Kunta- ja aluevaalit saivat vahvasti yleispoliittisen luonteen. Sosialidemokraatit voittivat sekä kunta- että aluevaaleissa lupauksilla, että kaiken voi tehdä reilummin. Lisää julkisten menojen leikkauksia luvanneet perussuomalaiset sen sijaan kokivat rökäletappion.

Vaaleista tuli vastalause oikeistolaisen hallituksen politiikalle, joka on leikannut ihmisten arjen hyvinvointia ja heikentänyt kuntien ja hyvinvointialueiden palveluja. Se näkyi erityisen selvästi isojen kaupunkien siirtymisessä vasemmalle. Merkittävää on myös keskustan uusi nousu.

*****

Helsingissä on aikaisemminkin ollut valtuustossa punavihreä enemmistö, mutta politiikkaa on tehty laajalla konsensuksella kokoomuslaisen pormestarin johdolla. Löytyykö uudesta SDP:n ryhmästä halua ottaa etäisyyttä kokoomukseen ja nojata punavihreään enemmistöön? Ja haluavatko vihreät sitä?

SDP:n tiukka kisa pormestarin paikasta ja galluppien Vasemmistoliitolle ennustama mahdollisuus nousta valtuuston kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi kanavoivat muutoksen toiveet Helsingissä SDP:lle ja VAS:lle.  Vaaleihin koottu uusi asukas- ja ympäristöliikkeiden sitoutumattomien aktivistien ja kolmen pienen puolueen – kommunistien, feministien ja eläinoikeuspuolueen – yhteenliittymä jäi noiden odotusten varjoon.

Asukkaiden ääni -yhteislista ei päässyt julkisuudessa haastamaan valtuustopuolueita eikä esille listana, jolta on mahdollisuus nousta valtuustoon. Nämä taisivat olla ensimmäiset vaalit, joissa Asukkaiden äänen kaltaista vaihtoehtoa ei kertaakaan edes mainittu Helsingin Sanomien ja Ylen jutuissa. Haasteena on myös paikallisen median supistuminen ja sosiaalisen median pirstaleisuus – yhteisen julkisen keskustelun foorumien puute.

Yhteislista syntyi vasta muutama kuukausi ennen vaaleja, se lähti takamatkalta ja vasta hakien tapoja avata uusia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Tulos ei ole hyvä. Aanimäärä jäi vaatimattomaksi ja paikka valtuustossa jäi kauas. Se näytti kuitenkin, että kuntavaalien ei tarvitse olla puolueiden monopoli ja uudenlaiset liittoutumat ovat mahdollisia.

*****

Muuttuuko suunta? Paineita siihen tulos lisää. Mutta yleispolitiikka voi muodostaa myös jarruja muutokselle. SDP on jo jonkin aikaa katsonut kokoomusta mahdollisena kumppanina seuraavassa hallituksessa. Samaan suuntaan ovat katselleet myös vihreät.

Kuntien ja hyvinvointialueiden palvelujen suurimmat ongelmat liittyvät liian vähäiseen rahoitukseen. Esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalvelujen rahoituksen riittämättömyys ei ole tullut yllätyksenä. Se on kaikkien eduskuntapuolueiden sote-uudistukselle hyväksymän menokehityksen leikkaamistavoitteen tulos.

Samaan aikaan kun vaalikentillä kampanjoitiin kuntien ja hyvinvointialueiden palvelujen puolesta, esitti hallitus jättimäisen ohjelman asevarustelun ja muiden sotilaallisten menojen lisäämisestä. Jos eduskuntapuolueet sen siunaavat, uhkaa hyvinvointipalvelujen rahoituskriisi vain pahentua.

*****

Helsingin uudella valtuustolla on useimmista kunnista ja hyvinvointialueista poiketen mahdollisuuksia tehdä poliittisia valintoja, joilla parannetaan palveluja ja hyvinvointia. Nyt vaalien jälkeen kannattaakin seurata, miten se näkyy esimerkiksi uuden valtuuston päättäessä kaupunkistrategiasta ja budjettiraameista.

Helsingin kaupunkikonsernin viime vuoden tilinpäätös on 430 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Ohjataanko ylijäämistä osa palvelujen parantamiseen, mm. kouluihin, terveydenhuoltoon ja vanhuspalveluihin? Luodaanko Helsinkiin uusi malli edullisten vuokra-asuntojen rahoitukseen ja rakentamiseen, kun hallitus ajaa ara-lainoituksen alas? Hylätäänkö vuoden 2016 yleiskaavan ylimitoitetut rakentamistavoitteet ja suojellaan lähiluontoa ja kulttuuriympäristöjä? Korvataanko pormestarimalli ja jättilautakunnat asukkaiden osallistumiseen ja lähidemokratiaan perustuvalla uudella hallinnolla?