutuksista”. Lisäksi hallitus jatkaa suomalaisjoukkojen osallistumista Afganistanin sotaan ja laajentaa osallistumista Naton toimintaan, muun muassa Islannin ilmavalvontaan.

Pettymys valtapuolueisiin on saanut monet protestoimaan äänestämällä perussuomalaisia. Mutta mikä on perussuomalaisen puolueen linja? Onko se kuntien palvelujen heikentäminen ja yksityistäminen, kuten Timo Soinin johdolla Espoossa? Tai työehtojen ja työttömyysturvan heikentäminen, kuten Sampo Terhon johtama perussuomalaisten talousryhmä esitti? Tai pakolaisten, romanien, homojen ja muiden vähemmistöjen syrjintään yllyttäminen Jussi Halla-ahon tapaan? Tai liittoutumattomuuden hylkääminen, kuten Soinin johtamassa ulkoasiainvaliokunnassa? – Entä tyytyvätkö politiikan muutosta halunneet tähän, nouseeko perussuomalaisten riveistä jatkossa vahvemmin muita ääniä?
 

Johtopäätöksiä Suomen tilanteesta

Tyytymättömyys Kataisen hallituksen politiikkaan ja ”fantastisen” ylimieliseen toimintaan on laajaa. On ulosmarsseja työnantajien irtisanoessa väkeä. Useissa ammattiliitoissa on syntynyt taistelevampaa ja jäsenvaltaisempaa linjaa vaativia ryhmiä. On ”kuntakapinaa” ja asukasliikkeitä lähipalvelujen puolesta. On Stop Talvivaara, Polttava kysymys –ilmastolakikampanja, Attac ja monia muita kansalaisliikkeitä. Radikaali vasemmisto on noussut ylioppilaskuntien vaaleissa poliittisista ryhmistä suurimmaksi. Vasenryhmä pitää esille vaihtoehtoa eduskunnassa.

Vastarinta on kuitenkin vielä hajanaista. Erityisen silmiinpistävää on ammattiyhdistysliikkeen johdon hiljaisuus verrattuna moniin muihin maihin. Kamppailut ovat monesti jääneet erilliskysymyksiin, vaikka ongelmien syyt liittyvät koko politiikan suuntaan ja suurpääoman valtaan. Elinkeinoelämän keskusliitosta ja valtiovarainministeriöstä myös hallitusvasemmiston ja ay-liikkeen johdon piiriin levinneillä puheilla ”kilpailukyvystä” ja ”kestävyysvajeesta” on peitelty todellisia ristiriitoja ja hiljennetty muutosvaatimuksia.

Mitä johtopäätöksiä teemme Suomen tilanteesta? Miten aiomme kamppailla suunnan muuttamiseksi?

Vastarinnan ja vaihtoehtojen toimintaohjelman lisäksi tälle kokoukselle on valmisteltu aloite toisenlaisesta taloudesta. Taloudesta, joka on oikeudenmukaisempi, työllistävämpi, julkisempi, ekologisempi, demokraattisempi ja solidaarisempi. 

Suomi ei ole vararikon partaalla, vaikka jatkuvista vaatimuksista leikata voisi niin olettaa. Kyse on ennen muuta siitä, miten työntekijöiden työn tuloksena syntyvät arvot käytetään.

Me haluamme ensinnäkin ohjata niitä kasinotaloudessa keinottelun sijasta reaaliseen talouteen, jossa luodaan työllä hyvinvointia ja uusia arvoja. Kun yksityiset markkinat eivät ole kiinnostuneita investoimaan ja kehittämään taloutta, pitää valtion, kuntien ja osuuskuntien perustaa uutta tuotantoa. Näin voidaan kehittää esimerkiksi uusia metsäteollisuuden tuotteita, uusiutuvaa energiaa, julkisten palvelujen it-ohjelmistoja ja rakennustoimintaa. 

Toiseksi, kun ajatellaan, miten esimerkiksi Nokian, StoraEnson tai STX-telakan johtajat ja suuromistajat ovat suorastaan tuhonneet tuotantoa, on syytä vaatia työntekijöille valtaa vaikuttaa myös yritysten voittojen jakamista, investointeja ja työllisyyttä koskeviin päätöksiin. Tien avaaminen ulos kriisistä edellyttää finanssimarkkinoiden vallan murtamista, muun muassa suurten pankkien yhteiskunnallista omistusta ja demokraattista ohjausta.

