Metropoli-politiikkaa?

Helsingin seudun 14 kunnan valtuustot kokoontuivat eilen illalla Vantaalla urheiluhallissa pidettyyn info- ja keskustelutilaisuuteen seutuhallinnosta. Tilaisuus itsessään kuvasti seutuhallinnon erästä ongelmaa: pääosan ajasta käyttivat johtavat virkamiehet, jotka olivat valmistelleet selvityksen. Keskustelun lähtökohtana oli kehno raportti ja tilaisuuden jäörjestelyt onnettomat.

Yksi asia tuli selväksi: Kokoomus ja johtavat virkamiehet eivät halua demokraattisesti valittua seutuhallintoa. Heille sopii nykyinen malli, jossa isoja ratkaisuja voidaan sopia pienessä piirissä. Iskusanoja olivat ketterä innovatiivinen verkostoituminen globaaliin kilpailuun. 

Lain mukaan kuntien hallinnon pitäisi perustua asukkaiden itsehallintoon. Tästä ollaan todella kaukana tässä nykyisessä seutuhallinnossa, jossa päätöksenteko on karannut niin asukkaiden kuin vaaleilla valittujen valtuustojen ulottumattomiin. Kun avoimuudesta ja kansalaisten osallistumisesta ei ole tietoakaan, on helpompi junailla läpi kyseenalaisia päätöksiä.

Kuvaavaa on, että konkreettisin laajasta seutuselvityksestä käteen jäänyt esitys oli ehdotus matropolikaavasta, joka korvaisi kuntien yleiskaavan, jonka päättämistä varten muodostettaisiin uusi pieni epädemokraattinen toimielin ja jonka osalta poistettaisiin valitusoikeus ELY-keskukseen. Tällaisessä metropolikaavassa ratkaistaisiin pitkälle rakennettavat alueet, kauppapaikat, liikenneratkaisut, laajemmat viheralueet jne. 

Seutuhallinnon selvityksessä kyllä todettiin asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien parantamisen tarve. Käytännössä juuri asukkaiden osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet loistivat poissaolollaan selvityksen valmistelussa ja virkamiesjohdon esityksissä. 

Vaaleilla valittavaa seutuvaltuustoa vastustaneet väittivät sen tuovan byrokratiaa. Mitä muuta nykyinen seutuhallinto sitten on? Vaaleilla valittava seutuvaltuusto ei ole vain yksi uusi päätöselin. Kyse on ennen muuta siitä, ovatko päättäjät vastuussa äänestäjille, voivatko asukkaat vaikuttaa seutupolitiikkaan ja onko päätöksenteko läpinäkyvää. Samalla seutuvaltuuston alaisuuteen pitäisi tietysti koota nykyinen hajanainen ja vailla demokraattista ohjausta toimiva sekava, virkamiesvaltainen, salaileva ja usein epämääräisiin kumppanuuksiin elinkeinoelämän kanssa perustuva seutuhallinto. 

SKP esitti jo 60-luvulla vaaleilla valittavaa demokraattista maakunta- tai seutuhallintoa. Se on kunta- ja palvelurakennemuutoksen myötä entistä ajankohtaisempi asia. Se on myös vaihtoehto esimerkiksi Helsingin ja Vantaan kuntaliitokselle, joka ei ole ratkaisu seudullisiin, paljon laajempaa aluetta koskeviin haasteisiin – ja voi jopa vaikeuttaa seutuyhteistyötä ja voimistaa seudun kielteistä eriytymistä. Seutuhallinnon tehtävät pitää samalla rajat selvästi seudullisiin asioihin. Peruspalvelut ovat pääsääntöisesti lähipalveluja, joiden järjestäminen pitää päättää kuntatasolla ja siinä taas tarvitaan lisää lähidemokratiaa, myös uudenlaista osallistuvaa demokratiaa. 

Kirjoita kommentti