Sosiaalihuollon asiantuntija ja kansalaisliikkeiden aktivisti Olli Salin menehtyi nopeasti edenneeseen syöpään 2. elokuuta Suursuon sairaalassa. Suruviesti yllätti ja tuntui epäoikeudenmukaiselta, kun sote-palvelujen kehittämiseksi väsymättä toiminut Olli ei ehtinyt itse nauttia pidempään eläkevuosistaan. Hän oli kuollessaan 74-vuotias.

*****

Hämeenlinnassa syntynyt Olli tuli opiskelemaan valtiotieteitä Helsingin yliopistoon suurten ikäluokkien nuorten vasemmistolaistumisen, kansainvälistymisen ja kulttuuriradikalismin aikaan. Vastausten hakeminen ajan ongelmiin vei Akateemiseen Sosialistiseuraan.

Politiikka ei ollut vain iskulauseita vaan ennen muuta konkreettisia tekoja. Ollilla oli kykyä organisoida ja hän päätyi esimerkiksi kansainvälisellä nuorison ja opiskelijoiden festivaalilla Berliinissä 1973 vastaamaan lähes 800 hengen suomalaisen ryhmän logistiikasta – eikä ehtinyt festivaalista nähdä juuri muuta kuin avajaiset.

Olli yhdisti asiantuntemuksensa ihmisten auttamiseen ja kansalaistoimintaan. Toimiessaan Tapaturma- ja sairausinvalidien liitossa toiminnanjohtajana ja puheenjohtajana yhteensä 20 vuotta, hän oli mukana järjestämässä maksutonta sosiaalineuvontaa ja ajamassa mm. kansanterveyslakia, sosiaalihuoltolakia, vammaispalvelulakia ja sosiaaliturvan parantamista.

Siirtyminen Helsingin sosiaali- ja kriisipäivystyksen päälliköksi oli tälle luontevaa jatkoa. Olli piti tärkeänä ihmisten kohtaamista kasvokkain, aitoa kuulemista ja moniammatillista auttamista. Hän oli asiantuntija, jota päättäjätkin kuuntelivat ja josta pidettiin niin henkilöstön kuin järjestöjen piirissä.

Aktiivisuus sote-asioissa ja asukasliikkeissä veivät myös kunnallisiin luottamustehtäviin. Vuonna 1993 Olli valittiin ensi kerran Helsingin valtuustoon ja hän toimi yli 30 vuotta erilaisissa luottamustehtävissä, kuten työväenopiston johtokunnassa, työllistämistoimikunnassa ja viimeksi vanhusneuvostossa.

*****

Politiikka ei ollut Ollille sopeutumista markkinoiden vaatimuksiin tai vain puoluepolitiikkaa. Se oli uudistamista, kansalaistoimintaa ja laajaa yhteistyötä. Hän oli aktiivinen myös kaupunginosayhdistyksissä, lähiterveysasemien puolustamisessa, Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin! -liikkeessä, Siirtolapuutarhaliitossa, Kallio-Vallilan Eläkeläisissä, Vallilan kirjaston ystävissä, rauhanliikkeessä, Venäjä-seurassa…

Ollilla oli keskeinen rooli, kun Pro kuntapalvelut ja Asukkaiden Helsinki -verkostot nostivat esille mahdollisuuden ohjata kaupungin ylijäämistä ja energialaitoksen voitoista lisää rahaa peruspalveluihin. Hän ei hyväksynyt palvelujen alibudjetoimista ja eriarvoisuutta lisäävää lähipalvelujen karsimista. Eläkeläisten viestissä hallituksen viime syksyn budjettiriiheen hän esitti varojen siirtämistä suurituloisten verohelpotuksista, isojen yhtiöiden tukiaisista ja asevarustelusta ihmisten auttamiseen, luonnonsuojeluun ja ilmastotekoihin.

Kommunistisen puolueen hajottaminen oli jo opiskeluvuosinaan SKP:hen liittyneelle Ollille iso pettymys. Uusi pettymys tuli, kun voimia uudelleen koonnut Vasemmistoliitto lähti hallitukseen toteuttamaan leikkauspolitiikkaa – tielle, joka johti myöhemmin myös Naton kannattamiseen. Hän jatkoi puolueisiin sitoutumattomana, mutta ei luopunut ihanteistaan.

Perhe, Marketta ja lapset perheineen olivat Ollille tärkeitä. Ja aina tavatessa, lähtivät myös terveiset muiden läheisille.

Olli Salinin kuolema jätti ison aukon. Mutta Olli jätti työllään ja aktiivisuudellaan myös jäljen, jonka vaikutus jatkuu.

YRJÖ HAKANEN

JUSSI LILJA

(Muistokirjoitus Tiedonantajaan 7/2024, kuva Toivo Koivisto,)