Kolmanneksi vaadimme tulonjaon radikaalia muuttamista. Työmarkkinasopimuksilla on toteutettu viimeksi kuluneen 20 vuoden aikana historiallisen suuri tulonsiirto palkansaajilta pääomanomistajille. Samalla pääomaan kohdistuva verotus on painettu EU-maiden keskitasoa lievemmäksi. 

Tulonjakoa pitää muuttaa pieni- ja keskituloisten hyväksi. Se tarkoittaa kamppailua reilujen euromääräisten palkankorotusten puolesta, työajan lyhentämiseksi ja eläkeiän korottamista vastaan. Toisenlaisen talouden aloitteessa esitämme, että toimeentuloturvan minimitasot nostetaan seuraavan kolmen vuoden aikana 1 200 euroon kuukaudessa ja minimipalkka 1 800 euroon. Tämä korjaisi tulonjaon vääristymää ja elvyttäisi kotimarkkinoita.

Lisäksi esitämme uuden suunnan kuntauudistukselle. Haluamme turvata lähipalvelut, vähentää eriarvoisuutta ja vahvistaa kuntien rahoitusta progressiivisen verotuksen pohjalla. Työväenliike taisteli aikoinaan Suomeen laajan kunnallisen itsehallinnon. Me haluamme jatkaa tällä tiellä kehittämällä sitä osallistuvaan demokratiaan ja osallistuvaan budjetointiin perustuvana lähidemokratiana. Samalla haluamme toteuttaa demokraattisen maakuntahallinnon. 

Näihin ja muihinkin uudistuksiin löytyy rahaa muuttamalla työn ja pääoman välistä tulonjakoa palkansaajien hyväksi, kiristämällä suurten tulojen ja pääomatulojen verotusta, perumalla yhteisöveron alennukset, laittamalla pörssikauppa verolle ja vähentämällä asevarustelua. Uudistukset rahoittavat osaksi myös itse itsensä muun muassa työllisyyden parantuessa. Kyse ei ole siitä, onko meillä varaa uudistuksiin, vaan siitä onko ihmisten hyvinvointi tärkeämpää kuin liikevoitot ja pörssikurssit.

Vapaaksi EU-sopimusten kahleista

Kun Suomi liitettiin Euroopan unioniin, sen luvattiin tuovan vakaan kehityksen. Mutta miten on käynyt? Eurooppa on pahemmassa kriisissä kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Kukaan ei tiedä, mihin EU on menossa. Varmaa on vain, että näin ei voi jatkua.

Pääomaliikkeiden vapauden asettaminen kaiken muun edelle on johtanut siihen, että rahoitusmarkkinoita hallitseva pieni pankinjohtajien ja suursijoittajien joukko on saanut ratkaisevan vallan. Sen keinottelu on vienyt velka- ja finanssikriisiin, jonka laskuja siirretään nyt muiden maksettavaksi. Pankeille on ”piikki auki”, EKP on luvannut pelastaa pankit, maksoi mitä maksoi. Kun kansantalouksiltaan erilaiset valtiot on sidottu euroon ja talouskurisopimuksiin, on eurosta tullut palkkoja ja julkisia menoja leikkaavan ns. sisäisen devalvaation pakkopaita. Työttömiä on enemmän kuin koskaan ja EU:n sisäiset jaot jyrkentyvät.

Euroopan unioni on tienhaarassa. Euroeliitin viitoittama tie on ihmisten kurjistamisen, reaalitalouden taantumisen, demokratian kaventamisen ja kansojen itsenäisyyden polkemisen tie. Se on kovenevan uusliberalismin ja yhä autoritaarisen liittovaltion tie. Tämä politiikka on saanut vastaansa suuret joukkoliikkeet. Niiden edustajat ovat parhaillaan koolla viitoittamassa toisenlaista tietä Alter Summitissa, vaihtoehtoisessa huippukokouksessa Ateenassa.

Vastarinta kurjistamispolitiikalle on synnyttänyt uutta yhteistyötä eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen ja EU-sopimuksia vastustavien kansalaisliikkeiden kesken. Esimerkiksi Alter Summitissa ovat mukana niin Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ja monien maiden ammatilliset keskusjärjestöt kuin Euroopan köyhyyden vastainen verkosto, Attac, Greenpeace ja Vaihtoehto EU:lle. Myös Suomessa on tärkeä saada ay-liike laajemmin mukaan, viemällä viestiä ammattiosastosta ammattiosastoon ja laajentamalla Kriittisen ay-verkoston toimintaa.

