Jytky ja ulos?

Jytky ja ulos?

Politiikassa ei ole puuttunut jännitystä ja yllättäviä käänteitä. Perussuomalaiset yllättivät ensin vaalijytkyllä ja nyt päätymällä ulos hallitusneuvotteluista. Mutta on jotain pysyvääkin. Kokoomus on johdonmukaisesti pankkien, suursijoittajien ja euroeliitin asialla.

Miksi suhtautumisesta EU:n velkakriisin hoitamiseen tehtiin kysymys, jolla perussuomalaiset pelattiin ulos hallitusneuvotteluista? Onko lojaalisuus rahoitusmarkkinoiden ja EU:n johtajille suurempi tekijä hallitusneuvotteluissa kuin vaalien tulos?

Tiettävästi Soinille esitettiin mahdollisuus, että perussuomalaisten ei tarvitse äänestää Portugalin kriisipaketin ja europlus-paketin puolesta. Soini oli itsekin aiemmin väläytellyt jotain sen suuntaista. Mutta Kataisen vaatimus sitoutua jatkossa hallituksen EU-politiikkaan oli perussuomalaisten ryhmälle liikaa.

Timo Soinille tarjotaan näin kuin tarjottimella valtit tuleviin presidentinvaaleihin ja kuntavaaleihin. Toisaalta perussuomalaisten oppositiopolitiikan johdonmukaisuus saattaa olla vähän niin ja näin. Esimerkiksi Helsingin ja Espoon kaupunginvaltuustoissa perussuomalaiset ovat toimineet budjettiratkaisuissa kokoomuksen apupuolueena.

SDP sai neuvotteluissa kokoomuksen kanssa kirjatuksi useita tavoitteita tiukemmasta linjasta euromaiden talouskriisin hoitamisessa. Suuri osa niistä jäi kuitenkin vain tavoitteiksi, joihin luvataan pyrkiä, mutta joita ei aseteta ehdoksi Portugalin pankkituelle. Europlus-paketin uusliberalistista ja EU-komission valtaa kasvattavaa linjaa, saati pankkijärjestelmää ja finanssipääoman valtaa ei niillä muuksi muuteta.

SDP sitoutui samalla tukemaan vyökiristämisen ja yksityistämisen ohjelmia Kreikassa, Portugalissa ja muissa kriisimaissa. SDP jopa vaatii lisää yksityistämistä.

Demareiden olo porvariseurassa voi tulla uusien eurokriisien ja leikkauslistojen kanssa aika orvoksi. SDP:ssä tehdyt kriittiset arviot aiemmasta hallitusyhteistyöstä kokoomuksen kanssa on unohdettu yllättävän nopeasti. Vihreissä niitä ei ole ehditty tehdäkään.

Tekeillä on hävinneiden hallitus, jonka muodostajien linjat ovat monessa suhteessa varsin ristiriitaisia. Tosin ei voi kehua tulevan oppositionkaan suorituksia. Keskusta ei ole kyennyt irtisanoutumaan Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten linjoista. Vasemmistoliiton johto puolestaan paljasti EU-kriittisyytensä olevan kaupan, kun se ilmoittautui halukkaaksi hallitukseen vielä senkin jälkeen kun kokoomus ja SDP olivat sopineet europaketista ja perussuomalaiset jättäneet hallitusneuvottelut.

Tarve vahvistaa selkeästi vasemmistolaista ja punavihreää oppositiota ja vaihtoehtoa oikeistopolitiille, eurokurille ja rasismille on suuri. Siitä olisi hyvä keskustella myös kommunistien, vasemmistoliittolaisten ja muiden kiinnostuneiden kesken.

Ratkaisevaksi jää kysymys siitä, mitä tapahtuu hallituskabinettien ja eduskuntatalon ulkopuolella. Kuinka moni meistä tyytyy seuraamaan poliittista peliä katsomosta – kuinka moni lähtee itse kentälle, myös vaalien välillä?

Kirjoita kommentti