Ryhmäteatterin kritiikki kilpailuyhteiskunnasta

Kävin eilen illalla katsomassa Ryhmäteatterin ”työelämätrilogian” kolmannen osan Jatkuvaa kasvua. Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän käsikirjoittaman sarjan edelliset osat – Päällystakki (komedia työelämän huononemisesta) ja Euroopan taivaan alla (komedia työvoiman liikkuvuudesta) olivat virittäneet odotukset korkealle.

Tarina Antero Alapylpyrästä, tavallisesta perusinsinööristä, joka menettää työpaikkansa, joutuu yrittäjäksi ja kilpailuyhteiskunnan oravanpyörään, on täynnä sketsejä ja näyttelijät komedian esittäjien kärkeä. Silti tai juuri siksi vaikuttavimmassa kohtauksessa mennään tunteiden toiseen laitaan, kun Anteron ex-vaimo on aikeissa tehdä itsemurhan ja sattumalta paikalle osunut, mielisairaalasta ”ulkoistettu” Anteron lapsuudenihastus kertoo kaiken synkän keskeltä löytyvästä välittämisestä niin kauniisti, että ex luopuu aikeistaan.

Ryhmäteatteri kysyy, miksi alistua kapitalistisen kilpailuyhteiskunnan ehtoihin? Voimme hylätä ne, asettaa elämässä tärkeät asiat rahan edelle, välittää toisistamme. – Suosittelen.

(Kuva Ryhmäteatteri)

Kirjoita kommentti