Suomen sixpack-hallituksella on euron ja EU:n kriisissä erikoinen rooli. Kataisen ja Urpilaisen johdolla hallitus on toiminut Saksan oikeistohallituksen uskollisimpana aseenkantajana. Mistään muusta Euroopan maasta ei löydy sosialidemokraattien vasemmalta puolelta puoluetta, joka on Vasemmistoliiton tavoin hyväksynyt EU:n kurisopimukset ja vaatinut vaikeuksiin joutuneita maita alistumaan kurjistamiseen, yksityistämiseen ja demokratian alasajoon. Eikä kurjistamispolitiikka koske vain muita. Kataisen hallitus on leikannut julkisia menoja ja kiristänyt veroja jo viidellä miljardilla eurolla, mikä vastaa kymmenesosaa Suomen valtion budjetista.

SKP on osa eurooppalaista joukkoliikettä leikkauspolitiikan torjumiseksi, kehityksen vapauttamiseksi finanssimarkkinoiden vallasta ja demokratian laajentamiseksi kaikilla tasoilla.

Kommunistien aloitteesta on Suomessakin järjestetty mielenosoituksia, kun eurooppalainen ammattiyhdistysliike ja tyytymättömien torien Occupy-liike ovat kehottaneet lakkoihin ja mielenosoituksiin kurjistamispolitiikkaa vastaan. Vaadimme kansanäänestystä EU-sopimuksista.

Kamppailussa EU-sopimuksia vastaan ei ole kyse eristäytymisestä tai selän kääntämisestä vaikeuksissa oleville kansoille. Me emme vaadi vain Suomea irti EU:sta vaan myös muun Euroopan vapauttamista unionin sopimuksista. Samalla kamppailemme finanssimarkkinoiden vallan murtamiseksi muun muassa luomalla julkinen ja demokraattisesti valvottu pankkisektori. Näin valtiot voisivat vapautua velkariippuvuudesta yksityisiin pankkeihin ja saada edullista lainaa yhteiskunnallisesti hyödyllisiin investointeihin esimerkiksi suoraan keskuspankilta.

Haluamme rakentaa yhteistyön Eurooppaa, jossa etusijalla ovat ihmisten ja luonnon hyvinvointi, työntekijöiden oikeudet, demokratia, tasa-arvo ja solidaarisuus. Tältä pohjalta aiomme myös valmistautua ensi kevään EU-parlamentin vaaleihin yhteistyössä Euroopan vasemmiston, muiden kommunististen ja radikaalien vasemmistolaisten puolueiden sekä EU-parlamentin Yhtyneen vasemmiston GUE/NGL-ryhmän kanssa.
 

Kapitalismin kriisi ja2000-luvun alun sosialismi

Kriisit ovat aina kuuluneet kapitalismin historiaan ja sen yrityksiin ratkoa ongelmia. Nyt ei ole kuitenkaan kyse vain suhdannekriisistä. On kyse kapitalistisen järjestelmän kriisistä, jonka erityinen piirre on valtavasti paisuneiden finanssimarkkinoiden tuhoisa rooli. Keinottelu pörssikursseilla ja kuvitteellisilla odotusarvoilla alistaa ja rosvoaa muuta taloutta. Toinen erityinen piirre on monien kriisien samanaikaisuus. Pääomien ylikasautumiskriisiin yhdistyvät muun muassa finanssikriisit, energia-, ruoka- ja ympäristökriisit sekä parlamentaarisen demokratian kriisi. Kyse on myös nykyisen taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kehityksen mallin kriisistä.

Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan joka kolmas työntekijä, yhteensä 1 100 miljoonaa ihmistä, on työttömänä tai sinnittelee köyhyydessä. Epävarmasta, prekaarista työstä on tullut työmarkkinoiden kansainvälinen mittapuu.

Uudet teknologiat, erityisesti informaatioteknologia, ja globalisaatio ovat mullistaneet talouden rakenteita. Sen sijaan, että niiden avulla olisi siirrytty yhteistyöhön ja yhteistä hyvää palveleviin hyödykkeisiin, ovat ylikansalliset yhtiöt tehneet näistä teknologioista taloudellisen sodankäynnin ja sosiaalisen polkumyynnin välineitä. Pääoman voitontavoittelun takia ei ole saatu laajasti käyttöön energiaa säästäviä ja uusiutuvan energian teknologioita, joilla voidaan hillitä ilmastonmuutosta. Vain murto-osalla asevarusteluun vuodessa käytettävistä yli 1 500 miljardista dollarista voitaisiin YK:n arvioiden mukaan ratkaista kipeimmät köyhyyden ja ympäristönsuojelun ongelmat maailmassa.

