Kokoomus vie, muut…?

Eilisillan valtuuston budjettikeskustelu kertoi kunnallispolitiikan painotusten rajusta oikeistolaistumisesta. Keskustelun pääteemoja olivat tuottavuusohjelma, jolla vähennetään menoja ja työntekijöiden määrää, ja palvelujen tuottamisen uusi strategia, jolla lisätään kilpailuttamista ja yksityistämistä.

Kaupunginjohtaja Pajunen kiteytti tuottavuusohjelman ja uuden palvelustrategian sisällöksi: vähemmän henkilöstöä ja vähemmän tiloja. Kokoomuksen edustajat olivat ”erittäin tyytyväisiä”, uhosivat ”rohkeaa tarttumista Kouluverkkoon” ja kehuivat uutta palvelujen tuottamisen strategiaa, jolla voidaan siirtää osa kaupungin palveluista yksityisten markkinoiden bisnekseksi. 

Tekeillä on ”uusi Pajusen lista” – tällä kertaa palvelujen ja työpaikkojen vähentämis-, kilpailuttamis- ja yksityistämislista. 

Kokoomuksen johdolla valmistellun budjettisopimuksen hyväksyneet SDP:n ja VAS:n edustajat olivat täysin altavastaajina. Tuottavuusohjelma on määritelty ilman mitään kriteerejä palvelujen vaikuttavuudesta. Palvelustrategian valmistelussa on taas sivuutettu kokonaan asukkaiden tarpeet ja kuuleminen. Koko hanke on kuin suoraan EK:n ja Kauppakamarin papereista. Budjettineuvotteluissa kaupunginjohtajan esitykseen lisätyillä summilla vain pienennettiin leikkauksia, mutta ne ovat yhä reaalisesti kymmeniä miljoonia. Henkilöstömenojen mitoitus merkitsee satojen työpaikkojen vähentämistä….

Pekka Saarnion esittämän VAS:n ryhmäpuheenvuoron mukaan ”omista näkemyksistä kiinni pitäminen ei johda tuloksiin”.  Politiikassa tarvitaan tietysti yhteistyötä, sopimista ja liittoutumia. Nyt niitä vie kokoomus, ja muut eduskuntapuolueet kulkevat vikisten perässä. Tällä tiellä tulokset ovat yhä oikeistolaisemmat ja kompromisseja tehdään kerta kerran jälkeen oikeistolaisemmissa puitteissa.

Mitään muutoksen ja sen voimien kasvattamisen strategiaa ei VAS:n ja SDP:n alistuneissa puheissa esitetty. Aivan erityisesti niistä puuttuivat asukkaiden ja työntekijöiden omat aloitteet, osallistuminen ja toiminta.

Minusta vasemmisto ja vihreät voivat olla muutoksen tekijä nimenomaan silloin, kun ne luottavat siihen voimaan, joka kasvaa asukkaiden ja työntekijöiden joukkotoiminnasta. Politiikan subjekteina ei pidä nähdä vain kabinettien neuvottelijoita. Toinen muutoksen edellytys on asialistan määrittely olennaisesti toisin. Esimerkiksi Helsingissä budjetin tulopuolelta puuttuu pari-kolmesataa miljoonaa euroa kaupungin omistamien liikelaitosten voittoja ja alakanttiin arvioituja verotuloja. Tai sopeudutaanko tekemään kunnallispolitiikkaa valtion rahoitusosuuden supistamisen, pääomatulojen kunnallisen verovapauden ja muista kuin asukkaiden tarpeista lähtevän kilpailuttamisen ja yksityistämisen ehdoilla?

Siinä missä SDP ja VAS keskittyivät kabinettipolitiikkaan, Perussuomalaisilla ei näytä olleen edes sitä. PersS hyväksyi kokoomuksen johdolla tehdyn budjettisopimuksen vaatimatta sen mitään kohtaa muutettavaksi. 

Kuusituntisen keskustelun kuluessa pidettiin myös monia vaalipuheita. Samat edustajat, jotkaaikovat juuri budjetissa päättää esimerkiksi vanhustenpalvelujen heikentämisestä ja päivähoidon alibudjetoimisesta, puhuivat vuolaasti näiden palvelujen parantamisen tarpeesta. Välillä ei tiennyt itkeäkö vai nauraa. 

Aikoinaan uuden poliittisen kulttuurin airueena esiintyneet vihreät kunnostautuivat nyt esittämällä tuottavuusohjelman valmisteluun ulkopuolista konsulttia ja pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämishankkeen siirtämistä valtioneuvoston asettamalle selvitysmiehelle.

Hei, haloo!?

Eikö vihreissä ole opittu mitään Helsingin viime vuosien suurimpiin munauksiin kuuluvista hankkeista, kun konsulttifirmalta tilattiin totaalisen epäonnistunut kouluverkkoselvitys ja toiselta konsulttifirmalta yhtä katastrofaalinen pitkäaikaissairaanhoidon uudelleenorganisointi. Tai kun Osmo Soininvaara epäonnistui täysin yrittäessään selvitysmiehenä juntata Lahden seudun kuntia yhteen? 

Oma lukunsa valtuustossa oli kokoomuksen demokratiakäsitys. Kun demariryhmän Lilli Autti toi käsittelyyn omat esityksensä, kokoomuksen ryhmyri Laura Räty vaati SDP:ltä ryhmäkuria ja valtuuston varapuheenjohtaja Bogomoloff asetti kyseenalaiseksi jopa Autin aseman sosiaaliviraston työntekijänä.

Tällaisen komentokulttuurin torjumisen sijasta valitettavan moni vasemmiston ja vihreiden valtuutettu alistui eikä uskaltanut tehdä tai kannattaa muutoksia budjettisopimukseen. Näin siitä huolimatta, että suurin osa valtuutetuista sai tietää sopimuksen sisällöstä vasta kun se oli lyöty lukkoon.  

Kirjoita kommentti