”Give Peace a Chance”

John Lennonin laulu ”Give Peace a Chance” tuli mieleen kun luin Minskin neuvotteluissa syntyneestä sopimuksesta Ukrainan sodan lopettamiseksi.

Alusta alkaen on ollut selvää, että Ukrainan kriisiin ei ole sotilaallista ratkaisua. Minskin neuvottelujen tuloksena syntynyt sopimus tulitauosta ja konfliktin ratkaisemisen keinoista, tarjoaa nyt mahdollisuuden rauhaan ja jäljellä olevien monien ongelmien rauhanomaiseen ratkaisemiseen.

Ukrainassa ovat vastakkain monet erilaiset voimat. Kyse on sisällissodasta, jossa joukkoja on useampia kuin vain Ukrainan hallituksen joukot ja ns. separatistit. Molemmilla puolilla on useampia ja myös keskenään kilpailevia aseistettuja joukkoja. Vastakkain ovat myös Venäjä, EU ja Yhdysvallat.  Kilpailevia intressejä on EU:n sisällä, samoin EU:n ja USA:n välillä. Osa EU-maiden johtajista samoin kuin USA ovat neuvottelutien sijasta keskittyneet vastakkainasettelun voimistamiseen suhteissa Venäjään. Suurimat kärsimykset ovat tässäkin sodassa joutuneet kokemaan siviilit.

Venäjältä on separatistien puolelle tullut aseita, palkkasotilaita ja muuta tukea. Toisaalta USA ja EU:n ovat tukeneet taloudellisesti Ukrainan hallitusta ja eräät Nato-maat ovat antaneet Ukrainan hallitukselle aseita ja sotilaallisia neuvonantajia. Erityisesti Yhdysvallat on tukenut hankkeita Ukrainan Nato-jäsenyydestä, vaikka oli aikoinaan luvannut ettei Nato laajene Venäjän rajoille ja vaikka Venäjän johto varoitti nimenomaan Ukrainan Nato-jäsenyydestä.

* * *

Minskin sopimus syntyi Ukrainan, Venäjän, Saksan ja Ranskan valtiopäämiesten neuvottelujen tuloksena. Muodollisesti sopimuksen allekirjoittivat kuitenkin kolmen osapuolen kontaktiryhmään kuuluvat Ukrainan, Venäjän ja Ety-järjestön edustajat, sekä – toisessa huoneessa – Donetskin ja Luhanskin alueen ns. separatistijohtajat.

Sopimuksen 13 kohdan toteuttaminen on vielä iso haaste. Nyt näyttää, että tulitauko on saatu aikaan, taistelujen kerrotaan hiljenneen. Molemmin puolin on kuitenkin ääriryhmiä, jotka eivät ole sitoutuneet sopimukseen. Venäjän johto on vedonnut ns. separatisteihin sotatoimien lopettamiseksi ja sopimuksen toteuttamiseksi. Vastaavasti pitää  USA:n ja EU:n painostaa Ukrainan armeijan rinnalla taisteluja käyneiden äärioikeistolaisten Oikean sektorin ja Azovin joukkojen sotilaallisen toiminnan lopettamiseksi.

Edelliseen tulitaukosopimukseen verrattuna uusi sopimus on konkreettisempi. Tämä koskee tulitauon lisäksi muun muassa raskaan aseistuksen vetämistä, humanitaarista apua, vankien vaihtoa ja sopimuksen toteuttamisen aikatauluja. Sopimus edellyttää kaikkien ulkomaisten joukkojen, aseistuksen ja palkkasotilaiden vetäytymistä Ukrainasta Ety-järjestön valvomana. Erittäin tärkeä osa sopimuksessa on uuden perustuslain laatiminen Ukrainaan vielä tämän vuoden aikana. Tässä kohdassa todetaan perustuslain uudistamisessa keskeiseksi vallan hajauttaminen sekä Donetskin ja Luhanskin alueiden erityisaseman määritteleminen lailla. Sopimuksen mukaan perustuslain uudistus on ehto sille, että Ukrainan koko valtioraja palautetaan maan valvontaan. Lisäksi palautetaan normaalit talous- ja sosiaalisuhteet sekä aloitetaan keskustelut paikallisvaalien järjestämisestä Donetskin ja Luhanskin alueilla.

* * *

Paljon riittää siis vielä neuvoteltavaa. Merkille kannattaa panna sekin, mistä sopimuksessa ei puhuta. Siinä ei puhuta separatistien itsenäiseksi julistamista alueista eikä kiistetä niiden kuulumista Ukrainaan. Toisaalta sopimuksessa ei puhuta mitään Krimistä, jonka Venäjä otti haltuunsa. Nämä ovat realiteetteja, vaikka siitä ei osapuolten kesken olekaan voitu sopia.

Vielä pari isoa asiaa, joista sopimuksessa ei puhuta: Ensinnäkin Nato ja toiseksi Ukrainan taloussuhteet Euroopan unionina Venäjän kanssa. Näidenkin osalta tästä konfliktista on kuitenkin tarpeen tehdä johtopäätöksiä – ja varmaan jo monella taholla on jo tehtykin.

Ukrainan pysyminen erossa Natosta on parasta sekä ukranalaisten että Euroopan turvallisuudelle. Jos tämä olisi ollut alusta alkaen selvää, tapahtumat olisivat voineet kulkea toisin ja ainakin Venäjän reaktiot olisivat varmaan olleet toisenlaiset.

Myös EU:ssa on syytä itsekriittisiin arvioihin. Aikoinaan kun EU ryhtyi kehittämään Itäisen kumppanuuden ohjelmaa vuonna 2008, jätettiin Venäjä sen ulkopuolelle. Sama virhe toistettiin Ukrainan kanssa käytävissä neuvotteluissa assosiaatiosopimuksesta, jossa ei otettu huomioon Ukrainan taloudellisia suhteita Venäjälle.

Kuvaavaa kriisin monitasoisuudelle on sekin, että samaan aikaan Minskin neuvottelujen kanssa jatkui Ukrainassa oikeudenkäynti kommunistisen puolueen kieltämiseksi. Demokraattisten oikeuksien turvaaminen kaikille ukrainalaisille onkin iso haaste, joka koskee monien erilaisten vähemmistöjen ohella myös sananvapautta ja poliittisia toimintaoiukeisia. Yhtä vähän kuin tulitauosta voitiin sopia ilman eri osapuolten osallistumista, voidaan ajatella perustuslain uudistamisen ja demokraattisten vaalien onnistuvan ilman kaikkien ukranalaisten poliittisten voimien osallistumista.