Kylmän sodan päättymisen ja globalisaation vahvistamien keskinäisten riippuvuuksien piti johtaa rauhan aikaan. Imperialistinen kilpailu energiavaroista ja maailmanherruudesta on kuitenkin tehnyt paikallisista ja alueellisista sodista rakenteellisen osan globaalia kapitalismia. Eikä ole sattuma, että sotia on viime vuosina käyty juuri Lähi-idän alueella ja ympäristössä: Palestiinassa, Irakissa, Afganistanissa, Libyassa ja Syyriassa.

Suomea on kytketty sodan ja Naton joukkoihin askel askeleelta. On aika pysäyttää tämä suuntaa ja palata takaisin liittoutumattomuuden ja rauhanpolitiikan tielle.

Yhdysvaltojen ja muiden läntisten suurvaltojen johtajat ovat halunneet vahvistaa YK:n sijasta G8- ja G20-kokousten asemaa. Uusliberalistisella ja uuskolonialistisella politiikallaan he ovat lisänneet eriarvoisuutta, turvattomuutta ja osattomuutta. Kun lisäksi on levitetty uhkakuvia ”sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä”, on ruokittu maahanmuuttajavastaisuutta ja rasismia.

Samaan aikaan maailmassa on tapahtunut myös toisenlaisia muutoksia. Voimasuhteet ovat muuttuneet muun muassa ns. BRICS-maiden – Kiinan, Intian, Venäjän, Brasilian ja Etelä-Afrikan – taloudellisen nousun myötä. Kiina, Intia ja Venäjä ovat lähentyneet toisiaan.

Voimasuhteiden muutoksista kertovat myös imperialisminvastaiset ja sosialismiin tähtäävät vallankumoukset useissa Latinalaisen Amerikan maissa, joita Yhdysvallat piti aiemmin omana ”takapihanaan”. Latinalainen Amerikka on myös esimerkki siitä, mikä merkitys vasemmiston etenemiselle on taistelevalla ammattiyhdistysliikkeellä ja yhteistyöllä kansalaisliikkeiden kanssa.

Kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen, rauhanliikkeen ja naisliikkeen lisäksi on noussut uusia kansainvälisiä liikkeitä, kuten kansainvälinen ympäristöliike.

Näiden vastavoimien vahvistamisessa on kommunististen puolueiden kansainvälisillä tapaamisilla ja yhteistyöllä keskeinen merkitys. Kommunistinen liike on ainoa todella maailmanlaajuinen poliittinen liike. Tätä kuvaa tunnuksemme ”kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!”

Ennen muuta on kyse siitä, että ihmiskunnan suuria ongelmia ei ratkaista kapitalismin puitteissa. Vai uskooko joku finanssimarkkinoiden ja ylikansallisten yhtiöiden, pörssien ja pankkiirien, Shellin ja McDonaldsin ratkaisevan köyhyyden, työttömyyden, eriarvoisuuden ja ilmastonmuutoksen ongelmat? Tarvitaan perusteiltaan toisenlainen yhteiskunta, jossa omistus, raha ja valta-asema eivät anna kenellekään mahdollisuutta riistää ja alistaa muita.

Juuri kommunistit voivat avata näköaloja vallankumouksellisille muutoksille, 2000-luvun alun sosialismille. Tämä on iso haaste myös keskustelulle SKP:n puolueohjelman ”päivittämisestä”, jota koskeva keskustelu on tarkoitus käynnistää alkavalla kaudella.

Radikaali vasemmistolainen ja punavihreä liitto

Vallanpitäjät ovat Suomessa aina käyttäneet antikommunismia ihmisten pelottelemiseen, leimaamiseen, muutosliikkeiden hajottamiseen ja eristämiseen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen saattoi jonkin aikaa näyttää siltä, että vaihtoehtojen torjumisen argumentiksi riitti sen toteaminen, että esittäjähän on kommunisti. Tänään entistä useammat ovat kuitenkin kiinnostuneita siitä, kykeneekö SKP tuomaan politiikkaan sen vasemmistolaisen vaihtoehdon, jonka hallitusvasemmisto on hukannut.

