Presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen tulosta on luonnehdittu yllätyksettömäksi. Se vastasikin aikalailla mielipidekyselyjä. Vasemmistolle tulos on tappio.

Äänten keskittyminen muutamille kärkinimille kuvastaa tietysti presidentinvaalin luonnetta, valitaan vain yhtä henkilöä. Tässä mielessä kyse ei ole vain taktisesta äänestämisestä, kun moni halusi torjua Jussi Halla-ahon nousun toiselle kierrokselle.

SDP:n ja VAS:n putoaminen kärkiehdokkaiden joukosta kertoo kuitenkin samalla siitä, että vasemmistoa ei koettu laajasti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vaihtoehdoksi. Jussi Halla-ahon nousussa kolmanneksi näkyi laajemminkin Euroopassa ilmenevä oikeistopopulismin ja äärioikeiston eteneminen.

Ulkopolitiikan konsensus?

On ollut hämmentävää seurata vaalikeskusteluja, joissa niin ehdokkaat kuin toimittajat toistelivat konsensusta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, tai ainakin sen päälinjoista. Keskusteluja hallitsivat sotapuhe ja asevarainen turvallisuusajattelu.

Näin samaan aikaan kun on yhä selvempää, että sodat muun muassa Ukrainassa, Gazassa ja Jemenissä eivät lopu sotimalla. Ja samaan aikaan kun asevarusteluun käytettäviä varoja tarvittaisiin välttämättä ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumiseen, köyhyyden vähentämiseen ja muiden sosiaalisten ongelmien ratkomiseen.

Tällaisen ulkopolitiikan konsensuksen nimiin vannomalla vasemmisto hukkaa oman rauhanpolitiikan perintönsä – samaan aikaan kun oikeisto saa lisää voimaa militarismista.

Erojakin on

Erojakin tuli esille joissain kysymyksissä, kuten ydinaseiden tuomiseen Suomeen tai kuljettaminen Suomen kautta, Israelin sotatoimet Gazassa ja suhtautuminen pakolaissopimukseen. Mutta puuttuivat rauhanpolitiikan aloitteet, esitykset asevarustelun rajoittamisesta, Naton kritiikki, Yhdysvaltojen kanssa tehtävän DCA-sopimuksen kyseenalaistaminen, visiot uudesta koko Euroopan laajuisesta turvallisuusjärjestelmästä sekä avaukset kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa.

Muut ehdokkaat haastoivat jättibudjetilla kampanjoinutta Alexander Stubbia yllättävän vähän ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Pekka Haavisto taisi ainoana kyseenalaistaa sen, että Stubb haluaa sitoa Suomen ulkopolitiikan tiukasti Yhdysvaltoihin. Haavisto poikkesi Stubbista myös vastustamalla ydinaseiden Suomeen tuomista ja kannattamalla välitöntä tulitaukoa Gazaan.

Talous ja arvot

Talouspolitiikassa ja työmarkkinaratkaisuissa Jutta Urpilainen ja Li Andersson nostivat profiiliaan keskusteluissa. Se oli selvästi hankalaa Stubbille, joka yritti väistellä noita kysymyksiä jopa väittää edustavansa vain itseään – ikään kuin ei olisikaan hallitusta johtavan kokoomuksen ehdokas. Tuki leikkauspolitiikalle ja sen kiristämiselle kertoi paljon myös Jussi Halla-ahon arvomaailmasta. Haavisto sen sijaan ei pitänyt hyvänä sitä, että hallitus pyrkii sanelemaan työehtoja.

Talous- ja työmarkkinakysymyksillä ei kuitenkaan ollut erityistä vaikutusta ehdokkaiden kannatuksen – eivätkä ne kuulu presidentin toimivaltaan. Ay-liikkeen laajojen lakkojen myötä ne ovat kuitenkin vaalin toisellakin kierroksella ehdokkaiden edessä.

Moni äänestäjä joutuu toisella kierroksella valitsemaan itselleen uuden ehdokkaan tai vähemmän huonon. Sekin valinta kannattaa tehdä.