Ministeri Riikka Purra on pyytänyt anteeksi vanhoja somekommenttejaan ja ilmoittanut että ei hyväksy väkivaltaa ja rasismia. Lisäksi hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat antaneet lausuman, jossa kerrotaan hallituksen ja jokaisen ministerin irtisanoutuvan rasismista ja sitoutuneen toimimaan rasismia vastaan.

– Kaikki siis hyvin?

Lausuntojen uskottavuutta heikentää se, että ne syntyivät vasta some-aktiivistien pitkään jatkuneiden systemaattisten paljastusten, voimistuneen julkisen kritiikin ja kansainvälisen mediakohun painostuksessa. Painetta lisäsi Yhdysvaltojen presidentin ja Pohjoismaiden Helsingin tapaaminen, jonka myötä hallituksen rasismi oli saamassa entistäkin laajemman kansainvälisen huomion.

Mutta kuka uskoo, kun Purra ilmoittaa samalla  ”toimintatapani ja arvoni tuntevien tietävän”, että hän ei ole ennenkään hyväksynyt rasismia ja että myöskään perussuomalaisen puolueen toiminta ei perustu rasismiin. Anteeksipyyntökin koski vain 15 vuotta vanhoja kirjoituksia, ei uudempia rasistisia kannanottoja. Sanaakaan perussuomalaisten ohjelmien ja esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan linjausten uudelleenarvioimisesta ei ole kuultu, päinvastoin. Jussi Halla-aho mitätöi heti koko asian Ilta-Sanomien haastattelussa, jonka mukaan kyse on vain vihervasemmiston operaatiosta.

Kyse ei vain vanhoista teksteistä

Yhtä vähän on pääministerin ja hallituspuolueiden puheenjohtajien lausunnoissa mitään irtaantumista hallitusohjelman lähtökohtiin sisältyvästä rakenteellisesta rasismista, maahanmuuttajia ja pakolaisia syrjivistä linjauksista tai kehitysyhteistyön leikkauksista.

Kokoomukselle perussuomalaiset ovat tarpeen hallituksessa julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan leikkaamisessa, työntekijöiden ja ay-liikkeen aseman heikentämiseksi, hyvätuloisten verotuksen keventämiseksi ja militarismin voimistamiseksi. Siksi Orpo esiintyy ikään kuin rasismi olisi näillä lausumilla siivottu pois hallituksesta.

Riikka Purra joutui ahdinkoon, kun yritti oppi-isänsä Halla-ahon tavoin kieltäytyä arvioimassa uudelleen vanhoja julman rasistisia kirjoituksiaan. Hän ei ymmärtänyt, että hallituksen keskeisenä ministerinä hän ei voinut väistää asioita. Helppous, jolla valtamedia on tähän asti Purran ja perussuomalaiset päästänyt oli ehkä synnyttänyt oletuksia, että niin käy nytkin.

Purra joutui joustamaan siinä, ”millä sanoilla hän ilmaisee itseään”. Hallitus tarjoaa sellaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia, joista ei kannattanut luopua. Monet Purran ja perussuomalaisten tavoitteethan näkyvät hallitusohjelmassa.

Entä seuraavaksi?

Viimeistään syksyllä, nähdään onko Purralla ja hallituksella eduskunnan luottamusta. Silloin nähdään myös ensimmäiset konkreettiset esitykset hallituksen sopiman leikkauspolitiikan toteuttamisesta, kun hallitus tekee budjettiesityksen.

Ihmisarvosta on kyse niin rasismin kuin leikkauspolitiikan torjumisessa. Kansalaisjärjestöillä ja ammattiyhdistysliikkeellä on tässä paljon yhteisiä tavoitteita ja mahdollisuuksia vaikuttaa yhteisellä toiminnalla. Vaihtoehtoja on ja niitä voimme kehittää mm. Suomen sosiaalifoorumissa heti syyskuun alussa.

 

(Kuva: valtioneuvosto)