Käännytyslaissa on yhä selvemmin kyse enemmästä kuin yhdestä rajatusta poikkeuslaista. ”Pyrimme muuttamaan kansainvälisen oikeuden tulkinnan”, julistaa ulkoministeri Elina Valtonen tänään Iltalehdessä. Ja oikeuskansleri Tuomas Pöysti säestää Helsingin Sanomissa: ”Aina voi hakea uutta käytäntöä” EU:n tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjaan.

Käännytyslailla ollaan siis tietoisesti murtamassa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja EU-oikeutta.

Perusteluna on maailman muuttuminen ja Venäjän uhka. Maailma onkin muuttunut ja Venäjä hyökännyt Ukrainaan. Mutta vähentääkö tämä ihmisoikeussopimusten ja kansainvälisen oikeuden merkitystä? Eikö pikemminkin päinvastoin?

*****

Oikeuskansleri perustelee EU-oikeuden ja ihmisoikeussopimusten syrjäyttämistä sillä, että Suomen tapaus on erilainen kuin aiemmat tapaukset, joissa Puolan ja Liettuan rajaviranomaiset työnsivät takaisin rajan yli ja turvapaikkaa hakemaan pyrkineet. Hän väittää, että aiemmissa tapauksissa oli kyse siitä, että ”vieraan vallan viranomaiset katsoivat ihmissalakuljettajien toimintaa sormiensa läpi” mutta Suomen kohdalla siitä, että Venäjänä ”turvallisuuspalvelu on järjestämässä sitä”.

Ainakin mediassa kerrottiin kuitenkin myös Puolan ja Liettuan tapausten olleen Valko-Venäjän ja Venäjän viranomaisten yhdessä junailemaa hybridivaikuttamista ja turvapaikanhakijoiden ns. välineellistämistä. Eikä ihmisten joutuminen valtioiden politiikan välikappaleeksi tietenkään poista heidän ihmisoikeuksiaan.

Julkisuuden ja demokratian kannalta on ongelmallista se, että oikeuskansleri perustelee kantaansa tiedusteluviranomaisten kokoamilla salaisilla tiedustelutiedoilla. Näitä tietoja ei ole annettu edes kansanedustajille, joiden pitäisi ratkaista, onko poikkeuslaille tarvetta.

Luottamusta näihin tietoihin ei ainakaan vahvista sisäministeri Mari Rantasen itärajan sulkemisen yhteydessä A-studiossa niihin perustuen esittämä arvio, että ”Suomeen pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrä voisi liikkua jopa miljoonissa… Kukin voi katsoa internetistä, kuinka paljon väkeä on esimerkiksi Afrikan tietyissä maissa, joten se potentiaali on todella suuri”.

Oikeuskanslerin pitäisi lain mukaan valvoa tasavallan presidentin ja hallituksen toiminnan lainmukaisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Itse en osaa luottaa tässä tehtävässä Tuomas Pöystiin. Hän hyväksyi aikoinaan sote-uudistuksen valmistelusta vastanneena projektinjohtajana ja alivaltiosihteerinä sekä sen jälkeen oikeuskanslerina kaikki perustuslain vastaisina kaatuneet erilaiset esitykset sote-uudistuksesta. Silloinkin oli kyse erityisesti suhtautumisesta perustuslaissa taattuihin perusoikeuksiin.

*****

Hallitus ja perustuslakivaliokunnan enemmistö ovat nyt valmiita syrjäyttämään ihmisoikeuksia poikkeuslailla – vastoin velvoittavia kansainvälisiä sopimuksia ja EU-oikeutta. ”Valiokunta ei ole selvästi ymmärtänyt, mitä EU-oikeuden etusijaperiaate tarkoittaa”, kommentoi eurooppaoikeuden professori Juha Raitio lakiesityksen käsittelyä hallintovaliokunnassa. Oikeustieteilijät ovat poikkeuksellisen laajasti ja yksimielisesti sillä kannalla, että nyt äänestettävä lakiesitys on oikeudellisesti kestämätön ja virheellinen. Hallintovaliokunta teki esitykseen jopa turvapaikan hakijoiden vähääkin oikeusturvaa heikentävän rajauksen.

Eikä kyse ole vain turvapaikanhakijoista. Jos poikkeuslailla voidaan syrjäyttää yhden ihmisryhmän perusoikeudet, mikä estää tekemästä samaa seuraavaksi joidenkin muidenkin kohdalla?

Poikkeuslailla ei poisteta niitä syitä, jotka ajavat ihmisiä kotiseudultaan, hakemaan muualta turvaa ja parempaa elämää. Siihen tarvitaan ihan toisenlaisia toimia – ja niitäkin hallitus on ajamassa alas, esimerkiksi leikkaamalla kehitysyhteistyön määrärahoja.

Se, että Venäjä – ja muualla jotkut muut valtiot – käyttävät siirtolaisuutta ja pakolaisuutta politiikkansa välikappaleina, ei poista näiden ihmisten oikeuksia. Se ei myöskään anna Suomen viranomaisille oikeutta käännyttää ketään kuolemaan tai vakavien ihmisoikeusloukkausten uhriksi.

*****

1930-luvulla Lapuanliike julisti ”me teemme mitä tahdomme”. Jotain samaa on nyt suhtautumisessa kansainvälisiin ihmisoikeuksiin. 2020-luvun Lapuanlain hengessä perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä uhkaa hallituksen esittämää käännytyslakia arvostelevia oikeustieteilijöitä ”seurauksilla” ja väittää lakia vastustavien kansanedustajien olevan ”hybridivaikuttajan asialla”.

Emeritusprofessori Kaarlo Tuorin mukaan ”oikeusvaltio on vaarantunut Suomessa ennen näkemättömällä tavalla, ja seuraukset voivat olla vakavat”. Tästä varoittavat poikkeuksellisen laajasti myös muut oikeustieteilijät. Poikkeuksellista on sekin, että YK:n pakolaisjärjestö on esittänyt huolensa Suomen hallitukselle käännytyslain avaamasta ennakkotapauksesta kansainvälisten sopimusten murtamiseen.

Sosialidemokraatit asettuivat 1930-luvulla lopulta Lapuan lakeja vastaan. Toivottavasti SDP:stä löytyy riittävän monta demokratian ja ihmisoikeuksien puolustajaa Vasemmistoliiton ja vihreiden rinnalle perjantaina, kun eduskunta äänestää käännytyslaista. Sitä kokoontuu eduskuntatalon eteen seuraamaan myös Polttopiste-mielenilmaus, jonka järjestää työryhmä Turvataan ihmiset – turvataan Suomi.