EU-vaalin tulokset yllättivät Suomessa: Vasemmistoliiton jättivoitto ja perussuomalaisten romahdus. Koko EU-parlamentin tasolla oikeisto eteni, mutta vielä isompi vaikutus EU:n politiikkaan voi olla äärioikeiston etenemisellä Ranskassa ja Saksassa.

Li Andersson onnistui kampanjallaan kanavoimaan oikeistolaisen politiikan herättämän tyytymättömyyden ja huolestumisen suurelta osin ääniksi Vasemmistoliitolle. Hän näytti, että vaaleissa voi haastaa ja menestyä osaavalla asia-argumentoinnilla.

Samalla Lin valtava henkilökohtainen äänimäärä kertoo myös vaalien ja politiikan henkilöitymisestä. Hänen äänimääränsä, 247 604, on roimasti enemmän kuin keskustapuolue tai esimerkiksi vihreät saivat ja läheni SDP:n äänimäärää. Vasemmistoliito paikkamäärä nousi yhdestä kolmeen.

Vasemmistolaisen eurovaalijytkyn ohella Li jää kuitenkin historiaan myös puheenjohtajana, joka vei Vasemmistoliiton asevarustelun ja Naton kannalle. Tämä on suuri ero EU-parlamentin Vasemmiston (GUE-NGL) ryhmän linjaan ja ongelma tilanteessa, jossa alkavan parlamenttikauden isoja kysymyksiä on se, militarisoidaanko EU.

Naton kannattaminen poikkeaa myös samaan ryhmään kuuluvien – ja niin ikään vaaleissa menestyneiden – Ruotsin ja Tanskan vasemmistolaisten ja punavihreiden puolueiden linjasta. Siksikin oli tärkeää, että SKP toi vaalikeskusteluihin Euroopan vasemmiston puolueen edustaman vaihtoehdon, vaikka SKP:n äänimäärä jäikin vaatimattomaksi ja meillä on paljon haasteita esimerkiksi yhteyksien saamisessa siihen enemmistöön suomalaisista, joka ei käyttänyt äänioikeuttaan.

”Nyt tuli turpaan”

Tyytymättömyys hallituksen leikkauspolitiikkaan on keskeinen, ehkä tärkein syy perussuomalaisten kannatuksen putoamiseen noin puoleen edellisistä EU-vaaleista. Se on kova epäluottamuslause Riikka Purralle ja voi lisätä jännitteitä hallituksen sisällä.

Vaikka kokoomus etenikin vaaleissa ja RKP säilytti paikkansa, saivat hallituspuolueet yhteensä vain 40 % äänistä. Uusina edustajina kokoomuksen listalta parlamenttiin nousivat Henna Virkkusen kollegoiksi militaristisella turvallisuuskärjellä kampanjoineet Mika Aaltola ja Pekka Toveri sekä entinen Facebookin EU-lobbari Salla Aura.

Eurooppa oikealle

EU-parlamentissa kokoomuksen europuolue EPP vahvisti asemaansa suurimpana ryhmänä, demarit säilyivät toiseksi suurimpana ryhmänä, liberaalit menettivät paikkoja, samoin vihreät, äärioikeisto eteni ja Vasemmisto (GUE-NGL) säilytti asemansa (alustavien tulosten mukaan 36 paikkaa, miinusta yksi).

720-jäsenisen parlamentin lopullinen paikkajako selviää vasta kun nähdään, miten moni noin sadasta eurooppalaisten poliittisten ryhmien ulkopuolelta valituista edustajista liittyy johonkin ryhmään.

Äärioikeiston eteneminen näkyy mm. Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Itävallassa, Hollannissa, Belgiassa, Espanjassa ja Romaniassa. Vielä enemmän se vaikuttanee EU-komissioon ja neuvostoon, koska laitaoikeisto on saanut viime aikoina lisää asemia useiden jäsenmaiden hallituksissa.

Ranskan ja Saksan rooli?

Ranskassa äärioikeiston murskavoitto johti ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin, joissa Marine Le Pen ilmoitti jo Kansallisen rintaman olevan valmis ottamaan hallitusvallan. Saksassa äärioikeistolainen AfD nousi sosialidemokraattien ja vihreiden ohi toiseksi suurimmaksi ryhmäksi. Lisäksi molemmissa maissa menestyivät vasemmistopopulistiset liikkeet: Jean-Luc Mélenchonin johtama La France Insoumise ja Sahra Wagenknechtin BSW-liittouma.

Ranskan ja Saksan keskeinen rooli EU:ssa voi siis muuttua tai heikentyä. Epävarmuutta ja jännitteitä EU:ssa voi lisätä myös monien jäsenmaiden hallitusten oikeistolainen linja, joka vaikeuttaa EU:n päätöksenteossa monissa isoissa asioissa tarvittavaa komission, neuvoston ja parlamentin yhteisymmärrystä.

Vasemmistolainen  vaihtoehto

Tässä tilanteessa on tärkeä, että parlamentissa on myös selkeä ja mahdollisimman vahva vasemmistolainen vaihtoehto. Toivottavasti Vasemmistoliiton mepit ottavat paikkansa parlamentin Vasemmiston (GUE-NGL) ryhmässä vasemmiston yhteistyötä moninaisuudessa rakentavana voimana ja jättävät vaalikentille puheet joidenkin sulkemisesta pois ryhmästä.

Europarlamentin aloittaessa heinäkuussa nousevat mepiksi siirtyneiden Anderssonin, Merja Kyllösen ja Jussi Saramon tilalle eduskuntaan Johannes Yrttiaho, Jessi Jokelainen ja Pia Lohikoski.

Kesän mittaan selviää, millaisia painopisteitä uuden komission strategiassa esitetään parlamentin siunattavaksi. Millaisia tavoitteita vihreälle siirtymälle asetetaan ja ovatko ne sosiaalisesti oikeudenmukaisia? Vahvistetaanko työntekijöiden oikeuksia ja panostuksia työllisyyteen? Jatketaanko julkisia palveluja ja työehtoja heikentävää talouskuria? Rajoitetaanko finanssimarkkinoiden vapauksia ja suuryhtiöiden valtaa? Vahvistaako EU militarismia vai rauhanpolitiikkaa? Rakennetaanko muureja Euroopan sisälle ja ympärille vai teitä yhteistyöhön perusturvaan yhteiseen turvallisuuteen?

Näitä ja muita edessä olevia kysymyksiä ei ratkaista vain EU:n instituutioiden sisällä. Paljon riippuu siitä, miten kehittyy ammattiliittojen ja erilaisten kansalaisliikkeiden toiminta, eurooppalainen ja kansainvälinen yhteistyö. Ja siitä, miten me ja muut painostamme hallituksia ja kansanedustajia.