Monet suomalaiset muistavat, että työelämää ja yhteiskuntaa uudistettiin silloin kun SKP oli vahva. Ja monet nuoret ovat taas kiinnostuneita kapitalismin puitteiden yli menevistä uudistuksista ja marxilaisuudesta. Kommunistinen nuorisoliitto on saanut uutta tuulta purjeisiin. Vaikka esityksiimme suhtaudutaan usein positiivisesti, kehnot vaalitulokset osoittavat kuitenkin harvojen uskovan meidän mahdollisuuksiimme toteuttaa niitä. Leninin sanoin, mitä on tehtävä?

Meille tarjotaan paikkaa politiikan marginaalissa, koska SKP:llä ei ole kansanedustajia. Omissakin järjestöissä kuulee usein sanottavan, että emme näillä voimasuhteilla voi tuolle tai tälle asialle mitään. Politiikassa tilanteet ja voimasuhteet eivät ole kuitenkaan mitään pysyvää. Niitä muovataan aloitteilla, keskusteluilla, kokoamalla voimia toimintaan.

Olemme käyneet keskusteluja radikaalin vasemmistolaisen ja punavihreän liittoutuman kokoamiseksi seuraaviin eduskuntavaaleihin huhtikuussa 2015. Emme ole esittäneet mitään valmista ohjelmaa ja mallia yhteistyölle. Tällaista liittoa ei voi rakentaa ylhäältäpäin julistamalla. Se voi koota laajasti vain kun se syntyy kymmenien ja taas kymmenien erilaisten keskustelujen ja ruohonjuuritasolta kasvavan yhteistyön pohjalle.

Etenkin Vasemmistoliitossa, mutta myös SDP:n ja vihreiden kentällä on paljon näihin puolueisiin pettyneitä. Toisaalta ay-liikkeessä ja kansalaisliikkeissä toimii monia, jotka ovat vailla poliittista tukea ja väyliä vaikuttaa suoraan poliittiseen päätöksentekoon. On ihmisiä, ryhmiä ja järjestöjä, jotka voivat yhteen liittymällä murtaa sen vaihtoehdottomuuden kehän, jossa sama politiikka jatkuu, vaikka vaalien tulokset ja hallitukset vaihtelevat.

Radikaali vasemmistolainen ja punavihreä yhteistyö voi luoda uutta poliittista kulttuuria, jossa ihmisiä ei kutsuta vain tukemaan poliitikkoja vaan tekemään itse politiikkaa omien tavoitteidensa ja oman valtansa hyväksi. Se voi rakentaa osallistuvaa demokratiaa ja puoluerajat ylittävää yhteistyötä työpaikoilla, asuinalueilla, oppilaitoksissa, kulttuurin ja muilla aloilla.
 

Uusi polvi SKP:n johtoon

Poliittisilla teoilla voimme lunastaa laajemmin ihmisten luottamuksen SKP:hen ja tehdä vaihtoehtomme näkyvämmäksi. Se tarkoittaa työväenluokan puolueelle elintärkeiden yhteyksien laajentamista työpaikoille ja ammattiyhdistysliikkeeseen. Me voimme itse kukin toimia niin, että muut näkevät kommunistit siellä, missä tarvitaan heikommassa asemassa olevien auttajia ja taistelun järjestäjiä. Meillä on tietoa, kokemuksia ja yhteyksiä, jotka voimme ottaa yhteiseksi voimaksi. Meillä on Tiedonantaja, jonka lukijoiksi ja tilaajiksi voimme kutsua kaikkia kiinnostuneita muun muassa sosiaalisessa mediassa. SKP:ssä olemme myös valmiita ryhtymään sanoista tekoihin kommunistien voimien yhdistämiseksi.

Hyvät toverit, uusi polvi on ottamassa vastuuta SKP:n johdossa kaikilla tasoilla. Se tuo uusia ideoita ja uusia tapoja toimia. Ja mikä parasta, se tuo lisää yhteyksiä ja näköaloja puolueelle.

Tänään ja huomenna on kuitenkin vielä monia keskusteluja ja paljon työtä tehtävänä, ennen kuin voimme Elvi Sinervon sanoin todeta ”tien viitat on lyöty, taistelu edessä avoin”. Toverit, ystävät, tartutaan siis töihin!

(Valokuva Veikko Koivusalo)